Puolaan tultua tuntuu kuin olisi joutunut kuhisevaan muurahaispesään. Yritteliäisyys näkyy kaikkialla: teitä kunnostetaan, liike- ja toimistotiloja sekä asuntoja rakennetaan yötä päivää. Liikenne pääväylillä ei näytä pysähtyvän kuin korkeintaan muutamaksi tunniksi aamuyöllä.
Varsovaa ei enää tunnista siksi harmaaksi, tunnelmaltaan masentavaksi kaupungiksi, jota se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Vanha kaupunki suorastaan hehkuu historiallista tunnelmaa kapeine kujineen, kahviloineen ja kesäisine suihkulähteineen. Liikekeskustaa aiemmin hallinnutta ”Stalinin hammasta” saartaa jo yli 20 uutta pilvenpiirtäjää.
Mutta kuten muurahaispesissäkin, myös Puolassa kuhisee ristiriitoja.
Puolasta voi tulla hylkiövaltio, joka eristetään. Se saa hakata pöytää, mutta kukaan ei kuuntele.”
Puolalaiset ovat eläneet katkeamatonta nousukautta sitten 1990-luvun alun ”sokkiterapian”, joka teki maasta markkinatalouden kertaheitolla. Sen seuraukset olivat puolalaisille aluksi karmeat, mutta lopputuloksena syntyi vahva talous ja uusi keskiluokka, jolla on mennyt hyvin ainakin kymmenen viime vuotta.
Tänä vuonna Puolan talouskasvun ennustetaan olevan nopeinta koko EU:ssa, jopa neljä prosenttia.
Maata kuitenkin johtaa euroskeptinen, jyrkän konservatiivinen ja EU:n kanssa monella rintamalla kahnauksiin joutunut Laki ja oikeus -puolue (PiS), joka – yllättäen – voitti ensin presidentinvaalit ja syksyllä 2015 myös parlamenttivaalit nappaamalla yksinkertaisen enemmistön sekä alahuoneeseen sejmiin että ylähuoneeseen eli senaattiin.
PiS:n uudistustahti on ollut alusta alkaen vimmainen, lakeja on tehtailtu yötä myöten. Eivätkä kaikki uudistukset ole linjassa demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa.
Puolalaiset ovat kuitenkin EU-uskossaan vahvoja. Tuoreimman mielipidemittauksen mukaan 88 prosenttia vastanneista sanoo kannattavansa maansa pysymistä EU:ssa. Sekin on EU:n ennätys.
Lapsilisiä ja
aikaisin eläkkeelle
Mikä Puolassa sitten mättää?
Puolan lähihistoriaa on hallinnut poliittisten puolueiden kamppailu modernin EU-maan ja vanhoillisille kristillisille ja perhearvoille perustuvan Puolan välillä.
Ennen PiS:n valtaantuloa Puolaa hallitsi kahdeksan vuotta keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi (PO), joka on selvästi liberaalimpi varsinkin arvokysymyksissä ja onnistui pitämään Puolan kasvu-uralla myös 2008 alkaneen finanssi- ja eurokriisin kouriessa muuta Eurooppaa. Pitkä valtakausi, teknokraattinen toimintatapa – ja lopulta ryvettyminen skandaaleissa etäännyttivät PO:n kansasta.
Kaikilla ei Puolassakaan mene hyvin, osa ihmisistä on pudonnut kyydistä, jotkut eivät edes ehtineet mukaan. Alueelliset erot kasvukeskusten ja kuihtuvan maaseudun välillä ovat valtavat.
– PiS sanoi menevänsä sinne, minne pendolinot eivät kulje. Myös sellaiset uudistukset kuten ”lapsilisäohjelma 500+” sekä eläkeiän alentaminen saivat kansaa puolueen taakse, sanoo Puolan politiikkaa Varsovassa kolme vuotta seurannut ulkoasiainsihteeri Santeri Eriksson Suomen suurlähetystöstä.
PiS on pitänyt useimmat vaalilupauksensa, ja siksi sen kannatus on pysynyt korkeana, 35–40 prosentissa, elokuussa se pomppasi peräti 42 prosenttiin.
Eläkeikä laskee 60 vuoteen, kun PO oli päättänyt nostaa sen asteittain 67 vuoteen. Toisesta lapsesta alkaen maksettava 500 zlotyn eli 117 euron lapsilisä kuukaudessa on melkoinen potti, sillä keskipalkka on Puolassa noin tuhat euroa. Myös vähävaraiset yhden lapsen perheet ovat oikeutettuja tukeen.
Media ja oikeus
omiin käsiin
Jaroslaw Kaczyńskin johtama PiS aloitti edellisen hallituksen ”virheiden korjaamisen” ja välittömästi vuoden 2015 lopussa.
Kaczyński itse on rivikansanedustaja, mutta hänen sanotaan päättävän kaikesta.
Ensitöikseen PiS puhdisti hallintokoneiston ennen näkemättömän radikaalisti. Vaihtoon menivät myös perustuslakituomioistuimen tuomarit, mikä käytännössä halvaannutti istuimen toiminnan. Valtion mediasta se teki hallituksen käsikassaran, ja seuraavaksi se on käymässä yksityisen median sekä internetin kimppuun.
Oikeusreformi sen sijaan ei mennyt läpi sellaisenaan, kaikkien yllätykseksi, sillä presidentti Andrzej Duda käytti veto-oikeuttaan. Uudistuksen on pelätty riistävän oikeuslaitoksen itsenäisyyden ja lisäävän poliitikkojen määräysvaltaa esimerkiksi tuomareiden nimityksissä.
Duda kuitenkin allekirjoitti kohdan, joka antaa oikeusministerille valtuudet irtisanoa ja nimittää alempien oikeusistuinten puheenjohtajia. Hän on luvannut tuoda oman esityksensä oikeuslaitoksen uudistamiseksi syksyn aikana.
– Emme taivu paineeseen kaduilta tai ulkomailta, muistutti pääministeri Beata Szydlo äskettäin julistaessaan, että hallitus jatkaa oikeusreformia alkuperäisen suunnitelman pohjalta.
Oikeuslaitoksen uudistamista koskevan rikkomusmenettelyn lisäksi EU:lla on käynnissä toinenkin prosessi Puolaa vastaan. Tämä koskee Puolan lisäksi myös Unkaria ja Tshekkiä, jotka eivät ole suostuneet ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita EU:n yrittäessä keventää Kreikkaan ja Italiaan kohdistuvaa pakolaistaakkaa.
Turvapaikkakiistassa Puola on uhannut haastaa EU:n oikeuteen, ellei unioni keskeytä rikkomusmenettelyä; oikeusreformin se katsoo olevan EU-sääntöjen mukainen.
– Kaczyński ei peräänny missään, minkä hän on aloittanut. Hän ei tee koskaan virheitä, hän on aina oikeassa, kuvaa umpikujaa analyytikko Łukasz Lipiński varsovalaisesta Polityka Insight -tutkimuslaitoksesta.
EU koetuksella,
jäsenyys uhrattavissa
Vielä kaksi vuotta sitten Puolaa pidettiin EU-tulokkaiden mallimaana, nyt koko unionin yhtenäisyys on koetuksella Puolan takia historiallisella tavalla. Harkinnassa on ollut jopa seitsemännen artiklan käyttöön ottaminen eli äänioikeuden vieminen jäsenmaalta.
Keinoa on verrattu atomipommin laukaisemiseen. Seitsemännen artiklan käyttö edellyttää jäsenmailta yksimielisyyttä. Puolan henkinen liittolainen Unkari on ilmoittanut vastustavansa sitä.
Pääministeri Viktor Orbán on kielitaidotonta ja eristäytyvää Kaczyńskia nokkelampi luovimaan EU-koneistossa, eikä heikko ja eripurainen unioni ole kyennyt asettamaan Unkarille selkeitä rajoja. Unkari on jo karannut omille teilleen, Puola tulee perässä.
– Vaihtoehtoina voisivat olla Unkarin taivuttelu päätöksen taakse tai Unkarin niputtaminen Puolan kanssa, jolloin äänioikeuden menetyksellä uhattaisiin molempia maita, visioi Łukasz Lipiński.
Kaczyńskin Puola ei ole toistaiseksi väläyttänyt lähtöä EU:sta. Vanhempi analyytikko Marcin Zaborowski pitää tätäkin vaihtoehtoa mahdollisena kirjoittaessaan ulkopolitiikkaan erikoistuneessa Visegrad Insight -julkaisussa.
”PiS:n perääntymisestä ei ole merkkiäkään. On mahdollista, että jos Puolan jäsenyys EU:ssa nousee esteeksi, PiS poistaa esteen”, Zaborowski toteaa.
Zaborowskin mukaan Puola on nyt menettämässä historiallisen mahdollisuutensa nousta yhdeksi EU:n moottoreista.
”Puolasta voi tulla hylkiövaltio, joka eristetään. Se saa hakata pöytää, mutta kukaan ei kuuntele.”
Kansa kaduilla,
Saksalta korvauksia
Puolalaiset ovat olleet useasti kadulla vastustaessaan PiS:n uudistuksia. Aborttilain kiristämistä koskevissa suurmielenosoituksissa puolalaisnaiset saivat erävoiton runsas vuosi sitten, tosin hallitus ei ole haudannut lakia vaan aikoo tuoda sen käsittelyyn uudessa muodossa.
Puolassa on vahva mielenosoitusten perinne, ja myös presidentti Andrzej Dudan perääntymistä oikeusreformissa on pidetty kansan erävoittona.
– Ellei sitten kyse ole PiS:n rivien rakoilemisesta, mikä saattaisi laukaista pattitilanteen, muistuttaa Łukasz Lipiński.
Jaroslaw Kaczyńskin uskotaan kiristävän puoluekuria ja ottavan pääministerin paikan syksyn kuluessa. Puolan seuraavat parlamenttivaalit ovat 2019.
Puolalla on EU:n kanssa kiista myös harvinaisen Białowieżan metsän hakkuista. Puola on ilmoittanut jatkavansa hakkuita Unescon maailmanperintölistalla olevalla alueella EU:n tuomioistuimen kiellosta huolimatta.
Myös välit Saksaan ovat kiristyneet. Heinäkuussa Puola ilmoitti vaativansa Saksalta korvauksia toisen maailmansodan aikaisista tuhoista. Esillä on ollut niinkin tähtitieteellinen summa kuin kuusi triljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Mielipidekyselyjen mukaan sotakorvausten vaatimisella Saksalta on puolalaisten enemmistön tuki.
Venäjä erottaa
Puolan ja Unkarin
Jarosław Kaczyński (68) on monella tavalla Unkarin pääministerin Viktor Orbánin (54) hengenheimolainen.
Eurooppalainen liberalismi ja monikulttuurisuus ovat molemmille yhtä vaarallisia ja vastenmielisiä kuin kommunistinen sortovalta. Sekä Unkarin että Puolan kansallisen olemassaolon on perustuttava vanhoillisille perhe- ja kristillisille arvoille. Kummallakin on halu nostaa maansa eurooppalaiseksi malliksi.
Työkalutkin ovat samat: median, oikeusvaltion ja opposition heikentäminen ja vallan keskittäminen omiin ja kannattajien käsiin.
Puola on kuitenkin iso valtio, pelkästään sen väkiluku – 38 miljoonaa – on nelinkertainen Unkariin verrattuna. Kansantaloudella mitattuna se on kuudenneksi suurin EU:ssa ja kasvaa nopeammin kuin yhdessäkään muussa EU-maassa.
Ehkä keskeisin asia, joka erottaa Puolan ja Unkarin toisistaan on suhde Venäjään. Puolalle Venäjä on arkkivihollinen, Unkarille taas strateginen kumppani.
Orbánin ”illiberaali demokratia” on samaa perua kuin Venäjän Vladimir Putinin. Vaikka malli näyttää olevan sama Puolassakin, tätä ei ikinä myönnetä. Puolalainen identiteetti perustuu Venäjän vastustamiselle.
Jarosław Kaczyński syyttää edelleen Venäjää kaksoisveljensä Lech Kaczyńskin ”salamurhasta”. Smolenskin lentoturmassa 2010 kuoli presidentti Lech Kaczyński ja muita korkea-arvoisia puolalaisviranomaisia, yhteensä 96 ihmistä.
uutiskirje 
