Katalonian itsehallintoalue on ilmoittanut järjestävänsä kansanäänestyksen itsenäistymisestä sunnuntaina 1. lokakuuta. Espanjan perustuslakituomioistuin on julistanut äänestyksen laittomaksi, mutta itsenäisyysmieliset katalonialaiset ovat ilmoittaneet uhmaavansa päätöstä hinnalla millä hyvänsä.
Katalonian itsehallintoalueen alueparlamentti runnoi syyskuun alussa läpi lait, jotka sen mukaan oikeuttavat yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen kyllä-äänten voittaessa. Äänestysprosenttia tai määräenemmistöä ei alueparlamentin lakiehdotuksessa määritellä, vaan sen mukaan kyllä-äänten enemmistö riittää Katalonian itsenäiseksi julistautumiseen kahden vuorokauden kuluessa vaaleista.
Alueparlamentin säätämät lait mitätöitiin lähes välittömästi Espanjan perustuslakituomioistuimessa, mutta Katalonian johto on lakannut piittaamasta maan hallituksen tai oikeuslaitoksen määräyksistä jo pidemmän aikaa sitten.
Ajatus tankeista Barcelonan kaduilla tuntuu oudolta.
Espanjan hallitus on edennyt vähäeleisestä vastustuksesta ja uhkailusta käytännön toimiin. Pääministeri Mariano Rajoy ja valtionsyyttäjä olivat jo aiemmin uhanneet rikossyytteellä kaikkia, jotka edesauttaisivat äänestyksen toimeenpanoa.
Espanjan hallituksen
otteet kovenevat
Torstaina 21. syyskuuta uhkaus vietiin astetta pidemmälle, kun neljätoista Katalonian hallinnon korkeaa virkamiestä pidätettiin osallisuudesta laittoman äänestyksen valmisteluun. Puolisotilaallisen Guardia Civilin johtamassa operaatiossa takavarikoitiin myös suuria määriä äänestyksen järjestämiseen tarvittavaa materiaalia.
Operaatio herätti laajaa kritiikkiä ja Barcelonassa arvioidaan jopa kymmenientuhansien kokoontuneen kaduille osoittamaan mieltään poliittisiksi soimattuja pidätyksiä ja poliisioperaatiota vastaan.
Perjantaina 22. syyskuuta keskushallinto ilmoitti lähettäneensä lisää poliiseja Kataloniaan estämään kansanäänestyksen järjestämisen. Ainakin neljäntuhannen mellakkapoliisin on arvioitu majoittuvan tarkoitusta varten vuokratuissa risteilyaluksissa Barcelonan satamassa.
Lauantaina 23. syyskuuta kriisi syveni entisestään, kun Kataloniassa toimiva syyttäjä ilmoitti kaikkien maakunnassa toimivien poliisivoimien tilapäisestä alistamisesta Espanjan sisäministeriön komentoon. Katalonialaisille omalla poliisilla, Mossos d’Esquadralla, on symbolisesti tärkeä asema, mutta Espanjassa Mossos d’Esquadraa on viime aikoina arvosteltu sen haluttomuudesta ryhtyä toimiin kansanäänestyksen estämiseksi.
Katalonian aluehallinto ilmoitti heti sisäministeriön päätöksen jälkeen vastustavansa paikallisen poliisin alistamista Espanjan käskyvaltaan ja syytti päätöstä laittomaksi sekaantumiseksi itsehallintoalueen toimintaan.
Poliisivoimia koskevan päätöksen on ilmoitettu olevan voimassa ainakin aiottuun kansanäänestyspäivään saakka. Kaikkia alueella toimivia poliisivoimia on kehotettu varovaisuuteen voimatoimien suhteen ja ottamaan huomioon alueella vallitseva äärimmäisen jännittynyt tilanne.
Laaja tyytymättömyys
Rajoyn hallitukseen
Viimeinen keskushallinnon käytössä olevista voimakeinoista olisi tuoda sotilaallisia turvallisuusjoukkoja Kataloniaan. Perustuslain 155. artikla mahdollistaisi aluehallinnon ”pakottamisen” lain noudattamiseen.
Ajatusta tankeista vyörymässä Barcelonan kaduille on vaikea mieltää osaksi länsimaista demokratiaa, mutta konfliktin kärjistyminen aseelliseksi yhteenotoksi on teoriassa mahdollista, jos kumpikaan osapuoli ei anna milliäkään periksi. Toistaiseksi merkkejä osapuolten taipumisesta dialogiin ei ole ollut nähtävissä.
Katalonian aluehallinnon johtaja Carles Puigdemont on vakuuttanut, että kansanäänestys järjestetään keskushallinnon kaikista mahdollisista estämisyrityksistä huolimatta. Toteutuessaan äänestys tuottaa hyvin todennäköisesti itsenäisyysmielisille edullisen tuloksen, sillä hyvin harva itsenäistymistä vastustava äänestänee keskushallinnon laittomiksi julistamassa äänestyksessä.
Moni katalonialainen on tyytymätön Rajoyn oikeistohallinnon toimiin, mutta taustalla on myös syvempi tunne alueen huomiotta jättämisestä Espanjan keskusjohtoisessa politiikassa. Katalonialaisia myös jäytää ajatus Espanjan vauraimpiin alueisiin kuuluvan Katalonian päätymisestä nettomaksajaksi koko maata ravistelleen talouslaman aikana. Toki myös alueen oma historia, kieli ja kulttuuri ovat tärkeitä vaikuttimia.
Itsenäisyysmielisyys on kokenut huiman nousun Kataloniassa tällä vuosikymmenellä, eikä Rajoyn hallinto ole pystynyt tarjoamaan tilanteeseen juuri minkäänlaisia ratkaisumalleja. Rajoyn hallituksen välinpitämättömyys Katalonian tilannetta kohtaan onkin osaltaan johtanut itsenäistymispyrkimysten radikalisoitumiseen viime vuosien aikana.
Itsenäisyyden kannalla
vain vähemmistö
Katalonian 7,5 miljoonasta asukkaasta enemmistö vastustaa laittomaksi julistettua kansanäänestystä ja ainoastaan 38 prosenttia kannattaa yksipuolista itsenäistymisjulistusta. Laajalti arvostelua on herättänyt varsinkin tapa, jolla itsenäisyysmieliset runnoivat lakiesityksen läpi alueparlamentissa syyskuun alussa.
Katalonialaisista valtaosa haluaisi kuitenkin äänestää Espanjan hyväksymässä kansanäänestyksessä. Jos laillinen kansanäänestys järjestettäisiin nyt, enemmistö äänestäisi itsenäistymistä vastaan, mutta kannattaisi itsehallinnon laajentamista.
On silti merkittävää, kuinka suuren huomion itsenäisyysmieliset ovat onnistuneet saamaan osakseen, vaikka heillä on takanaan katalonialaisten selvä vähemmistö. Selitystä voi hakea itsenäisyysmielisten erinomaisen hyvin onnistuneesta tyytymättömyyden tunteen kanavoimisesta itsenäistymisprojektiin: totta ja tarua on voitu sekoittaa voimaannuttavan tarinan aikaansaamiseksi.
Samaan aikaan Kataloniasta ja laajemmin Espanjasta on puuttunut varteenotettava vastavoima, joka olisi osannut kertoa vaihtoehtoista tarinaa. Tuloksena on yksipuolinen itsenäistymisjulistuskampanja, joka on riipinyt railon paitsi Espanjan keskusjohtoisen valtion alueelle, myös katalonialaisten keskuuteen.
Keskushallinto kyvytön
poliittiseen dialogiin
Keskellä Espanjan demokraattisen historian syvintä kriisiä pääministeri Rajoyn hallitusta on arvosteltu kyvyttömyydestä vastata Katalonian tilanteeseen rakentavalla tavalla. Keskushallinnon viimeaikaisten voimatoimien on katsottu ainoastaan vahvistaneen itsenäisyysmielisten kannatusta.
Vaikka Rajoyn hallitus onnistuisikin estämään itse äänestyksen, tilanteen ratkaiseminen voimatoimin ei lupaa hyvää keskushallinnon ja Katalonian kanssakäymiselle tulevaisuudessa. Konfliktin laajenemisen ehkäisemiseksi olisi oleellisen tärkeää saada maltilliset, laillista kansanäänestystä kannattavat ja itsenäisyyttä vastustavat katalonialaiset keskushallinnon puolelle. Mitä ilmeisimmin hallituksen tulisi saada taakseen myös muut suurimmat puolueet.
Vasemmistopuolueet ovat vaatineet hallitusta keskusteluyhteyteen aluehallinnon kanssa ja etsimään tilanteeseen ratkaisua poliittisen dialogin kautta. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että Rajoy suostuisi edes keskustelemaan laillisen kansanäänestyksen järjestämisestä – saati mahdollisuudesta muokata perustuslakia niin, että Katalonian kohtalosta saisivat päättää katalonialaiset itse.
Tämänhetkinen perustuslaki mahdollistaa itsehallintoalueen itsenäistymisäänestyksen ainoastaan niin, että kaikki espanjalaiset osallistuvat äänestykseen.
Miten purkaa
umpisolmu?
Paineet jännityksen purkamiseksi kasvavat sekä Espanjan sisällä että Euroopassa. Katalonia voisi Espanjasta yksipuolisesti irtautuessaan saada aikaan dominoefektin sekä Espanjan sisällä – Baskimaa olisi luontevasti seuraava mureneva osa – että laajemmin Euroopan unionin alueella.
Katalonia ei tietenkään Espanjasta irtautuessaan voisi kuulua Euroopan Unioniin, itsenäisyysmielisten päinvastaisista lupauksista huolimatta. Yksipuolinen itsenäistymisjulistus jäisi myös tyngäksi ilman kansainvälistä tunnustusta, jolloin oikean valtion muodostaminen olisi hyvin vaikeaa. Tilanne saattaisi olla toinen, jos katalonialaisten selvä enemmistö päätyisi kannattamaan Espanjasta irtaantumista.
Nykytilanteessa on ilmeistä, että keskushallinnon olisi venyttävä muuhunkin, kuin konfliktin ratkaisemiseen oikeus- tai poliisiteitse. Myös katalonialaisilta peräänkuulutetaan keskusteluvalmiutta.
Tarve dialogiin espanjalaisessa politiikassa ei liene koskaan ollut näin suuri, sillä itsenäistymispyrkimykset eivät ole itsestään katoamassa Kataloniasta minnekään. Nähtäväksi jää, kuinka suuren hinnan osapuolet joutuvat maksamaan jos neuvotteluhalukkuutta ei yrityksistä huolimatta löydy.
uutiskirje 
