Maailman väkiluku oli vuonna 1822 useimpien arvioiden mukaan hieman yli miljardin (noin 13–14 prosenttia nykyisestä 8 miljardista). Väestö oli kasvanut sadan vuoden aikana 200–400 miljoonalla.
Suunnilleen kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä asui Aasiassa. Euroopan väkiluku oli noin 200 miljoonaa.
Suomessa asui 1,2 miljoonaa ihmistä. Sata vuotta aikaisemmin Suomen väkiluku oli Isonvihan jälkeen aallonpohjassa, mutta siitä määrä oli kasvanut kolminkertaiseksi. Suomen suurin kaupunki oli edelleen 13 000 asukkaan Turku.
Maailman suurimmat kaupungit olivat Peking ja Lontoo, joissa molemmissa oli 1,3 miljoonaa asukasta.
Kreikan sota ja Khiosin verilöyly
Eurooppalaisen sivistyneistön mieliä kuohutti Kreikan vapaussota. Kreikkalaiset saivat tukea eri maiden filhelleeneiltä, jotka tunsivat kunniavelkaa länsimaisen sivistyksen kehdolle. Tunnetuin filhelleeni oli aikansa superjulkkis, brittirunoilija lordi Byron.
Kreikka oli 1400-luvulta lähtien ollut muun Balkanin tavoin turkkilaisen Ottomaanivaltakunnan hallussa. 1700-luvun jälkipuolen valistusaikana maailmalla hajallaan olleet ulkokreikkalaiset alkoivat herättää kreikkalaista kansallistuntoa yhdistäen sen antiikin ajan suuruuteen.
Vuonna 1814 Odessassa oli perustettu salaseura Filiki Eteria ajamaan kapinaa turkkilaisia vastaan. Päämääränä ei aluksi ollut kreikkalainen kansallisvaltio, vaan monikansallisen Bysantin valtakunnan uudelleen perustaminen pääkaupunkinaan Konstantinopoli (nykyinen Istanbul).
Kreikkalaiset hakivat tukea maailman muilta ortodokseilta, erityisesti Venäjältä.
Filiki Eteria oli valinnut kreikkalaisten johtajaksi Venäjän armeijan kenraalin Aleksandros Ypsilantisin. Hän käynnisti kapinan helmikuussa 1821, kun Turkin huomio oli sodassa Persiaa vastaan.
Ypsilantis aloitti kapinan nykyisessä Moldaviassa ja Romaniassa. Kapina hajosi pian sisäisiin erimielisyyksiin, ja lisäksi Venäjän tsaari Aleksanteri I ilmoitti Ypsilantisin ylittäneen valtuutensa.
Maaliskuussa 1821 kapinalliset ryhtyivät ajamaan turkkilaisvähemmistöä pois Kreikan eteläosassa Peloponnesoksen niemimaalla. Syksyllä 1821 kreikkalaiset surmasivat 12 000 siviiliä vallattuaan Tripolitsan.
Peloponnesoksen turkkilaisjoukot antautuivat 14. tammikuuta 1822. Kapinalliset olivat kaksi viikkoa aikaisemmin hyväksyneet Epidaurosissa Kreikalle perustuslain. Ensimmäisenä Kreikan itsenäisyyden tunnusti Haiti 15. tammikuuta.
Kapinoita puhkesi myös muualla manner-Kreikassa, mutta pohjoisempana ne jäivät hajanaisiksi vailla yhteyttä pääjoukkoihin. Kapinoita oli lisäksi Kreetalla ja Kyproksella.
Eurooppaa järkytti 12. huhtikuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 31. maaliskuuta) 1822 alkanut Khiosin saaren verilöyly, jossa turkkilaiset surmasivat 20 000 kreikkalaista ja veivät kymmeniä tuhansia orjuuteen.
Kesäkuun 18. päivänä kreikkalaiset kostivat tuhoamalla polttolaivalla ottomaanien laivaston lippulaivan Mansur al-liwan Khiosin satamassa. Laiva räjähti, kun turkkilaiset olivat parhaillaan juhlimassa Ramadanin päättymistä. Myös Khiosin verilöylyä johtanut Turkin laivaston ylipäällikkö Nasuhzade Ali Pasha sai surmansa.
Vaikka kreikkalaiset saavuttivat joitakin menestyksiä, heidän keskinäiset erimielisyytensä kasvoivat vuoden 1822 mittaan.
Espanja ahtaalla Etelä-Amerikassa
Latinalaisessa Amerikassa jatkui siirtomaavallasta vapautuminen.
Ensimmäisenä oli orjakapinan seurauksena itsenäistynyt Haiti Ranskan vallasta vuonna 1804. Hispaniolan saaren itäosa (nykyinen Dominikaaninen tasavalta) itsenäistyi Espanjan vallasta nimellä Espanjalaisen Haitin tasavalta joulukuussa 1821. Itsenäisyys ehti kestää vain runsaat kaksi kuukautta, ennen kuin 9. helmikuuta 1822 Haitin joukot marssivat Santo Domingoon.
Espanja oli heikentynyt Napoleonin sotien vuoksi, eikä sillä ollut voimaa pitää kiinni siirtomaistaan. Maassa toisensa jälkeen Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäistymisen innoittama paikallinen eliitti kukisti Espanjan vähälukuiset sotajoukot.
Meksiko julistautui itsenäiseksi 1810, mutta itsenäisyyssota päättyi vasta 1821. Agustín de Iturbide julistautui Meksikon keisariksi 19. toukokuuta 1822, mutta hänen väkivaltaiset otteensa herättivät runsaasti vastustusta. Keisari hajotti kongressin 31. lokakuuta ja korvasi sen sotilasjuntalla.
Etelä-Amerikassa tunnetuimmiksi johtajiksi olivat nousseet Venezuelassa syntynyt Simón Bolívar, joka haaveili Etelä-Amerikan Yhdysvaltojen perustamisesta, sekä argentiinalainen José de San Martín. Bolívar vaikutti etupäässä mantereen luoteisosassa ja San Martín Argentiinassa, Chilessä ja Perussa.
Argentiina oli julistautunut itsenäiseksi 1816, mutta itsenäisyyssota päättyi vasta 1818. Chile oli julistautunut autonomiseksi 1810 ja itsenäiseksi 1818. Paraguay oli itsenäistynyt 1811, aluksi liitossa Argentiinan kanssa ja kokonaan 1813.
Bolívarin joukot ottivat haltuunsa Uuden Granadan (suunnilleen nykyisen Kolumbian alue) 1819 ja Venezuelan sekä nykyisen Panaman 1821. Näistä muodostettiin 1821 Suur-Kolumbian valtio.
Itsenäisyystaistelut jatkuivat Boliviassa – jossa kapina oli alkanut 1809 – sekä Perussa (kapina alkoi 1810). San Martín oli julistanut Perun itsenäiseksi heinäkuussa 1821.
Bolívarin joukot voittivat espanjalaiset 24. toukokuuta 1822 Pichinchan tulivuoren rinteillä käydyssä taistelussa lähellä Quitoa. Tämän seurauksena suurin osa nykyisestä Ecuadorista liittyi osaksi Suur-Kolumbiaa. Rannikon Guayaquil oli itsenäistynyt jo 1820 espanjalaisista.
Bolívar ja San Martin tapasivat Guayaquilissa 27. heinäkuuta 1822. Kokous päättyi erimielisyyteen ja San Martin alkoi ajautua sivuraiteelle. Guayacuil liittyi Suur-Kolumbiaan neljä päivää myöhemmin.
Brasilian itsenäistyminen
Brasilia oli Portugalin siirtomaa. Napoleonin hyökättyä Portugaliin oli maan kuninkaallinen perhe paennut 1807 Brasiliaan ja tehnyt Rio de Janeirosta Portugalin imperiumin pääkaupungin.
Napoleonin kärsittyä tappion 1815 kuningas João VI ei tehnyt Brasiliasta enää siirtomaata, vaan periaatteessa tasavertaisen osan Portugalin, Brasilian ja Algarven yhdistynyttä kuningaskuntaa. Hän määräsi 1821 poikansa, Dom Pedron hallitsemaan Brasiliaa.
Portugalin perustuslaillinen kokous (cortes) määräsi syksyllä 1821 Brasilian provinssit suoraan Portugalin alaisiksi ja käski Pedron palata Portugaliin.
Pedro vastasi 9. tammikuuta 1822 ja kieltäytyi vaatimuksesta. 3. kesäkuuta hän julisti vaalit Brasilian perustuslain laatimiseksi, ja 7. syyskuuta Brasilia julistautui itsenäiseksi. Pedro julistettiin Brasilian perustuslailliseksi keisariksi 12. lokakuuta ja kruunajaiset järjestettiin 1. joulukuuta.
Käytännössä Brasilian hallussa oli vuoden 1822 päättyessä kuitenkin vain Rio de Janeiro ja São Paulo ympäröivine maakuntineen.
Veronan konferenssi
Euroopan hallitsijat olivat Napoleonin sotien päätteeksi Wienin kongressissa 1814–1815 sopineet reviirijaostaan pyrkien tekemään lopun vallankumouksista.
Wienin kongressin neljäs seurantakokous järjestettiin Italian Veronassa 20.10.–14.12.1822. Mukana olivat Britannia, Itävalta, Preussi, Ranska ja Venäjä.
Euroopan hallitsijat olivat Napoleonin sotien päätteeksi Wienin kongressissa 1814–1815 sopineet reviirijaostaan pyrkien tekemään lopun vallankumouksista.
Veronan konferenssi antoi Ranskalle luvan kukistaa vallankumouksen Espanjassa ja palauttaa sinne absoluuttisen monarkian. Englanti vastusti päätöstä, ja Verona jäikin kongressijärjestelmän viimeiseksi.
Venäjän Aleksanteri I olisi halunnut puuttua myös Etelä-Amerikan tilanteeseen espanjalaisvallan tukemiseksi, mutta ei saanut muilta kannatusta.
Muita tapahtumia
Yhdysvalloissa oli vuonna 1816 perustettu American Colonization Society, jonka ajatuksena oli orjien ”palauttaminen” Afrikkaan. Ensimmäinen erä vapautettuja orjia saapui 7. tammikuuta 1822 Pippurirannikolle (nykyinen Liberia). He perustivat Monrovian 25. huhtikuuta.
Toukokuun 26. päivänä kuoli 116 ihmistä Gruen kirkon sytyttyä helluntaijumalanpalveluksen aikana tuleen. Se oli Norjan historian pahin palokatastrofi.
Brittiläinen Charles Babbage julkaisi 3. heinäkuuta suunnitelmansa mekaaniseksi ”differenssikoneeksi”. Vaikka hän ei käytännössä rakentanut konetta, on sen idea todettu myöhemmin toimivaksi ja sitä on pidetty ohjelmoitavan tietokoneen edelläkävijänä.
Ranskalainen Jean-François Champollion sai ratkaisevan oivalluksen egyptiläisten hieroglyfien tulkitsemiseksi 14. syyskuuta ja ryntäsi tarinan mukaan kadulle huutaen: ”Olen keksinyt sen!” Hän julkaisi löydöksiään kirjeessä 27. syyskuuta.
Ranskalainen Nicéphore Niépce onnistui ottamaan maailman tiettävästi ensimmäisen valokuvan heliografiaksi kutsumallaan menetelmällä. Kuva kuitenkin tuhoutui, kun Niépce yritti ottaa kopioita siitä.
Nykyisen Valtioneuvoston linnan länsisiipi valmistui Senaatintorin laidalle Helsingissä ja senaatti muutti rakennukseen lokakuussa. Pääkaupunki oli siirretty Turusta Helsinkiin 1812 ja senaatti muuttanut Helsinkiin 1819.
Sarjan aikaisemmat osat ovat luettavissa KU:n nettiarkistosta: uutisvuosi 1013, uutisvuosi 1114, uutisvuosi 1215, uutisvuosi 1316, uutisvuosi 1417, uutisvuosi 1518, uutisvuosi 1619, historian pandemiat sekä uutisvuosi 1721
lehti 