Sosiaalidemokraatit ovat pitäneet valtaa teollistuneessa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa vuodesta 1966 lähtien viiden vuoden jaksoa (2005–2010) lukuun ottamatta.
Seitsemän vuotta pääministerinä toimineen Hannelore Kraftin (SPD) hallituksen pohja murtui, kun sekä demarit että vihreät kärsivät murskatappion. SPD:n tulos oli 31,2 prosenttia (–7,9), ja vihreiden kannatus liki puolittui 6,9 prosenttiin.
Kristillisdemokraatit puolestaan onnistuivat korjaamaan edellisten vaalien syöksyn ja ennakko-odotusten vastaisesti nousemaan 33 prosentin ääniosuudellaan (+6,7) ohi demareiden.
Nordrhein-Westfalenissa on yli 13 miljoonaa äänioikeutettua eli yli viidennes koko Saksan äänioikeutetuista.
Paluuta liittopäiville tekevä liberaali FDP, vapaat demokraatit, nousi 12,6 prosentillaan CDU:n mahdolliseksi kumppaniksi osavaltiohallitukseen.
Vasemmistopuolue Die Linke jäi nipin napin viiden prosentin äänikynnyksen alle ja siten pois maapäiviltä, vaikka äänimäärä tuplaantui. Vuonna 2010 se pääsi sisään, mutta putosi edellisvaaleissa tuettuaan hallituksen ulkopuolelta demarien ja vihreiden hallitusta ja myös epäonnistuneen kärkiehdokasvalinnan vuoksi.
Valtapuolueiden ahdinko
Nordrhein-Westfalenissa on nähtävissä sama ilmiö kuin koko Saksassa: kahden suuren puolueen, kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien, valta-asema on heikentynyt.
Vaikka CDU voitti sunnuntain vaalit, tulos oli puolueen historian toiseksi huonoin. SDP:n tulos puolestaan oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Kaukana ovat ajat, jolloin nämä puolueet veivät yhdessä yli neljä viidesosaa äänistä.
Molempien puolueiden kannatuksen tämänhetkinen painopiste on vanhemmissa ikäluokissa, 45-vuotiaista ylöspäin. Tosin SPD menetti sunnuntaina tuntuvasti eläkeläisten ääniä, jotka kuitenkin menivät CDU:lle.
Vihreiden ja Linken kannatus on alkuvuoden kolmissa maapäivävaaleissa ollut sitä suurempi, mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään.
Äärioikeistolaisen AfD:n (vaihtoehto Saksalle) kyky mobilisoida aikaisemmin äänestämättä jättäneitä on heikentynyt viimevuotisiin maapäivävaaleihin verrattuna. Sille tulos 7,4 prosenttia oli pettymys.
Nyt sen sijaan CDU sai runsaasti ja SPD vähän vähemmässä määrin nukkuneita liikkeelle. Tämä näkyy äänestysvilkkauden viiden prosenttiyksikön nousuna.
Puolueiden väliset siirtymät olivat osin varsin suuria: SPD:stä CDU:hun ja FDP:hen sekä vihreistä SPD:hen ja CDU:hun. CDU menetti jonkin verran äärioikeistolle ja liberaaleille. Linke oli ainut puolue, joka sai uusia kannattajia sekä ”vanhoista” puolueista että nukkuneiden joukosta, ja menetti pienen määrän vain AfD:lle.
Merkelin asema vahvistui
Europarlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin valinta SPD:n puheenjohtajaksi ja liittopäivävaalien kärkiehdokkaaksi toi tuoreutta demarien vähän väsähtäneeltä näyttäneeseen julkikuvaan ja nosti kannatusta.
Pelkän henkilövaihdoksen vaikutus sulaa kuitenkin nopeasti pois, jos vaihdos ei saa uutta poliittista sisältöä. Sellainen on Schulzin esiintymisissä jäänyt kovin yleiselle tasolle.
Liittokansleri Angela Merkel on puolestaan säilyttänyt vahvan asemansa ei vain Saksassa, vaan myös maailmalla. Hänestä on tullut eräänlainen pysyvyyttä ja jatkuvuutta edustava vastavoima kaikelle sille arvaamattomuudelle, jota Donald Trump ja Vladimir Putin symboloivat.
Kristillisdemokraattien voitto Nordrhein-Westfalenissa antaa osviittaa siitä, että Merkel mitä todennäköisimmin jatkaa liittokanslerina syksyn liittopäivävaalien jälkeen.
Nordrhein-Westfalenissa on yli 13 miljoonaa äänioikeutettua eli yli viidennes koko Saksan äänioikeutetuista. Maapäivävaalien ja niiden tulosten painoarvo on siten melkoinen, sekä faktisesti että psykologisesti.
uutiskirje 
