Ulkomainokset Budapestin kaduilla kehottavat toukokuun EU-vaaleihin valmistautuvia unkarilaisia: äänestäkää Viktor Orbánin ohjelmaa ja pysäyttäkää maahanmuutto.
Toisissa ulkomainoskylteissä ylistetään hallituksen perhepoliittista ohjelmaa, Orbánin vaihtoehtoa maahanmuutolle eli lapsentekotalkoita. Neljännen lapsen jälkeen äidin ei enää koskaan tarvitse maksaa tuloveroa.
Sen sijaan oppositiopuolueiden kampanjoita on vaikea löytää – ellei sattumalta törmää niiden vaaliohjelmia jakaviin vapaaehtoisiin kaupungin keskustassa.
Valtaosa Unkarin mediasta – ulkomainostilaa tarjoavat yritykset mukaan lukien – on Orbánin hallitusta tukevien oligarkkien käsissä. Opposition ääni ei pääse niissä kuuluville. Ensimmäistä EU-meppiään tavoitteleva liberaali Momentum on turvautunut pyörillä liikkuvaan mainostauluun.
Itsevaltaisesti käyttäytyvät, EU-vastaiset ja kansallismieliset populistit ovat ottaneet ohjat niin sanotuissa Visegrádin maissa eli Unkarissa, Puolassa, Tšekissä ja Slovakiassa.
Erikoisin tilanne on Unkarissa, jota jotkut tutkijat nimittävät jo ”moderniksi diktatuuriksi”; vastustajia ei sentään vangita tai viedä kuulusteltaviksi kidutuskammioihin. Hallitus käyttää demokratian työkaluja valtansa vahvistamiseen ja ihmisten manipulointiin. Orbánin kausi on kestänyt yhtäjaksoisesti jo yhdeksän vuotta.
Fidesz oli ennen vuoden 2010 vaalivoittoaan hyökkäävä konservatiivipuolue, joka oli rakentunut yhden johtajan eli Orbánin ympärille. Vaalivoiton jälkeen se julisti sodan Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) ja monikansallisille yhtiöille. Sitten se hyökkäsi ”Brysselin eliittiä” vastaan ja sai globalisaatioon kriittisesti suhtautuvat, kansallismieliset ja talouskuureihin kyllästyneet äänestäjät taakseen.
Demokratia on ollut monelle pettymys.
Orbánin Unkarissa riippumaton media ja kansalaisjärjestöt ovat ahtaalla. Parlamentista on tullut kumileimasin, ja tuomioistuinten asemaa on heikennetty. Vallan kolmijako on murenemassa. Keskeinen osa taloutta perustuu niin sanottuun kaverikapitalismiin.
Vaalijärjestelmää muuttamalla Orbánin johtama Fidesz on päässyt asemaan, josta sen syrjäyttäminen demokraattisin keinoin on lähes mahdotonta. Kevään 2018 vaalivoittonsa jälkeen Orbán ilmoitti tähyävänsä vuoteen 2030.
Pakolaiskriisi yhdisti
Visegrád-maiden nimellä tunnettu ryhmittymä syntyi helmikuussa 1991, kun rautaesiripun romahduksesta oli kulunut vajaat puolitoista vuotta. Ryhmän alkuperäisenä tavoitteena oli edistää vastikään Neuvostoliiton vaikutuspiiristä vapautuneiden maiden integroitumista länteen.
Tehtävä tuli täytettyä, kun Unkari, Puola ja Tšekki pääsivät Natoon 1999 ja Slovakia 2004, jolloin niistä tuli myös EU-maita. Yhteistyötään nelikko jatkoi senkin jälkeen. Kunnes vuonna 2015 alkoi pakolaiskriisi.
Ensimmäisenä pakolaiskriisiin tarttui Unkarin Orbán, joka tuskastui EU:n hidasteluun ongelman ratkaisemisessa ja aitasi etelärajansa. Unkarin kautta länteen oli matkannut satoja tuhansia ihmisiä. Näky jätti unkarilaisiin pelon, jota Orbán on taitavasti pitänyt yllä.
Rakentamalla aidan ja kieltäytymällä muslimipakolaisista Orbán kasvoi miltei kansallissankariksi.
Unkarin vanavedessä myös Tšekki ja Slovakia liittyivät pakolaisvastaiseen rintamaan. Samoin teki Puola, jossa valtaan noussut konservatiivinen Laki ja oikeus (PiS) torjui EU:n niin sanotun taakanjakosopimuksen, vaikka edellinen hallitus oli jo siihen sitoutunut.
Puola ei ole Unkari
Vaikka Visegrád-maiden nelikko löysi uuden yhteisen sävelen pakolaiskriisissä, orkesterit ovat kuitenkin erilaisia kaikissa neljässä maassa. Puolakaan ei ole Unkari, vaikka sen keulahahmo, Jaroslaw Kaczyński on seurannut tarkimmin Orbánin jalanjäljissä.
Toisin kuin Orbánilla, Kaczyńskilla ei ole ollut Euroopan kansanpuolueen (EPP) kaltaista suojelijaa EU:ssa. Puola on myös yhteistyökykyisempi kuin Unkari, eikä se ole kytkenyt EU:lta saamaansa oikeusvaltiokritiikkiä maahanmuuttoon, kuten Unkari tekee.
Lähes 90 prosenttia puolalaisista äänestäisi EU:hun jäämisen puolesta, jos jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys.
Orbánille EU on yksi päävihollisista, vaikka se on samalla rahasampo. Orbánia ei hillinnyt edes Fideszin jäsenyyden jäädyttäminen Euroopan kansanpuolueessa EPP:ssä, vaan hän yhä väittää ”paljastaneensa EU:n todellisen aikeen asuttaa Eurooppa muslimeilla”.
Tärkein jakolinja Puolan ja Unkarin välillä on kuitenkin Venäjä.
Kun Orbánin sanotaan olevan ”Putinin taskussa”, Kaczyński suorastaan vihaa Venäjää. Hän ei esimerkiksi suostu uskomaan, että hänen kaksoisveljensä Lech Kaczyńskin surmannut Smolenskin lentoturma vuonna 2010 olisi ollut onnettomuus, vaan pitää koneen putoamista Venäjän salajuonena.
Puolan politiikassa on kohtalon hetket, sillä siellä pidetään kolmet vaalit vuoden sisällä. EU-vaaleja seuraavat parlamenttivaalit syksyllä, ja ensi vuonna valitaan presidentti.
PiS:n kannatus notkahti jo viime syksyn paikallisvaaleissa. Yhdistynyt oppositio hengittää PiS:n kannoilla. Mielenkiintoisen lisän arvoiltaan konservatiivisen Puolan vaaleihin tuo uusi tulokas, vasemmistolainen ”Kevät”, jota johtaa tunnettu homoseksuaalipoliitikko Róbert Biedron.
Slovakia löi nationalisteja
Tšekki ja Slovakia ovat ainoat Keski-Euroopan entiset sosialistimaat, joilla on ennen vuotta 1989 edeltävää kokemusta demokratiasta. Perinteestä ollaan ylpeitä, mutta sekään ei estänyt maita ajautumasta populistien johdettaviksi.
Demokratia on ollut monelle pettymys. Vapaus tuli 30 vuotta sitten, mutta useimmat muut lupaukset jäivät toteutumatta. Ero entisen itäblokin ja lännen välillä on yhä suuri.
Tšekit valitsivat pääministerikseen 2017 slovakialaissyntyisen miljardöörin Andrej Babišin, joka esiintyi ulkopuolisena, ammattipoliitikoista erottuvana ratkaisujen miehenä. Babišin johtamalla Ano-liikkeellä ei ole varsinaista ideologiaa, vaan se on luvannut kaikille jotain, mikä selittää sen suosiota.
Babišilla on taloussotkuja, mutta hän kiistää ne ja väittää, että takana on poliittisesti motivoitunut salaliitto.
Slovakiaa puolestaan hallitsee Smer, joka on näennäisesti sosiaalidemokraattinen mutta käytännössä populistinen nationalistipuolue. Pääministeri Robert Ficon tuoreimmalla valtakaudella 2012–2018 Slovakia taiteili kahden vaiheilla suhteessa EU:hun ja maahanmuuttoon.
Smerin kannatus on huvennut sen jälkeen, kun korruptiota tutkinut toimittaja Jan Kuciak murhattiin helmikuussa 2018. Toimittajamurha kouraisi syvältä slovakialaista yhteiskuntaa ja johti Ficon eroon.
Protestien aallonharjalla Slovakian uudeksi presidentiksi nousi politiikan ulkopuolelta Zuzana Čaputová, joka on arvomaailmaltaan hyvin liberaali ja EU-myönteinen. Valintaa pidetään iskuna vasten nationalistien kasvoja koko Keski-Euroopassa.
uutiskirje 
