Marikanan kaivoksen joukkomurhan jälkipyykki jatkuu Etelä-Afrikassa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Demokraattinen Etelä-Afrikka järkyttyi viisi vuotta sitten, kun poliisi ampui 34 kaivoslakkolaista Marikanassa. Joukkomurhan alla ja jälkeen alueella surmattiin monia muitakin, ja tapahtumien selvittely jatkuu yhä.

Brittiläisen Lonmin-yhtiön omistama Marikanan platinakaivos sijaitsee 120 kilometriä Johannesburgista luoteeseen. Vuonna 2012 kaivoksella työskenteli noin 23 000 henkeä. Keskipalkka oli 300 euroa kuussa, mutta kaivostyöläisten ammattiliitto NUM vaati 800:aa euroa.

– Olimme pitkään vaatineet palkankorotuksia. Lonminin johto ei niihin suostunut, mutta nosti omia palkkojaan 18 prosenttia. Se voimisti protestimielialaa, NUMin työterveys- ja turvallisuusasioista vastaava sihteeri Eric Gcilitshana muistelee.

Lakko alkoi 9. elokuuta 2012. Pian puhkesi myös väkivaltaisuuksia lakkolaisten ja kaivosyhtiön avukseen kutsumien poliisien välillä. Kymmenkunta henkeä kuoli jo ennen varsinaista joukkomurhaa.

Liittojen kiista

NUM, johon kuului 70 prosenttia työntekijöistä, edusti Marikanan työläisiä neuvotteluissa. Kaivoksen toinen ammattiliito Amcu syytti NUMia liian läheisistä suhteista maata hallitsevaan ANC-puolueeseen ja lepsuista lakkotavoitteista.

– Amcun mukaan neuvotteleminen työnantajan kanssa pilasi lakon. Amculaiset uhkasivat tappaa meidät, Gcilitshana kertoo.

Lakkolaiset osoittivat mieltään 16. elokuuta kaivoksen läheisellä niityllä. Poliisin erikoisjoukot avasivat tulen ja ampuivat 34 ihmistä. Loukkaantuneita oli ainakin 78.

– Olin kauhuissani ja lähdin juoksemaan, kun poliisi alkoi ampua, kertoo kaivosmies Themba Gowana, joka asuu peltihökkelissä kaivoksen lähellä.

– Asiat ovat nyt paremmin. Lakon jälkeen liityin Amcuun, hän jatkaa. Tuhannet muut ovat tehneet samoin, ja Marikanan palkat ovat nousseet noin 600 euroon kuussa.

Gowanaa kalvaa kuitenkin huoli työpaikastaan:

– Kaivosmiehen voi erottaa varoittamatta, jos hän tekee jotain väärin. Jos puhuu liikaa, saa potkut. Yhtiö ei halua, että me puhumme.

Lisää murhia seurasi

NUMin päämajassa Johannesburgissa työskentelevä Gcilitshana kertoo, että liiton on yhä vaikea saada lisää jäseniä.

– Ainoa mahdollisuutemme vaikuttaa kaivoksen johtoon oli yhteistyö sen kanssa, hän selittää.

Muut kaivostyöläiset murhasivat 14 NUMin jäsentä ennen ja jälkeen joukkomurhan. Tapaukset eivät ole mukana virallisessa tutkinnassa, mutta NUM yrittää selvittää niitä ja auttaa surmattujen omaisia, Gcilitshana sanoo.

Kefiloe Gungqwan mies kuului murhattuihin NUMin aktiiveihin. Vaimo työskentelee nyt siivoojana kaivoksella ja kertoo liittyneensä Amcuun.

– Minut pakotettiin, pelkäsin henkeni puolesta.

Toisen murhatun kaivosmiehen vaimo Nomhle Dibakwane on kieltäytynyt liittymästä Amcuun.

– Ei ketään voi pakottaa siihen, hän sanoo mutta myöntää elävänsä jatkuvassa pelossa.

Amcun ja NUMin jäsenten välisiä väkivaltaisuuksia ja murhia on tapahtunut muillakin Etelä-Afrikan kaivoksilla.

Vain yksi liitto saa edustaa

Johannesburgin Witwatersrandin yliopiston tutkija Crispen Chinguno selittää ongelmia sillä, että oikeus edustaa työntekijöitä kaivoksilla annetaan vain yhdelle, eniten jäseniä haalineelle ammattiliitolle.

– Liittojen on todella vaikea tehdä yhteistyötä, ellei sääntöjä muuteta niin, että useat liitot voivat edustaa saman työpaikan työntekijöitä, hän sanoo.

Chingunon mukaan ammattiliittojen alttius sekaantua politiikkaan juontuu Etelä-Afrikan menneisyydestä: kolonialismista ja rotusorron ajasta.

Lonminin tiedottaja Wendy Tlou ei kommentoi ammattiliittojen kiistoja ja korostaa, että työmarkkinaosapuolten suhteet perustuvat keskinäiseen luottamukseen.

– Se kävi selväksi, kun allekirjoitimme hiljan kolmivuotisen palkkasopimuksen ilman lakkoja.

Etelä-Afrikan johto tunnusti vasta tänä vuonna Marikanan uhrien omaisten oikeuden korvauksiin. Yli kymmenen ampumiseen osallistunutta poliisia on päätetty panna syytteeseen.

Amcu syyttää Lonminin johtoa, poliisia ja valtiota vastuun pakoilusta.

Englanninkielinen versio