Onneksi suomalainen kustantaja aloitti Ragnar Jónassonin dekkarien suomentamisen tuoreimmasta Hulda-sarjasta ja siirtyi vasta sitten islantilaisen mestarin varhaistuotantoon. Ari Thor -kirjojen ensimmäinen osa Lumisokea oli kyllä varsin hyvä sekin, mutta uusin suomennos Tuhkayö on tähän mennessä tutuiksi tulleista Jónassoneista ylivoimaisesti huonoin.
Vuonna 2011 Islannissa ilmestynyt alkuteos jatkaa Reykjavikista pohjoiseen Siglufjörduriin poliisiksi muuttaneen Ari Thorin tarinaa epätyydyttävällä tavalla.
Ensimmäinen osa tapahtui talvella lumen saartamassa pikkukaupungissa. Nyt pohjoisessa on heleä kesä, mutta etelässä tulivuoren purkauksen aiheuttama tuhkapilvi peittää auringon ja tunkeutuu suuhun asti.
Pohjoisessa amerikkalaisturisti huomaa maassa makaavan kuolleen miehen. Siglufjördurin poliisit saavat uuden murhan tutkittavakseen. Jymyjutun toivossa tapauksen jäljille lähtee myös sivuraiteelle joutunut tv-uutisten toimittaja Isrún, joka oikeastaan nousee kirjan päähenkilöksi.
Murhatutkinta on Tuhkayössä islantilaisten dekkarien perussälää, juoni oudon vetämätön.
Teoksessa ärsyttää ensinnäkin se, että kaikki henkilöt ovat tavattoman huonotuulisia tiuskijoita. Lisäksi he käyttäytyvät epäeettisesti ja ammattitaidottomasti. Itselleen parempaa asemaa uutistoimituksessa hamuava Isrún valehtelee haastateltavilleen milloin ei yritä kokonaan salata ammattiaan kuullakseen heiltä salaisuuksia. Ari Thor on mokannut suhteensa tyttöystäväänsä Kristíniin, mutta ei pääse tästä yli. Kristínin takia hän jopa luistaa rikostutkinnan kiihkeimmästä vaiheesta.
Toiseksi Ragnar Jónasson raskauttaa vain vähän yli 300-sivuista dekkariaan liian monilla teemoilla eikä pääse niistä missään pintaa syvemmälle.
Kokoava teema ovat menneisyydessä tapahtuneet pahat teot, jotka vaikuttavat teoksen nykyhetkessäkin. On ollut monenlaista väkivaltaa, jota Jónasson ei pysty perustelemaan. Muista teemoista suomalaiselle lukijalle kiinnostava on tuhkapilven vaikutus ympäristöön ja ihmisiin. Lisäksi teoksen taustalla vaikuttaa Islannissa vuosien 2008–2011 finanssikriisi.
Yksi asia ihmetyttää suomalaista lukijaa erityisesti. Miksi tavallinen murha ylipäänsä on iso uutinen? Onko niin oikeastikin? Jos, niin johtuuko se siitä, että Islannissa tehdään niin vähän henkirikoksia?
Pintatasolle Tuhkayössä jää myös sen isoin teema ihmiskauppa ja rahanpesu. Ihan kuin myöhemmin huippulahjakkuudeksi osoittautunut Ragnar Jónasson olisi uransa alkuvaiheessa kirjoittanut käsijarru päällä ja hapuillut, miten dekkari oikeastaan kuuluu kirjoittaa, vaikka oli onnistunut siinä ihan hyvin Lumisokeassa.
Ragnar Jónasson: Tuhkayö (Myrknaetti). Englanninnoksesta suomentanut Antti Saarilahti. 312 sivua, Tammi.
lehti 