Entisillä siirtomailla on itsenäistyttyään ollut tulliton pääsy Euroopan markkinoille. 2000-luvulla vapaa kauppa on haluttu muuttaa kaksisuuntaiseksi, mutta vain harva kehitysmaa on suostunut siihen.
Kun Maailman kauppajärjestö WTO oli julistanut yksipuolisen vapaakaupan laittomaksi, Euroopan unioni aloitti vuonna 2002 neuvottelut taloudellisesta kumppanuudesta eli EPA-sopimuksista 79 entisen siirtomaan kanssa Afrikassa, Karibialla ja Tyynellämerellä (AKT-maat).
Porkkanaksi tarjottiin sitä, että AKT-maat saavat suojella tullimaksuilla 20 prosenttia tuotteistaan. Etu koskee pääasiassa maataloustuotteita, ja loput kaupasta vapautetaan asteittain 20 vuoden aikana sopimuksen tultua voimaan.
EPAn pelätään myös torppaavan Afrikan teollistumisen.
Ghanan pelottava esimerkki
EU neuvotteli sopimuksista maaryhmien kanssa, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin seitsemästä aiotusta sopimuksesta vain kaksi on saatu valmiiksi ja voimaan. Yksi tehtiin Karibian maiden kanssa ja toinen eteläisen Afrikan tulliliiton maiden – Botswanan, Etelä-Afrikan, Lesothon, Namibian, ja Swazimaan – kanssa.
Länsi-Afrikan EPA on jumissa, koska Nigeria, Gambia ja Mauritania kieltäytyvät allekirjoittamasta. Itä-Afrikassa Tansania haastoi viime vuonna Kenian oikeuteen, kun se allekirjoitti EPAn.
Afrikassa pelko tullisuojan menetyksestä kumpuaa kokemuksista. Kun kansainväliset rahoituslaitokset pakottivat 1980-luvulla Ghanan alentamaan tullejaan, kotimaisen kananlihan markkinaosuus putosi sadasta kolmeen prosenttiin vajaassa 30 vuodessa. Kanankasvatus kuului Ghanan tärkeimpiin työllistäjiin, mutta sen korvasi tuontibroileri Euroopasta, Amerikoista ja Kiinasta.
Kotimaisten tomaattien markkinaosuus romahti Ghanassa viidessä vuodesta 92:sta 57 prosenttiin.
EPAn pelätään myös torppaavan Afrikan teollistumisen.
– Teollistuakseen valtion on voitava suojella ja kehittää kotimaisia markkinoitaan, kunnes se on valmis kansainväliseen kilpaluun, kuten Kiinan esimerkki on osoittanut, muistuttaa Georgios Altintzis ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisestä kattojärjestöstä (Ituc).
”Hullun hommaa”, sanoo saksalainen
Sopimusten sisällön ohella moitteita saa EU:n tapa ajaa niitä: kun alueelliset sopimukset jumittavat, käännytään yksittäisten valtioiden puoleen. Ghana ja Norsunluurannikko hyväksyivät ”väliaikaiset” EPAt vuosi sitten pelätessään tullivapauden menetystä Euroopassa.
– Se on hullua. Nyt Afrikan maiden on vaikeampaa käydä kauppaa keskenään kuin EU:n kanssa. EU luo rajoja Afrikan sisälle, sanoo Günter Nooke, joka toimii Saksan liittokanslerin Angela Merkelin henkilökohtaisena edustajana Afrikassa ja kuuluu EPA-sopimusten tiukimpiin arvostelijoihin.
Hänen mielestään nykyisten siirtolaisvirtojen oloissa parasta sekä Euroopalle että Afrikalle olisi luoda työtä Afrikkaan.
– Se vaatii koko Afrikan markkinoiden suojelemista Afrikan unionin johtamalla tulliliitolla. Silloin Afrikassa valmistettuja tuotteita voidaan kaupata vapaasti koko mantereella ilman eurooppalaista kilpailua.
Nooken mukaan erimielisyys EPAsta estää Afrikan maita muodostamasta omaa tulliliittoa. Afrikan unionin kauppakomissaari aikoo kuitenkin ehdottaa kaikkien EPA-sopimusten jäädyttämistä.
– Ja meidän on kunnioitettava sitä, Nooke vaatii.
Paholaismaista vai ei?
– Taloudellisen kumppanuuden EPA-sopimuksiin on aina liitetty jotain paholaismaista, vaikkei niissä ole mitään sellaista. Niistä on vain tiedotettu äärimmäisen huonosti. Viisi viime vuotta olen taistellut väärää tietoa levittävää kampanjaa vastaan, neuvotteluja EU:n puolelta aiemmin vetänyt Sandra Gallina sanoo.
EU pyrkii levittämään tietoa EPAn eduista. Sen mukaan Madagaskarin vienti EU:hun kasvoi sopimuksen solmimisen jälkeen 65 prosenttia vuosina 2012–2016. Etelä-Afrikka teki sopimuksen vuosi sitten, ja sen kalatuotteiden vienti kasvoi 16 prosenttia ja kukkien 20 prosenttia.
Belgialaisen North South -järjestön kauppapolitiikan asiantuntija Marc Maes suhtautuu lukuihin epäillen.
– Madagaskar on toipumassa kaaosmaisesta ajasta. Luvut voivat kertoa enemmän talouden elpymisestä kuin EPAsta. Etelä-Afrikan osalta aika on liian lyhyt todellisten vaikutusten arviointiin.
Lisätietoa AKT-maiden sopimuksista.
uutiskirje 