KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Teatteri

Syvä nauru kuoleman odotushuoneella

Näytelmän dynamo on Martti Suosalo, joka solahtaa täysin näyttelijä-punapäällikkö Toivo Parikaksi.

Näytelmän dynamo on Martti Suosalo, joka solahtaa täysin näyttelijä-punapäällikkö Toivo Parikaksi. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri/Tapio Vanhatalo

Näytelmä punavankileiriltä osaa yhdistää naurun ja kauhun.

Veli-Pekka Leppänen
17.11.2017 14.43

Kommentti

Sisällissodan punapäälliköihin kuului paljon teatteriväkeä. Suomen hauskimman miehen päämies Toivo Parikassa yhdistyy piirteitä ainakin Jalmari Parikasta (1891–1959) ja Aarne Orjatsalosta (1883–1941), mikseipä Hugo Salmelastakin (1884–1918).

Mikä komeljanttareita pätevöitti sotahommiin? Viimeinen erä -teoksessaan (2010) Kalle Holmberg kirjoitti Jalmari Parikasta ja toi esiin yhden selityksen: ”Kyky hahmottaa näyttämötila ja -tilanteet viittaa myös taistelutilanteen tajuamiseen, haltuunottoon, jakamiseen ja oikeaan ajoitukseen.”

Holmbergin mielestä teatteri muistuttaa sodan näyttämöä. Kumpikin vaatii psykologista silmää, heittäytymistä ja karismaa. Draamantajua ja draamanhalua.

Liian usein emme näe tällaista, missä raskain murhe näin vaivatta vaihtelee syvimmän ilon ja härskeimmän naurun kanssa.

Ehkä teatterivelho tiesi oikein. Mene tiedä.

Veli-Pekka Leppänen

Uhkarohkea, hullunrohkea. Jotakin tuollaista mietin kuultuani ensi kerran Suomen hauskin mies -näytelmän idean: komedia Suomenlinnan punavankileiriltä vuonna 1918. Että onkohan syytä lähteä pelehtimään sinne kuoleman odotushuoneelle?

Joka tapauksessa Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan kirjoittama ja Kujanpään ohjaama näytelmä sai kaksi viikkoa sitten kantaesityksen Helsingin kaupunginteatterissa. Ennakkoluuloni olivat turhat: jo ensi minuuteilta eteen levittäytyy helvetillisen hauska kuolemanralli. Se on suurimman pelon ja pienimpien toiveiden ristiaallokkoa, jossa ihmiset keinahtelevat.

Huomioitakoon heti tila, lavastus, iskevät vahvaväriset näyttämökuvat. Pikkunäyttämö soveltuu pilkulleen esityksen tarpeisiin, ylös alas liikkuvat tasot, pyörivä permanto ja moninaiset rakennelmat mahdollistavat vaikka mitä yllätyksiä. Joka soppi hyödynnetään.

ILMOITUS
ILMOITUS

Pekka Korpiniityn lavastus on kekseliästä, paikoin peräti vavahduttavaa. Ja sama pätee Sari Salmelan puvustuksiin ja Tuula Kuittisen naamiointeihin.

Intiimi teatteritila kasvattaa tehoja – esitys hiipii väistämättä liki katsojaa, ei silti tungettelevasti.

Timo Hietalan musiikki funkkaa. Se ei ole mitä hyvänsä taustaääntä, vaan kertomusta kuljettavia ja itsenäisiäkin elementtejä. Melodioissa häivähtää tarkoituksella myös tunnistettavia kohtia. Puhallinpainotteinen orkesteri on mainio.

Suosalolta vuoden teatteriteko

Näytelmän pohjajuju on selkeä ota tai jätä -asetelma: valmistakaa, kuolemaantuomitut, näppärä huvinäytelmä leirin arvovieraille, niin saatte paitsi elää kauemmin voitte myös päästä reiluun oikeudenkäyntiin. Ennen ja jälkeen tarjouksen ilmenee nippu juonenkäänteitä, jotka perustelevat ja syventävät rooleja. Näyttelijäkaarti toimii joukkona ja yksilöinä.

Näytelmän dynamo on Martti Suosalo, jonka näyttelijä-punapäällikkö Toivo Parikan roolissa yhdistyy aineksia aikakauden tosihenkilöistä. Suosalo solahtaa täysin Parikaksi, joka orkestroi rähjäistä porukkaansa, neuvottelee, sumplii, hurmaa ja raivostuttaa.

Ilo on seurata intensiteettiä, jolla Suosalo heittää peliin näyttelijänlahjansa. Parikka on kaikkivoipa ilmestys, eikä äijästä viime kädessä ota selvää kukaan. Vuoden teatteriteko!

Suosalon replikoinnissa on jotain, mitä moni näytelmä jää paitsi: täsmällisten iskujen ja taukojen tasapainoa. Monologina loistaa se, miten Parikka kuvaa tapaamistaan pontikkapäissään Jeesuksen kanssa ja tunnustaa ampuneensa Kallion kirkkoherran.

Parikan vastavoimia ovat jääkäriluutnantti Alfred Nyborg (Heikki Ranta), leirikomendantti Hjalmar Kalm (Rauno Ahonen) ja tämän Helen-vaimo (Vappu Nalbantoglu), vangeista iltanäyttelijä Johansson (Jari Pehkonen). Miten keskinäissuhteet lopulta kääntyvät, siinä heijastuu käsikirjoituksen ja ohjauksen voima.

Nalbantoglu ilmentää ristiriitoja Helenin kolkon kuoren ja sisäisen myrskyn välillä. Ahosen Kalm on yhtä jäinen kuin Rannan jääkäri inhimillistyvä. Roolitus kaikkinensa on tarkka, ilman yhtään turhaa hahmoa.

Näissä oloissa humanismi punnitaan

Lavalla setvitään äärimmäisiä aiheita. Millä tavoin kukin vastaa kuoleman läsnäoloon? Joku painaa katseensa ja toinen katsoo silmiin, yksi sekoaa ja toinen lyö lekkeriksi. Humanismi punnitaan oloissa, joissa ylempi voi päättää alemman elämästä suunnilleen kulmakarvaansa väräyttämällä.

Kujanpää ja Reitala loihtivat jutun ilmavaksi ja painavaksi. Liian usein emme näe tällaista, missä raskain murhe näin vaivatta vaihtelee syvimmän ilon ja härskeimmän naurun kanssa. Ansiona on myös, että lähinnä vankien vinkkelistä katsoessaan esitys ei silti tee vastapuolesta täysiä tomppeleita. Valkoisista Helen Kalm ja Alfred Nyborg ovat eläväisimpiä.

Suomen hauskin mies ankkuroituu kylliksi vuoden 1918 reaalimaailmaan. Mukaan kietoutuu mielikuvituksellista ainesta, reippain mitoin – kuten parhaassa teatteritaiteessa asiaan kuuluu.

Loppu jää avoimeksi. Kun P. E. Svinhufvud (Risto Kaskilahti) laskee kukat Suomen lipulle, niin keiden muistoa hän kunnioittaa: valkoisten vainajien, valkoisten ja punaisten uhrien, yhtenäisen ja eheän kansakunnan muistoa? Suomen muistoa?

Suomen hauskin mies. Helsingin kaupunginteatterin pieni näyttämö. Käsikirjoitus Heikki Kujanpää ja Mikko Reitala. Ohjaus Heikki Kujanpää. Lavastus Pekka Korpiniitty. Musiikki Timo Hietala. Rooleissa mm. Martti Suosalo, Heikki Ranta, Vappu Nalbantoglu ja Risto Kaskilahti.

Kommentti

Sisällissodan punapäälliköihin kuului paljon teatteriväkeä. Suomen hauskimman miehen päämies Toivo Parikassa yhdistyy piirteitä ainakin Jalmari Parikasta (1891–1959) ja Aarne Orjatsalosta (1883–1941), mikseipä Hugo Salmelastakin (1884–1918).

Mikä komeljanttareita pätevöitti sotahommiin? Viimeinen erä -teoksessaan (2010) Kalle Holmberg kirjoitti Jalmari Parikasta ja toi esiin yhden selityksen: ”Kyky hahmottaa näyttämötila ja -tilanteet viittaa myös taistelutilanteen tajuamiseen, haltuunottoon, jakamiseen ja oikeaan ajoitukseen.”

Holmbergin mielestä teatteri muistuttaa sodan näyttämöä. Kumpikin vaatii psykologista silmää, heittäytymistä ja karismaa. Draamantajua ja draamanhalua.

Liian usein emme näe tällaista, missä raskain murhe näin vaivatta vaihtelee syvimmän ilon ja härskeimmän naurun kanssa.

Ehkä teatterivelho tiesi oikein. Mene tiedä.

Veli-Pekka Leppänen

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Hölmölä – suuri talousfoorumi esitettiin entisen Kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Kuvassa Juho Uusitalo ja kuoro.

Talousshow kompastui komeissa kulisseissa

Lavastukset ja äänimaailmat ovat kekseliäitä pitkin näytelmää.

Arviossa teatterisyksyn tapaus, Täällä Pohjantähden alla: Ääntä ja vimmaa Pentinkulmalla

Konekiväärijoukkue on kuin kollektiivisubjekti, pääosassa jokainen sotilas.

Väinö Linnan klassikko valtaa Pyynikin

Rikoksessa ja rangaistuksessa on lupa puhua peräti kevään teatterihuipusta. Kuvassa vasemmalta näyttelijät Miro Lopperi, Elena Leeve Hannu-Pekka Björkman ja Lotta Kaihua.

Raskolnikov saapuu Helsinkiin – ”Q-teatteri on aloittanut kauden täysosumalla”

Uusimmat

Laura Gustafssonin uusimman teoksen päähenkilölle olennaista ei ole lopulta kosto tai oikeus vaan totuus.

Laura Gustafsson rinnastaa romaanissaan seksuaaliväkivallan ja eläintuotannon raakuuden

Kansanedustajat Timo Furuholm ja Minja Koskela antoivat tiistaina huutia potkulaille.

Potkulaki ei lisää työllisyyttä vaan ainoastaan heikentää työntekijöiden asemaa, sanoo Timo Furuholm

Suomen metsät eivät enää ole päästönieluja.

Suomessa materiaalien kulutus EU:n huippua: ”Aiheutamme isoja päästöjä myös muissa maissa”

Ilman maahanmuuttoa työllisiä olisi Suomessa neljännesmiljoona vähemmän.

Maahanmuuttajat maksavat enemmän veroja kuin saavat tulonsiirtoja, kertoo kattava tutkimus

varaa joulutervehdys

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Velkajarrusta tulee työntekijöille palkkajarru, varoittaa Teollisuusliiton Lehtonen

 
02

Optimisti Orpolle taas kylmä suihku: Elpyminen ei alkanutkaan, vaan tuotanto laski

 
03

Potkulaki lisää irtisanomisia ja kiistoja työpaikoilla, uskovat sak:laiset luottamushenkilöt

 
04

Hyvätuloisten veronkevennykset voivat heikentää kasvun perustaa, varoittaa tutkija

 
05

Vasemmistonuoret on määrittänyt Pinja Vuorista: ”Haikeaa”

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Oikeistohallituksen potkulaki vie suomalaista työelämää täysin väärään suuntaan, Minja Koskela sanoo

04.11.2025

Potkulaki tänään eduskunnassa – Meriluoto: Johtaa syrjinnän lisääntymiseen työelämässä

04.11.2025

Minja Koskela sopeutuskeskustelusta: Kummallista kilvoittelua siitä, kenellä pokkaa lyödä isoin miljardilukema pöytään

04.11.2025

”Työperäinen hyväksikäyttö on selkeästi maan tapa ja kannattava bisnes”

04.11.2025

Essee: Totta ja tarua valtionvelasta

04.11.2025

Li Andersson varoittaa ihmisten luomista ongelmista: Hyökkäykset demokratiaa, tasa-arvoa ja työntekijöiden oikeuksia vastaan

03.11.2025

Euroopan unioniin tarvitaan johtaja: ”Osassa maista suhtaudutaan yhä naiivisti Venäjään”

03.11.2025

Natsisymbolit ilmestyivät espanjalaiskouluihin – Naisviha ja fasismin ihannoiminen uhkaavat Espanjan vasemmiston tulevaisuutta

03.11.2025

Aamos Hongan vuoden toinen turvallisuuspoliittinen trilleri Viides artikla hyytää toden ja painajaismaisen mahdollisen rajapinnalla

02.11.2025

Vasemmistoliitto on löytänyt oman paikkansa puoluekartalla

02.11.2025

Kirja kirjalta parantava Petja Lähde kirjoittaa terävästi sukupolvien välisestä törmäyksestä

01.11.2025

Camilla Grebe on niin hyvä, että häneltä lukee sujuvasti huonommankin kirjan

31.10.2025

Hyvätuloisten veronkevennykset voivat heikentää kasvun perustaa, varoittaa tutkija

31.10.2025

Naisten ja miesten välinen palkkaero kutistuu 0,2 prosenttia vuodessa

31.10.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Velkajarru sementoi kurjistamisen tien

15.10.2025

On aika keskustella siitä, mitä tapahtuu Palestiinan valtion tunnustamisen jälkeen

26.09.2025

Kenen käsissä on Euroopan huoltovarmuus?

09.09.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään