Kirjoittaminen on ollut oleellinen osa kirjailija-toimittaja Emilia Kukkalan tapaa olla olemassa.
– Tuskin pääsisin eroon kirjoittamisesta, vaikka haluaisinkin. Se on minulle melkein kuin hengittämistä, hän sanoo.
Kukkala kirjoittaa lehtijuttuja ja taidekritiikkiä, kirjoitti yhdessä Pontus Purokurun kanssa tietokirjan, tuli tunnetuksi bloggaajana aikana, jolloin bloggaus oli uutta. Pantterin puremia oli uskomattoman suosittu blogi aikanaan.
Hän oli lisäksi Kansan Uutisten toimittaja.
– Mua ahdisti tosi paljon se huomio, joka siihen liittyi. En ole ihminen, joka nauttii ison huomion kohteena olemisesta, ja olin tosi nuori silloin. Mutta olen silti ylpeä siitä saavutuksesta, Kukkala sanoo nyt.
Toinen tulossa
Kukkalan esikoisromaani Kaiken jälkeen (Into 2021) julkaistiin tänä syksynä, ja toinen romaani on jo tulossa. Lisäksi valmisteilla on esseekokoelma.
– Ajatus romaanista on ollut takaraivossa tosi pitkään. En edes osaa sanoa, kuinka pitkään, Kukkala sanoo.
Romaanin kirjoittaminen erosi kaikesta aiemmasta kirjoittamisesta:
– Mitään tekstiä en ole koskaan niin pitkään ja pieteetillä hionut kuin romaania, hän sanoo ja kiittää kustannustoimittajaansa Tarja Lipposta.
– Tuntui, että kehityin kirjoittajana prosessin aikana niin paljon, että sen jälkeen melkein kaikki aiemmin kirjoittamani alkoi tuntua ihan skeidalta.
Hän arvelee, että romaanissa näkyy hänen toimittajataustansa.
– Toimittamisesta tulee se iso etu, että osaa tiivistää. Halusin tietoisesti myös tehdä helposti luettavan kirjan. Ehkä monimutkaisemmat asiat ovat kirjan teemoissa, eivät kielessä.
Juontakaan kirjassa ei paljon ole.
– Itseäni lukijana eivät juonet kiinnosta hirveästi, Kukkala sanoo.
Luopumisen vaikeus
Kirja kertoo Lainasta, joka päättää luopua kaikesta. Laina tekee töitä kaupan kassalla ja asuu betonikolossissa. Hän lähtee reissuun, ensin Ruotsiin, Tanskaan, Keski-Eurooppaan ja Baltiaan, sitten Kainuuseen.
Materiaalisista asioista voi olla vielä helppo luopua, mutta entä defensseistä, traumoista, peloista ja omista päähänpinttymistä? Sitä Kukkala kysyy.
Mutta millaisista ihmisistä romaani kertoo? Kukkala arvelee, että ehkä on helpompi sanoa, kenestä se ei kerro.
– Ei ainakaan kovin keskiluokkaisista ihmisistä. Muttei syrjäytyneistäkään, hän sanoo.
– Kirjoitin minulle tutuista ihmistyypeistä. Alussa yritin tehdä päähenkilöstä keskiluokkaisemman eli kaunokirjallisuuden kentällä uskottavamman hahmon. Mutta hän ei antautunut siihen, onneksi.
– Joitain on ehkä hämmentänyt se, että kuvaamani kaltaiset ihmiset ovat neuvokkaita ja aktiivisia. Sellaiset ominaisuudet on liitetty keskiluokkaan.
Kirjailijan mukaan yhteiskunnallinen sanoma ei ole keskeistä kirjassa, vaikka siinä on monia yhteiskunnallisia teemoja.
– Jos olisin halunnut kirjoittaa julistavan kirjan, olisin kirjoittanut pamfletin, hän sanoo.
Nainen, jota ei rangaista
Kukkalan teos on niin sanottu road novel, vaellusromaani.
– Yleensä näissä kirjoissa reteesti elävä tyyppi on jäbä. Halusin kirjoittaa naisesta, mutta säilyttää hänellä ominaisuudet, joista naisia yleensä rangaistaan, ei pelkästään tosielämässä vaan myös kirjallisuudessa, Kukkala sanoo.
– Lainahan tavallaan käyttäytyi stereotyyppisesti ajatellen miesmäisesti monissa tilanteissa. Usein tällaisesta seuraa, että naisesta tulee joko uhri tai häntä rangaistaan eli hänelle käy jotenkin huonosti.
”Lainahan tavallaan käyttäytyi stereotyyppisesti ajatellen miesmäisesti.”
– Hahmo vaikkapa nauttii seksistä seksin vuoksi. Useinhan esitetään, ettei nainen voi vain nauttia seksistä, vaan hänellä on sille vain välineellinen merkitys hyötymisen tai uhrautumisen kautta.
Ei paskaa musiikkia kirjaan
Päähenkilössä on muutamia Kukkalaan itseensä liittyviä piirteitä. Musiikkimakunsa kirjailija on lainannut Lainalle sellaisenaan: hard core punkia ja hiphoppia.
– Mietin sitä pitkään. Sitten ajattelin, etten halua kirjan sivuille paskaa musiikkia.
Kukkala itse soittaa bassoa ja rumpuja, mutta punk on hänelle enemmän kuin musiikkia.
– Joskus liioitellen mietin, mitä jäisi, jos punk otettaisiin pois. Iso osa ystävistäni ja sosiaalisista ympyröistä liittyy siihen, hän sanoo.
Kirjan Lainalle läheisin asia maailmassa on auto, Nissan Sunny. Myös Kukkala pitää autoilusta, erityisesti road tripeistä. Auto on kuitenkin hänelle työkalu.
– Oleellista on ehkä miettiä, mitä Lainasta kertoo se, että auto on hänen elämässään pysyvin asia, Kukkala pohtii.
Kukkala kuitenkin korostaa sitä, että Laina on selkeästi oma hahmonsa eikä missään tapauksessa kirjailijan alter ego.
– Totta kai kirjailija pöllii kaikkea, mitä kuulee tai näkee tai mitä omassakin elämässä on ollut, mutta soveltaen. Suurin osa on tietenkin täysin keksittyä.
uutiskirje 