Filosofian maisteri, Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö Joonas Pörstin Propagandan lumo -tietokirja muistuttaa valeuutisten, vihapuheiden, trollitehtailun ja kyberhyökkäysten maailmassa, etteivät nämä ilmiöt ole uusia.
Propagandaa on tehty kautta aikojen, välineet ja keinot ovat muuttuneet. Propaganda-sana otettiin käyttöön keskellä 1600-luvun uskonsotia. Propagandan lumo -kirja luotaa propagandan historiaa sadan vuoden perspektiivillä tähän päivään.
Propaganda luo mielikuvia ja pyrkii hallitsemaan mieliä. Se ruokkii ennakkoluuloja, yhdenmukaistaa ajattelua ja vaientaa erimieliset. Jo muinaiset Egyptin faaraot rakennuttivat sfinksejä ja pyramideja valtansa korostamiseksi.
Oikeistopopulistit ja nationalistit vetoavat eri puolilla Eurooppaa yksinkertaistavilla ja rasistisilla viesteillään kansalaisiin, jotka pelkäävät oman työpaikkansa ja tulevaisuutensa puolesta.
Pörstin mukaan kulttuuri ja sivistys ovat toistaiseksi propagandan parhaita vastalääkkeitä. Maaperä propagandalle on erityisen kovaa, jos kansalaiset ymmärtävät propagandan syntyä.
Taitavan propagandistin viestistä vastaanottaja ei huomaa tulleensa vedätetyksi. Propagandan tarjoamat yksinkertaistetut maailmanselitykset vastaavat siihen, että kohde haluaa tulla lumotuksi. Vastaanottaja on altis hyväksymään omaa sosiaalista asemaansa ja identiteettiään vahvistavaa viestiä.
Demokratiaa uhkaavat autoritaariset ihanteet ovat vahvistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa autoritaarisuus vetoaa niin köyhiin ja globalisaation syrjäyttämiin tehdastyöläisiin kuin rikkaisiin. Myös Venäjällä autoritaarisuus nauttii laajaa suosiota. Vladimir Putin, Donald Trump, Marine Le Pen ja heidän kaltaisensa tarjoavat monimutkaisen maailman ongelmiin yksinkertaistettuja ratkaisuja, tarinoita hyvän ja pahan taistelusta.
Faktat ja fiktiot sekaisin
Propaganda jalostettiin ennennäkemättömän laajaan käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikaan. Propagandaa käytettiin niin liittolaismaissa kuin puolueettomissa maissa. Vihollisia mustamaalaavia kertomuksia ujutettiin jopa englantilaisäitien lukemistoihin.
Propagandan tehtailuun värvättiin kirjailijoita ja mediaa ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Propagandasodassa faktat ja fiktiot, valheet ja totuus sekoittuivat toisiinsa.
Sodan jälkeen podettiin propagandan aiheuttamaa moraalista krapulaa. Britanniassa ja Yhdysvalloissa vakiintui sodan jälkeen näkemys, ettei valtion tulisi manipuloida kansalaisia rauhan aikana. Myös tutkimuksissa selvitettiin, miten viholliskuvia rakennettiin. Sodanvastaisessa ilmapiirissä propaganda miellettiin sodan lietsonnaksi.
Ensimmäisen maailmansodan aikaiset propagandakokemukset kasvattivat varovaisuutta. Tietoja juutalaisten vainojen laajuudesta toisen maailmansodan aikana epäiltiin. Useimmat amerikkalaislehdet hautasivat tiedon juutalaisten joukkomurhista pikku-uutisiin, vaikka BBC ja London Times uutisoivat murhista. Uutisia pidettiin liioiteltuina.
Propagandasta otettiin myös kaikki irti. Yhtenä valeuutisoinnin pioneerina voi pitää Edward Berneysiä. Hän ajoi viestinnällisiä tavoitteitaan luomalla itse jo 1920-luvulla uutisia, jotka poikkesivat totutuista ajattelumalleista. Hän hylkäsi propaganda-käsitteen ja korvasi sen public relationsilla. Berneys uskoi, että demokratiat toimivat parhaiten, jos hänenlaisensa pr-ihmiset muokkaavat yleistä mielipidettä.
Tutkijat, kuten Harold Lasswell ja arvostettu veteraanitoimittaja Walter Lippmann, varoittivat propagandan vaaroista. Lippmannin mukaan propagandistit muodostavat näkymättömän hallituksen.
Ensimmäisen maailmansodan propagandan vaikutuksesta hyväksyttiin Yhdysvalloissa vuonna 1938 Foreign Agents Registration Act -laki, jonka nojalla propagandaa levittävien ”ulkomaisten agenttien” piti rekisteröityä ja selvittää rahoituslähteensä. Vastaavanlainen rekisteröitymiskäytäntö toimii nykyisin Venäjällä.
Kongressin säätämä kansallinen turvallisuuslaki mahdollisti jo 1940-luvun loppupuolella Yhdysvalloissa sodan ajan propagandamenetelmien käyttöön ottamisen. Tiedustelupalvelu CIA:n repertuaariin kuuluivat vastustajien mustamaalaaminen ja tarvittaessa hallitusten syrjäyttäminen vallankaappauksella.
Kylmän sodan aikana kaikkien suurempien maiden tiedustelupalvelut elivät CIA:n tavoin kulta-aikaansa, ja päinvastoin kansalaisten kannalta: propaganda, huhut ja tarkoitushakuinen tieto kukoistivat.
Historian lyhyt muisti
Natsi-Saksa perusti ensi töikseen maaliskuussa 1933 propagandaministeriön. Valtio otti välittömästi kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin johdolla hallintaansa Saksan yleisradion ja lehdistön.
Historian muisti on lyhyt: yksinvaltiutta pönkittävä median toiminnan rajoittaminen on nykypäivää. Presidentti Recep Tayyip Erdoğanin Turkissa medioita suljetaan, toimittajia pidätetään ja vangitaan perusteettomasti. Venäjällä valtiollinen media on vahvassa asemassa ja riippumaton tiedonvälitys on ajettu marginaaliin.
Propagandan välineenä kieli on keskeinen väline. Hitler kuvasi juutalaisia 1920-luvulla muun muassa ”kieroiksi”, ”luihuiksi”, ”petollisiksi” tai ”pelkureiksi”.
Noin sata vuotta myöhemmin Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump kuvasi meksikolaisia ”raiskaajiksi”, ”rikollisiksi” ja ”huumekauppiaiksi”. Vastaehdokkaansa Hillary Clintonin hän demonisoi valehtelijaksi, kieroilijaksi, petturiksi, ja uhkaili häntä vangitsemisella.
Oikeistopopulistit ja nationalistit vetoavat eri puolilla Eurooppaa yksinkertaistavilla ja rasistisilla viesteillään kansalaisiin, jotka pelkäävät oman työpaikkansa ja tulevaisuutensa puolesta.
Siirtolaiset ja turvapaikanhakijat ovat joutuneet eri puolilla maailmaa ja Eurooppaa propagandan ja vahvojen stereotypioistamisten kohteeksi. Unkarin pääministerin Viktor Orbanin julistus, että kaikki terroristit ovat maahanmuuttajia, on hyvä huono esimerkki siitä, miten terrorismia käytetään pelotteluun.
Taitavat manipuloijat hyödyntävät vastapuolen ajattelua ja ajattelukehyksiä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Pörsti kertoo Berkeleyn yliopiston kognitiivisen lingvistiikan professorin George Lakoffin esimerkin kielen manipuloinnista.
Yhdysvaltain republikaaneja neuvottiin puhumaan mieluummin ilmastonmuutoksesta kuin maapallon lämpenemistä. Ympäristölle haitallisista vaikutuksista puhuttaessa on hyvä käyttää sanoja kuten terveellinen ja turvallinen tai puhua puhtaasta hiilestä.
Poliittisten päätösten sisällön voi kääntää päinvastaiseksi, aivan kuten republikaanit ovat tehneet Obaman terveydenhuoltouudistukselle. Trump hyödynsi vuosia jatkuneen republikaanien poliittisen propagandan oman kampanjansa käyttövoimaksi ja Obamacaren kaatamiseksi.
Etenkin kokoomus on hyödyntänyt Suomessa käsitteiden valtaamista. Se on lanseerannut Sauli Niinistön työväen presidenttiehdokkaana, ominut Sari Sairaanhoitajan tai puhunut vasemmistolaisittain ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevista”, kuten Jyrki Katainen ollessaan puolueen puheenjohtaja ja pääministeri.
Sosiaalinen media hyvä väline
Sosiaalisen median leviäminen aiheuttaa viestinnällisen murroksen, jonka seurauksia voi vain arvailla. Ihmiset eristäytyvät omiin kupliinsa ja verkostoituvat tutuissa sosiaalisissa verkostoissa omiksi heimoikseen. On tulossa sukupolvia, jotka eivät sosiaalisessa mediassa tapahtuvan viestinnän lisäksi juuri muuta viestintää tunnista.
Sosiaalisessa mediassa on helppo levittää vihapuheita, huhuja ja valeuutisia. Tämä ei ole uutta: aina on uusi media joutunut myrskyn silmään ja kohdannut uskottavuusongelmia, olipa kyse vaikka radion tai television leviämisestä.
Päinvastoin kuin perinteiseltä sosiaaliselta medialta puuttuu portinvartija ja moraalikoodi. Esimerkiksi Isis on käyttänyt sosiaalista mediaa taistelijoiden värväämiseen, propagoidakseen tavoittelemansa kalifaatin hyvinvointia ja levittääkseen propagandaa julmuuksistaan. Isis jakoi enimmillään noin 700 videota kuukaudessa vuonna 2015.
Sosiaalisessa mediassa on poikkeuksellisen helppo kohdentaa viestejä, mikä tekee siitä loistavan propagandavälineen. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa internetin kohdennettu käyttö nousi uusiin ulottuvuuksiin, kuten myös Iso-Britannian brexit-kampanjoinnissa.
Kampanjoinnissa hyödynnettiin internetin analytiikka- ja markkinointivälineitä. Psykometrian keinoin kohdennettiin yksityiskohtaisia, omaa tavoitetta ajavia ja vastapuolen tavoitteita mustamaalaavien viestejä.
Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan levisi epäily, että Venäjä on vaikuttanut vaaleihin. Väitteitä tutkitaan yhä. Tiedossa on myös, että vaalien aikaan tehtailtiin myös valeuutisia ansaintatarkoituksessa välittämättä poliittisista seurauksista.
Venäjän propagandan levittämistarkoituksiin kohdistuu epäilyjä etenkin Virossa, Liettuassa ja Latviassa. Pelkoja on oikeutetusti vahvistanut Krimin miehitys. Venäjä on kohdistanut propagandaansa venäläisvähemmistöön niin Krimin miehityksen aikaan kuin sitä ennenkin.
Facebookin perustaja Mark Zuckerberg julisti vuonna 2013, että pian voidaan auttaa kehitysmaiden asukkaita valitsemaan mieleisiään hallituksia.
Tämä visio on pelottava: avun sijaan kyse voi olla manipuloinnista, jota esimerkiksi globaalista kaupasta hyötyvät yritykset harjoittavat saadakseen omia tarkoitusperiään palvelevan hallituksen. Algoritmien avulla voi osan tiedosta sulkea kokonaan pois ja levittää tietoa yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti
Kommentti: Missä loppuu propaganda ja mistä alkaa politiikka?
Vuonna 1980 Ronald Reagan voitti Yhdysvaltain vaalit lauseellaan: Let´s make America great again. USA:n ja Neuvostoliiton suhteet viilentyivät jälkimmäisen lähetettyä joukkonsa Afganistaniin vuonna 1979.
Yhdysvallat loi tämän jälkeen sotilasteknologisen uhkansa Tähtien sodaksi kutsutun strategisen propaganda-aseensa. Siitä luotiin myytti, jolla puolusteltiin valtaisaa asevarustelua sekä pönkitettiin uskoa Amerikan suuruuteen. Sen uskottiin edistäneen Neuvostoliiton romahdusta, vaikka maa kaatui pääosin sisäiseen heikkouteensa.
Myyttinen Tähtien sota -hanke kuvaa hyvin, miten propaganda ja poliittiset päätökset sekoittuvat toisiinsa.
Presidenttiehdokas Donald Trump jalosti yksinkertaistuksia viljelevän propagandakoneiston huippuunsa omassa kampanjassaan. Hänen arvioitiin rauhoittuvan presidentiksi valintansa jälkeen.
Näin ei tapahtunut, vaan hän jatkaa omalla propagandistisella linjallaan, josta on vaikea erottaa toisistaan tosia, liioiteltuja ja epätosia asioita. Vaaralliseksi sen tekee hänen asemansa ja ennalta-arvaamattomuutensa.
Pahinta on se, ettei voi tietää miten pitkälle koko Valkoinen talo ja presidentin esikunta on valjastettu tuottamaan tarkoitushakuista viestintää. Saavatko laatulehdetkään enää tosiasioita selville?
Joonas Pörsti: Propagandan lumo. Sata vuotta mieltä hallintaa. Teos 2017. 416 sivua.
uutiskirje 
