1100- ja 1200-lukujen taitteessa vaikuttanut Marie de France oli keskiajan merkittävimpiä runoilijoita. Hän oli ensimmäinen länsimainen nainen, joka kirjoitti kaunokirjallisuutta rahvaan käyttämillä kielillä normanniranskaksi.
Juuri mitään muuta Marie de Francesta ei sitten tiedetäkään.
Yhdysvaltalaisen Lauren Groffin neljäs romaani Mestarinna on Marie de Francelle kuviteltu fiktiivinen elämäntarina. Groff esittää Marien kuninkaallisena äpärälapsena ja II ristiretken veteraanina.
Romaanin juoni lähtee liikkeelle siitä, kun Marie järjestetään 17-vuotiaana nimettömäksi jäävän syrjäisen englantilaisen luostarin priorittareksi. Marie ottaa nopeasti ohjat käsiinsä ja vuosikymmenten kuluessa luostari muuttuu kurjuudesta ja nälänhädästä kärsivästä loukosta menestyväksi uskon ja sivistyksen keskukseksi.
Mestarinna on tarina luostariyhteisöstä ja sen kehityksestä, mutta se on myös tarina rakkaudesta, velvollisuudesta, johtajuudesta, menetyksestä ja uskosta. Ennen kaikkea Mestarinna on Marie de Francen tarina. Romaanissa kuvataan nuoren naisen kasvua muukalaisesta luostarin kiistattomaksi ja arvostetuksi johtajaksi.
Yhtä aikaa Marien hallinnollisten menestysten kanssa seurataan päähenkilön lohdutonta rakkaudenkaipuuta, etenkin hänen ihastustaan Ranskan ja Englannin kuningatar Eleonoora Akvitanialaiseen (n. 1122–1204).
Groffin kerronta on vapaasti virtaavaa, ja siihen on helppo unohtua. Groff kirjoittaa tarinansa kauniisti, tarkasti ja elävästi. Hänen luomansa hahmot ovat inhimillisiä ja liikuttavia, ja koko tarina tuntuu unelta. Mestarinna onkin romaani, jonka voi helposti ahmaista kertaistumalta.
Teoksen suomentanut Tero Valkonen on tehnyt erinomaista työtä välittäessään Groffin romaanin omaleimaista tyyliä suomeksi.
Lauren Groff: Mestarinna
Suomentanut Tero Valkonen
S&S. 286 sivua
uutiskirje 
