Siirtolaisuus on noussut kuumaksi puheenaiheeksi eri puolilla maailmaa, vaikka maahanmuuttajat muodostavat vain kolmisen prosenttia planeettamme väestöstä.
Maapallon 7 600 miljoonasta asukkaasta on siirtolaisia – muualla kuin nykyisessä asuinmaassaan syntyneitä henkilöitä – noin 250 miljoonaa. Heidän suhteellinen osuutensa on pysynyt lähes samana 50 viime vuoden aikana, vaikka määrä on yli kolminkertaistunut.
Valtaosa maahanmuuttajista keskittyy teollisuusmaihin ja yli puolet kaikista löytyy kymmenestä valtiosta.
Kun Berliinin muuri kaatui 1989, maailmassa oli vain 15 rajamuuria. Nyt niitä on 70.
Suurin vastaanottaja on Yhdysvallat, jonka 47 miljoonaa siirtolaista muodostavat viidenneksen kaikista. Saksassa ja Venäjällä on muualla syntyneitä 12 miljoonaa, Saudi-Arabiassa 10 miljoonaa ja Britanniassa 9 miljoonaa.
Matkaan kehitysmaista
Siirtolaiseksi lähdetään pääasiassa kehitysmaista. Intiasta on lähtenyt 16 miljoonaa, Meksikosta 12, Venäjältä 11, Kiinasta 10, Bangladeshista 7 ja Pakistanista sekä Ukrainasta 6 miljoonaa henkeä.
Maapallon väestökehityksessä siirtolaisuudella on vähäinen merkitys, sillä ennustettu asukasmäärä vuosisadan lopussa on joka tapauksessa noin 11,2 miljardia.
Maakohtaisesti muuttoliike kuitenkin voi vaikuttaa merkittävästi sekä väestön määrään että ikärakenteeseen. Tarkastelussa pitää ottaa huomioon myös siirtolaisten jälkeläiset.
Maahanmuuton vaikutus väestönkasvuun näkyy selvästi Euroopan unionissa. 1960-luvulta 1990-luvun alkuvuosiin väestö kasvoi enemmän syntyvyyden kuin maahanmuuton seurauksena, mutta sen jälkeen tilanne kääntyi ympäri. Viime vuosina syntyvyys on ollut niin alhaista, että tulokkaat vastaavat miltei kaikesta EU:n väestönlisäyksestä.
Vuonna 2016 EU:hun muutti 1,5 miljoonaa ihmistä enemmän kuin sieltä lähti, kun taas kuolleisuus ylitti syntyvyyden 15 000:lla.
Ilman muuttajia väestö vähenee
Ranskan ja Britannian ohella esimerkiksi Australia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat nojaavat väestönkasvussaan maahanmuuttoon tulevina vuosikymmeninä.
Ilman siirtolaisia Kanadan väestön ennustetaan kutistuvan 25 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä ja Saksan jopa 40 prosenttia. Taustalla on hedelmällisyyden aleneminen alle kahteen lapseen naista kohti.
Ennusteet ovat päinvastaisia paljon siirtolaisia lähettävissä maissa, kuten Bangladeshissa, El Salvadorissa, Kirgisiassa tai Filippiineillä. Jos esimerkiksi El Salvadorin muuttoliike jatkuu entiseen tapaan, maan väestön ennakoidaan kasvavan 10 prosenttia vuosisadan puoliväliin mennessä. Jos muuttoliike tyrehtyy, kasvu on 30 prosenttia.
Siirtolaiset ovat usein työikäisiä, joten muuttoliike hillitsee väestön vanhenemista kohdemaissaan. Maahanmuuton nykyisillä määrillä ikärakenne ei kuitenkaan korjaannu pysyvästi, sillä tulokkaatkin vanhenevat.
Vapaus vastaan muurit
Muuttoliike lisää väestön etnisiä, uskonnollisia ja kulttuurisia eroja kohdemaissa. Sitä ei kaikkialla nähdä rikkautena. Monissa itäisen Euroopan maissa samoin kuin Kreikassa, Italiassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa korostetaan etnistä ja kulttuurista yhtenäisyyttä. Maahanmuuttoa rajoitetaan tiukasti, ja kansallismieliset ääriliikkeet vahvistuvat monin paikoin.
Avointen rajojen kannattajat puolestaan uskovat vapaan liikkumisen tuovan taloudellisia ja kulttuurisia hyötyjä sekä ehkäisevän laitonta siirtolaisuutta ja siitä hyötyvää rikollisuutta.
Ulkomaisen työvoiman tarve ja tarjonta ovat kuitenkin eri mittaluokassa, sillä selvitysten mukaan jopa 1,3 miljardia ihmistä haaveilee kotimaansa jättämisestä. Noin 40 miljoonaa sanoo ryhtyneensä toimiin muuton järjestämiseksi, kun lähtijöitä on tähän asti ollut noin 6 miljoonaa vuodessa.
YK valmistelee ensi vuodelle kansainvälistä siirtolaisuuskokousta, jossa pitäisi hyväksyä turvallisen ja järjestäytyneen maahanmuuton pelisäännöt. Kokouksen onnistumista varjostaa kansainvälinen tilanne, jota leimaavat laajenevat aseelliset selkkaukset, terrorismi ja kasvavat pakolaisvirrat.
Kun Berliinin muuri kaatui 1989, maailmassa oli vain 15 rajamuuria. Nyt niitä on 70, ja valtaosa on pystytetty 2000-luvulla.
uutiskirje 
