Eräänä päivänä kun 12-vuotias Kamlesh Pravasi oli palaamassa koulusta kotiin, hänet kaapattiin töihin tiiliuunille. Pojan isä oli ottanut tiiliurakoitsijalta 5 000 rupian (58 euron) lainan Pravasin sairaan veljen lääkekuluihin, eikä pystynyt maksamaan lainaa takaisin.
Pravasi ja kaksi pikkuveljeä pakotettiin työskentelemään urakoitsijalle aamukahdesta iltaseitsemään ilman palkkaa. Perhe ei voinut tilanteelle mitään. Pojat raatoivat kuin orjat tiiliuuneilla viisi vuotta, kunnes kansalaisjärjestöverkosto Human Liberty Network pelasti heidät.
– Koska vanhempani ovat lukutaidottomia, he eivät edes tienneet tarkalleen paljonko olivat velkaa, Pravasi kertoo.
Nykyään Pravasi tekee rakennustöitä ja pian osallistuu koulun yläasteen pääsykokeisiin.
Pelastus perheen sisältä
Pravasin ja veljien tarina ei ole mitenkään epätavallinen Intiassa. Esimerkiksi Biharin osavaltiossa asuvan Rajkumar Ramin 20 vuotta sitten ottama 30 000 rupian (n. 350 euron) laina vei koko perheen orjatyöhön tiiliä polttamaan viidestä aamulla iltamyöhään.
Ramin perheen pelastus tuli perheen sisältä. Vuonna 2015 sukuun liittynyt miniä Veena Devi tajusi ammattikoulua käydessään ja kansalaisjärjestössä toimiessaan, että perhe oli sukupolvet ylittävässä pakkotyössä. Samalla hän sai tietää, että koko 37 perheen Katahanin kylä oli tuomittu samaan sukupolvet ylittävään ikeeseen.
Valmistuttuaan Devi alkoi opettaa epävirallisessa koulussa ja liittyi paikalliseen itseapuryhmään. Aktivistien avulla hän sitten keräsi varat, joilla perhe vapautettiin.
Devin aviomies Bansi Ram työskentelee nykyään vaatetehtaassa ja appiukko on avannut ruokakaupan. Hänen lankonsa ovat putkimiehiä ja anoppinsa kasvattaa vuohia.
Vertaisvalistajien sanoma menee perille
Alimpiin kasteihin kuuluvat lukutaidottomat köyhät ovat altteimpia velkojien hyväksikäytölle.
Biharin hallitus käynnisti vuonna 2010 yhteiskunnan pohjalla elävien mahadalitien kehitysohjelman, jonka puitteissa perheille annetaan pikkuruinen, 122 neliömetrin maapalsta, ja yhteisöjä tuetaan muun muassa perustamalla sisäoppilaitoksia ja yhteisöradioasemia sekä avustamalla koulupukujen hankinnassa ja naisten itseapuryhmien perustamisessa.
Kansalaisjärjestöt puolestaan ovat aktiivisesti järjestäneet ihmiskauppaan niin lähtöpaikkoina kuin määränpäinäkin osallistuvissa kylissä valistustilaisuuksia, joissa ihmiskaupan uhrit vertaisvalistajina välittävät tarpeellista tietoa ja kohottavat kyläläisten tietoisuutta ihmiskaupan riskeistä.
Koska valistajilla on ensikäden tietoa ihmiskauppiaiden toiminnasta, ja koska he ovat itse yhteisön jäseniä, heidän sanomansa herättää välitöntä vastakaikua kuulijoissa.
Yhteisöille myös annetaan koulutusta raha- ja lakiasioissa sekä valtion sosiaalitukien hakemisessa. Kaiken tämän seurauksena kokonaiset kylät vähitellen kykenevät vastustamaan ihmiskauppiaita ja ennen pitkää pystyvät kokonaan vapautumaan orja- ja pakkotyöstä.
– Vasta kun köyhät ovat voimaantuneita ja tietoisia oikeuksistaan sekä omaavat tarpeellisen taloudellisen lukutaidon, voidaan olla varmoja, etteivät he palaa pakkotyöhön, lapsityön juurimiseen omistautuneen kansalaisjärjestön toimitusjohtaja tri Bhanuja Sharan Lal sanoo.
lehti 