Horisontti
YK:n aseistariisunnan tutkimuslaitoksen (UNIDIR) raportti ydinaseriskeistä on pelottavaa luettavaa. Ydinsodan vaara on kasvanut ja ydinaseiden tekninen kehitys tulee lisäämään ydinsodan riskiä. Ja sitä lisää tietenkin ydinaseiden leviäminen uusiin maihin.
Ydinaseiden määrä on vähentynyt kylmän sodan vuosista, mutta maailmassa on edelleen noin 15 000 ydinkärkeä. Näistä neljätuhatta on jatkuvassa toimintavalmiudessa.
Uhkailu ydinaseilla on tyhmää ja holtitonta riskinottoa.
Yhdysvalloilla ja Venäjällä on yli 90 prosenttia ydinaseista. Euroopan maista Ranskalla ja Isolla-Britannialla on omia ydinaseita. Naton tai Yhdysvaltojen ydinaseita on Belgiassa, Saksassa, Italiassa, Hollannissa ja Turkissa.
Ydinaseet ovat yhä osa Naton turvallisuuspoliittista strategiaa. Suomen Nato-keskustelussa tämä on jäänyt vähälle huomiolle. Kuinka paljon kasvaisi meille kohdistuvan ydiniskun mahdollisuus, jos liitymme Naton jäseneksi?
Ydinsota voi syttyä, joko tarkoituksellisesti tai vahingossa. Molemmat vaihtoehdot ovat olleet vähällä toteutua niiden vuosien aikana, jolloin ydinaseita on ollut olemassa. Eniten huomiota herättänyt Kuuban kriisi, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat hyvin lähellä aloittaa ydinsodan.
Vahingossa ydinsota on ollut syttyä, kun turvalaitteet ovat antaneet väärän signaalin, tekninen järjestelmä on vikaantunut tai ihminen on erehtynyt. Vuonna 1983 Neuvostoliiton hälytysjärjestelmät ilmoittivat USA:n ydinhyökkäyksestä. Valvomoupseeri luotti kuitenkin enemmän omaan päättelykyynsä, ja maailma pelastui. Vastaavia tapauksia on tullut julki muitakin.
Ydinaseiden valmistamisessa, kuljetuksessa ja asentamisessa on tapahtunut lukuisia onnettomuuksia. Ydinpommit ovat tulipaloissa palaneet ja sulaneet, uponneet mereen ja murskautuneet maahan. Ydinsukellusveneet ovat törmänneet toisiinsa ja räjähtäneet. Yhtään itse pommin vahinkoydinräjähdystä ei ilmeisesti ole tapahtunut. Pommien sisältämiä radioaktiivisia aineita sen sijaan on levinnyt asutusalueille ja luontoon.
Vahingossa alkavan ydinsodan riskin suuruutta on vaikea arvioida, koska tietoja käytettävistä tekniikoista ja vikaantumisen todennäköisyyksistä ei ole saatavilla. Siviilipuolella ulkopuoliset tarkastavat ydinvoimalat, mutta ydinasejärjestelmien riskienhallinta on sotilaiden käsissä. Mitä monimutkaisempi järjestelmä sitä vaikeampi on kaikkia riskitekijöitä arvioida ennakolta. Tekniikan kehitys ei siten välttämättä vähennä vahingossa tapahtuvan ydinsodan riskiä, vaikka turvajärjestelmät olisivat varmempia.
Elektroniset ohjausjärjestelmät ovat erityisen haavoittuvia. Niissä on monta kohtaa, johon hyökkäys voi kohdistua. Näitä tietojärjestelmiä on mahdotonta täysin eristää muusta yhteiskunnasta, koska tarvitaan esimerkiksi paikka- ja säätietoja.
Voisiko taitava terroristihakkeri aloittaa ydinhyökkäyksen? Tai pystyisivätkö terroristit lamauttamaan ydinasevarastojen turvajärjestelmät niin, että he pystyisivät varastamaan pommin tai iskemään ydinaseiden kuljetuksiin. Tämä rikoskirjallisuuden aihe ei enää tunnu mielikuvitukselliselta jo tapahtuneiden kyberhyökkäyksien valossa.
Tietotekniikan kehitys antaa mahdollisuuden valmistaa automaattisia asejärjestelmiä. Näissä kone tekee autonomisesti päätöksen siitä, milloin se toimii. Vielä ei onneksi olla niin pitkällä, että tappajarobottina toimivia ohjauksia ja lennokkeja aletaan varustaa taktisilla ydinaseilla, mutta USA:n sotilaspiireissä tätäkin vaihtoehtoa on jo saatettu pohtia.
Hälytystilanteessa on vain muutama minuutti aikaa arvioida, onko kysymyksessä väärä hälytys.
Ydinaseiden jatkuvan valmiustilan purkaminen olisikin tärkeä ensiaskel vähentää vahingossa syntyvän ydinsodan riskiä. Suurvalloilla ei kuitenkaan ole ollut tähän halukkuutta. Pelotevaikutus halutaan pitää korkealla tasolla, eikä vastapuoleen luoteta riittävästi. Ydinaseet ovat edelleen keskeinen valtapolitiikan väline.
Uhkailu ydinaseilla on tyhmää ja holtitonta riskinottoa. Se voi johtaa vaikeasti hallittaviin vaaratilanteisiin. Nokitetaan kovilla puheilla ydinaseiden käytöstä niin pitkään, että luottamus vastapuoleen katoaa, kunnialliset perääntymistiet ja neuvottelumahdollisuudet menetetään. Ajaudutaan harkitsemattomaan riskinottoon ja pahimmassa tapauksessa ydinsotaan, jota kukaan ei alun perin halunnut.
YK on tänä vuonna hyväksynyt kansainvälisen sopimuksen, joka kieltää ydinaseet. 122 maata äänesti sopimuksen puolesta. Yhtään ydinasevaltiota ei tässä ryhmässä ole mukana. Suomi on jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle.
Norjan Nobel-komitea teki tärkeän päätöksen, kun se myönsi rauhan Nobel-palkinnon ydinaseiden käytön kieltämistä ajavalle ICON-järjestölle. Ydinaseiden aiheuttamista vaaroista ihmiselle ja luonnonjärjestelmille päästään eroon vain kieltämällä ydinaseet. Muuten riski niin tahalliseen kuin tahattomaan ydinsotaan on edelleen joka hetki olemassa.
lehti 