Simo Halinen pistää kolmannen pitkän ohjaustyönsä rivakasti käyntiin. Alkutekstien aikana saadaan hyvä tuntuma jatkon kannalta keskeisiin henkilöihin. Saman tien heidät tuodaan eri tavoin ja hyvinkin kaukaa lähelle toisiaan.
Suomalais-afrikkalaisella akselilla alkaa varsinaisesti tapahtua Helsingistä Ouluun matkalla olevassa yöjunassa. Maailmalta palaava pohjoisen poika Jere (Samuli Vauramo) on suuntaamassa kotikulmilleen, Angolasta lähtöisin oleva Francis (David Nzinga) karkaa pakolaisten vastaanottokeskuksesta ja pyrkii epätoivoisesti Ruotsiin.
Samaan aikaan Oulussa näyttelijä Vera (Laura Birn) tuskailee yksinhuoltajuutensa kanssa. Lapsen moniongelmainen isä Aleksi (Andreas af Enehielm) toimii laukaisijana tapahtumasarjalle, jossa toisilleen ennestään tuntemattomat henkilöt joutuvat kukin tavallaan elämänsä kriisiin. Aleksin äiti (Sara Paavolainen) on pappi ja toimii pontevasti pakolaisten hyväksi.
Talvinen Oulu on Kääntöpisteen viimaiselle ja vimmaiselle aiheelle erittäin hyvin sopiva tapahtumamiljöö. Pohjoinen ulottuvuus on osittain läsnä myös Halisen edellisessä ja tähän mennessä parhaassa ohjaustyössä Kerron sinulle kaiken (2013).
Kerronnassa dynaaminen imu
Halisen sympaattinen pitkä debyytti Cyclomania (2001) pursui polkupyörälähettien voimin energisyyttä. Kääntöpiste ilmentää jossain määrin korostuneemmin kokonaisvaltaisen fyysistä elokuvailmaisua.
Juonikuvio kulkee melko nopeassa tempossa, kerronnalle ovat tunnusomaisia dynaamiset leikkaukset sekä näkökulmien ja aikatasojen notkeat vaihdokset. Halinen käyttää näppärästi lyhyitä takaumia.
Konkreettisimmillaan asiaa ilmentävät henkilöiden hyvinkin dramaattiset fyysiset kontaktit, kuvaavasti Jere on kamppailu- ja itsepuolustuskoulua pyörittävä pienyrittäjä. Kerronnan dynaaminen imu on Kääntöpisteessä kaikin puolin hyvällä mallilla.
Tarina liikkuu ja etenee mukaansatempaavasti, kohtauksissa on nautittavaa ilmeikkyyttä. Tämä tuntuu selvästi myös näyttelijätyöskentelyssä. Kolmikon Vauramo, Nzinga ja Birn otteita on miellyttävää seurata, he ovat saaneet kunnon otteen paineiden keskelle ajautuvien roolihahmojensa tajuntaan.
Ajan hermolla sykkivä trilleri
Ratkaisun hetkillä keskiöön nousee Jere. Kohtaus risteyksessä ei ole symboliikaltaan kummoinen, muttei huonokaan – joskus valintatilanteet elämässä ovat selkeitä joko tai -paikkoja. Sen sijaan Jeren kohtauksessa kokeman jaakobinpainin olisi voinut toteuttaa tyylikkäämminkin.
Halinen on luonnehtinut Kääntöpisteen näyttämöä rikkoutuneiden raja-aitojen maailmaksi. Näkemys tarkentuu elokuvan tapahtumissa harkituin rajauksin, sävykkäästi ja varsin monipuolisesti. Samalla mukana kulkee tiivis yhteys pitkään tarina- ja draamaperinteeseen, Halinen itse on viitannut lähtökohdissaan muun muassa arkkityyppeihin.
Kääntöpiste on ajan hermolla sykkivä hienoviritteinen trilleri, jossa tavallista kinkkisemmän rikoskuvion lomassa lähikuvaan nousee tuttuja arjen sosiaalisia ongelmia. Kuulostaa varmasti tutulta: yksinhuoltajien vaikeudet ja lasten osa niiden pyörteissä, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä pakolaisuus.
Tässä suhteessa Kääntöpiste ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ei toisaalta sorru latteuksiinkaan.
KÄÄNTÖPISTE (Suomi-Ruotsi 2018). Ohjaus ja käsikirjoitus Simo Halinen. Pääosissa Samuli Vauramo, Laura Birn, David Nzinga, Sara Paavolainen. Ensi-ilta 2. maaliskuuta.