Kirje Kabulista: Mitä kuuluu Suomesta Afganistaniin käännytetylle Tamimille?

Viime syksynä kirjoitin tässä lehdessä Tamimista, joka haki turvapaikkaa Suomesta, mutta palautettiin Afganistaniin. Nyt halusin tietää, mitä hänelle kuuluu, ja otin häneen yhteyttä.

Tamim toivoo yhä voivansa lähteä maasta.

Kun tapasin Tamimin uudestaan, hän vaikutti surulliselta ja toivottomalta. Hän valitti työttömyydestä, korruptiosta, laittomuudesta sekä pommi- ja itsemurhaiskuista.

Tamim kertoi osallistuneensa mielenosoitukseen, joka järjestettiin kaksi päivää Saksan suurlähetystön edessä tapahtuneen valtavan pommi-iskun jälkeen.

Toukokuun viimeisen päivän iskussa kuoli noin sata ja haavoittui pitkälti yli 400 ihmistä. Mielenosoittajat vaativat turvallisuudesta vastuussa olevien ylimpien virkamiesten erottamista, ja hallituksen turvallisuusjoukot avasivat tulen heitä kohti. Useita mielenosoittajia kuoli ja haavoittui.

Tamim kertoi kohdanneensa kuoleman silmästä silmään. Jotkut hänen ystävänsä kuolivat ja jotkut haavoittuivat poliisin tulituksessa. Hän sanoi, etteivät ihmiset tässä maassa voi tuntea oloaan missään turvalliseksi: terroristit uhkaavat henkeämme, mutta edes hallitus ei välitä elämästämme eikä arvosta ihmisyyttämme.

Tamim korosti, ettei mielenosoitus ollut suunnattu hallitusta vastaan, vaikka osallistujat arvostelivatkin päättäjiä ja heikkoa turvallisuustilannetta.

Tamim on isänsä tapaan koko ikänsä toiminut hallituksen hyväksi. Hän oli jopa mukana presidentti Ashraf Ghanin vaalityössä toimittaen viikkolehteä Ejma e Meli, joka on samannimisen Ghania kannattaneen poliittisen puolueen lehti. Siksi Tamimille oli valtava järkytys, että poliisi tulitti siviilejä.

Kun Tamim aikoinaan työskenteli tieinsinöörinä Maidan Wardakissa, ja Taleban haavoitti hänen autonkuljettajaansa ja uhkasi tappaa Tamimin, ei poliisi ollut vaivautunut tekemään mitään. Lopulta koko tieprojekti piti keskeyttää Talebanin uhkausten vuoksi ja se on yhä pysähdyksissä.

Tamim ei ole onnistunut saamaan vanhaa työtään takaisin eikä hän ole löytänyt uuttakaan työtä. Työllisyystilanne on hyvin vaikea. Tamimin lääketiedettä opiskellut vaimo taas ei heikon turvallisuustilanteen vuoksi ole ollut töissä pitkään aikaan.

Tamim viettää suurimman osan ajastaan isänsä kanssa tämän toimistolla tai matkustaen tämän kanssa maakunnissa. Hän kertoo, että hänen isänsä, hän itse ja koko perhe saavat jatkuvasti uhkauksia ja he joutuvat pelkäämään henkensä vuoksi.

Koska Tamimin isä työskentelee Talebania vastaan, Taleban käyttää kaikkia keinoja kostaakseen ja pysäyttääkseen hänet. Jos he eivät onnistu tuhoamaan häntä, he tähtäävät läheisiin, ja kaikki perheenjäsenet ovat vaarassa.

Tamim sanoo, että hän on menettänyt toivonsa Afganistanin tulevaisuuteen. Hän ei näe, että hänen pienellä tyttärellään voisi olla hyvä elämä Afganistanissa. Siksi Tamim toivoo yhä voivansa lähteä maasta. Aikoinaan Tamim yhdessä vaimonsa kanssa päätti, että Tamim yrittäisi saada turvapaikan Suomesta ja kutsuisi sitten perheensä. Nyt Tamim miettii, että heidän täytyy lähteä pakomatkalle yhdessä.

Vaikka matka Suomeen oli vaaroja täynnä, Tamimia kannatteli toivo päästä turvalliseen maahan, jossa voisi jonain päivänä elää yhdessä perheensä kanssa. Silloin pelko siitä, että vihollinen löytää ja tappaa hänet, olisi enää vain pahaa unta.

Vieläkin Tamim toivoo, että hän voisi jonain päivänä elää rauhassa perheensä kanssa, ilman uhkauksia ja pelkoa.

Käännös: Kirsi Mattila