Jalkapalloa on usein pidetty työväenluokkaisena urheilulajina, ja sitä se on ollutkin etenkin synnyinmaassaan Englannissa. Kuitenkin myös Suomessa futis on ollut tänne rantautumisensa jälkeen erityisen suosittua työläispiireissä, ja monet alun perin työväen palloilua ja muuta urheilua varten perustetut seurat toimivat edelleen.
Sisällissodan jälkeen punaiset urheiluseurat järjestäytyivät Työväen Urheiluliittoon eli TUL:iin, eivätkä siihen kuuluneet jalkapallojoukkueet osallistuneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Palloliiton sarjoihin ennen 1940-luvun loppua. Nykyään tullilaiset joukkueet pelaavat samoja sarjoja muiden kanssa, eikä punasävy näy järjestelmätasolla enää kuin pienimuotoiseksi kutistuneessa, vuosittaisessa TUL Cupissa.
Pintaa raaputtamalla vanhoista työväenseuroista löytyy kyllä yhä kosolti punaväriä, tosin sen sävy on maailman mukana hiukkasen muuttunut. Työväenasian kirjaimellisen korostamisen sijaan seurojen arvoista löytyy yleisempiä vasemmistolaisia teemoja: suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä, rasisminvastaisuutta ja kaikki pelaa -ajattelua.
Monet työväenseurat ovat kunnostautuneet erityisesti junioritoiminnassa.
Esimerkiksi jo vuonna 1920 perustettujen Tampereen Kisa-Toverien jalkapallolinjauksessa on erikseen kirjattu, miten seura ”kiinnittää huomiota syrjäytymisen ehkäisyyn” ja miten ”erilaisuus on rikkaus ja mahdollisuus”. Monen joukkueen verkkosivuilla korostetaan myös sitä, miten futiksen pitäisi olla aidosti kaikille mahdollista – esimerkiksi Helsingin pohjoisessa kantakaupungissa toimiva Ponnistus kertoo tarjoavansa kantakaupungin alhaisimmat kausimaksut.
Rasisminvastainen aate on saanut viime vuosina runsaasti näkyvyyttä kansainvälisessä jalkapallossa, ja Suomessakin on ollut käynnissä muun muassa Punainen kortti rasismille -hanke. Yhdenvertaisuus näkyy kiinnostavalla tavalla etenkin työväenseurojen ja niiden kannattajaryhmien toiminnassa.
Aivan oma lukunsa tässä on perinteikäs tamperelaisseura TPV, jonka miesten edustusjoukkue pelaa tällä kaudella Kakkosta. Seura on jakanut turvapaikanhakijoille lippuja edustuksen kotiotteluihin, ja paikallisen vastaanottokeskuksen asukkaat ovatkin olleet jo viime kaudesta asti tuttu näky Tammelan katsomossa. Seura perustelee toimintaansa kotouttamisen tukemisella: onhan vapaa-ajan virikkeiden tarjoaminen ja paikallisiin futisfaneihin katsomossa tutustuminen mitä mainiointa – ja lisäksi edullista – kotouttamista.
Monet työväenseurat ovat kunnostautuneet erityisesti junioritoiminnassa. Esimerkiksi TPV on Suomen suurimpia junnuseuroja, ja monet jo Palloliiton sarjoista aikoja sitten kadonneet porukat (kuten edellä mainittu Ponnistus) ovat alueillaan suuria lasten ja nuorten liikuttajia.
Jalkapallo yhteisöllisenä urheilulajina onkin mitä parhain harrastus kasvuikäiselle, ja onneksi hintalappu monissa seuroissa sopii vähävaraisemmankin kukkarolle – ainakin jos verrataan vaikkapa jääkiekkoon. Ja onhan futis myös mainio keino kasvattaa leikin ja yhdessäolon kautta ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun, hyväksyntään ja reiluun peliin muuallakin kuin nurmikentällä.
Suomifutis palaa vakiolapulle. Kuluvalla viikolla nähtiin kauden ensimmäiset potkut, kun SJK antoi monoa Tommi ”Auge” Kautoselle. Tämä tuskin yllätti ketään, sillä paitsi, että seinäjokiset ovat alisuorittaneet groteskisti koko kauden, on seuran tempoileva valmentajapolitiikka käynyt futiksen seuraajille surullisen tutuksi. SJK saa vieraita saarelta kohteessa 5, kun niin ikään kehnosti pelannut IFK Marienhamn tulee kylään Oma Sp -stadionille. Kerho haiskahtaa vallitsevassa tilanteessa rahtusen ylipelatulta, ja annetaan IFK:lle mahdollisuus ykköskakkosella.
Kohteen 10 kotijoukkue MP aloitti Kakkosen kauden yskähdellen, mutta viime otteluissa peli on alkanut kulkea. Alkukauden hämmentävien maalijuhlien jälkeen vastus FCV on taantunut – ja rökälevoittojen vastukset osoittautuneet sarjan heppoisimmiksi. Sarjataulukon ei siis kannata antaa hämätä, vaan lätkäistä kohteeseen varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 26.5. kello 14.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 1, 1(X), 1(2), 1, 1, 1(2), 2, 1, 1(X), X(2), 1(X).
VIIKON VÄITE: Junnumaajoukkueita saa näemmä vuorovedoin suitsuttaa ja morkata. Tällä kertaa on ylistyksen aika, kun Suomen alle 17-vuotiaat tytöt selvittivät upeasti tiensä MM-kisoihin. Etenkin huikean veskarin Anna Koivusen nimi kannattaa laittaa mieleen, hänestä kuullaan taatusti vielä.
[digilehti pvm=20180525]
uutiskirje 
