Eduskunnan puhemies, entinen perussuomalaisten puheenjohtaja ja nykyinen presidenttiehdokas Jussi Halla-aho on ilmoittanut tehneensä kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen kahdesta henkilöstä, jotka ovat kutsuneet häntä fasistiksi. Halla-ahon mukaan on perusteltua tutkia, onko laillista leimata poliittisesti aktiivinen henkilö fasistiksi. Halla-aho on myös todennut uskovansa, että sananvapaus (jota perussuomalaiset usein käyttävät perusteluna erilaisille lausunnoilleen) ei suojaa yksilöitä, jotka ilman todisteita syyttävät toista esimerkiksi pedofiiliksi tai fasistiksi.
Ennen kuin syvennytään siihen, onko Jussi Halla-aho fasisti vai ei, on syytä selventää muutamia käsitteellisiä epäselvyyksiä. Perussuomalaiset ovat usein puolustautuneet syytöksiltä fasismista, rasismista ja natsismista väittämällä, että nämä termit ovat haukkumasanoja, loukkauksia, samalla tavalla kuin esimerkiksi rasistiset solvaukset.
Vaikka nämä termit kantavat nykyisessä keskustelussa ja poliittisessa kulttuurissa negatiivisia konnotaatioita, ne eivät ole itsessään loukkauksia vaan nimityksiä yhteiskunnallisille aatteille. Jonkun syyttäminen natsiksi tai fasistiksi on äärimmäistä, koska nämä poliittiset ideologiat ovat äärimmäisiä, mutta sanat itsessään ovat neutraaleja.
Aivan aivan kuten ”sosiaalidemokraatti” tai ”liberaali”, tai jopa ”kommunisti”, termi, jota perussuomalaiset usein käyttävät kuvaamaan poliittisia vastustajiaan, riippumatta siitä, ovatko nämä SDP:n vai Kokoomuksen jäseniä. Siksi ”fasisti” ei ole itsessään loukkaus.
Jonkun kutsumista fasistiksi ei myöskään voi verrata pedofiliasyytöksiin. Pedofiliasta, seksuaalisesta kiinnostuksesta lapsiin, ei voi syyttää ketään ilman perusteellista näyttöä, kuten luotettavia silminnäkijälausuntoja tai tuomiota lapsen hyväksikäytöstä. Jos joku olisi väittänyt Halla-ahoa pedofiiliksi, hänellä olisi todennäköisesti perusteet viedä asia oikeuteen. Fasismin kanssa asia on vähän monimutkaisempi.
Termit fasismi ja natsismi ovat keksineet yksilöt ja liikkeet, jotka pitivät näitä positiivisina ja toivottavina – yhteiskunnallisina aatteina, jotka olivat kannattajiensa mielestä työkaluja maailman parantamiseksi. Näiden aatteiden ominaisuudet ovat melko hyvin dokumentoituja, vaikka kaikista yksityiskohdista ei ole täyttä yksimielisyyttä.
Benito Mussolini (Italian diktaattori 1922–1943) keksi termin ”fascismo” poliittiselle liikkeelleen. Natsismi, eli kansallissosialismi, taas ilmeni kansallissosialistisessa Saksan työväenpuolueessa.
Halla-aho yrittää puolustautua fasistiksi leimaamista vastaan väittämällä implisiittisesti, ettei voi olla fasisti, jos on ”laillisesti aktiivinen politiikassa”. Väite on absurdi. Saksan natsismi ja Italian fasismi olivat täysin laillisia jo ennen kuin nämä fasistiset puolueet demokraattisesti nousivat valtaan.
Sen jälkeen kaikki heidän tekonsa olivat tietysti laillisia omassa maassaan, koska hehän säätivät lait. Demokraattisen järjestelmän puitteissa toimiminen ei estä ketään olemasta fasisti. Useimmat historian fasistit ovat jossain vaiheessa toimineet demokraattisessa järjestelmässä.
Siksi jonkun kutsuminen fasistiksi ei ole suoraviivainen loukkaus samalla tavalla kuin jonkun kutsuminen idiootiksi tai paskiaiseksi. Jonkun kutsuminen fasistiksi on väite siitä, että kyseinen henkilö edustaa fasistista aatetta tai harjoittaa toimintaa, jotka ovat linjassa fasistisen aatteen kanssa. Se on kuvailu henkilön ideologisesta näkemyksestä.
Voisiko sitten olla kunnianloukkaus väittää, että joku edustaa tiettyä aatetta? Oikeudellinen yhteisymmärrys näyttää olevan: ei. On vaikea kuvitella, että joku voitaisiin tuomita siitä, että kutsuu poliitikkoa ”kommunistiksi”; muuten koko perussuomalaisten puolue olisi tuomittu kunnianloukkauksesta.
Vera Eidelman, asianajaja American Civil Liberties Union (ACLU)-järjestössä, kirjoitti järjestön verkkosivuilla huhtikuussa 2019, että natsisyytöksiä on useissa amerikkalaisissa oikeustapauksissa pidetty perustuslain sananvapausoikeuden mukaisina. Arvostettu brittiläinen asianajaja Joel Bennathan pohti tammikuussa 2019 tapausta, jossa brexit-kannattajat kutsuivat parlamentin jäsentä natsiksi. Bennathan päätteli, että oikeus kutsua jotakuta natsiksi kuuluu sananvapauden piiriin.
Ei edes Saksassa ole lakia, joka nimenomaan kieltäisi natsiksi tai fasistiksi kutsumisen. Saksassa ja Itävallassa on toki tapauksia, joissa natsiksi tai fasistiksi kutsumisesta on langettu tuomioita kunnianloukkauksesta. Tämä ei kuitenkaan ole koskenut poliitikkoja, koska oikeus on katsonut, että oikeuteen päättyneet tapaukset ovat liittyneet satiiriin tai polemiikkiin.
Suomessa muistamme tapauksen, jossa Korkein oikeus vuonna 2022 hylkäsi Junes Lokan kunnianloukkauskanteen toimittaja Johanna Vehkoota vastaan. Vehkoo oli kutsunut Lokkaa natsiksi ja ”natsipelleksi” Facebook-päivityksessään. Korkeimman oikeuden mukaan Vehkoolla oli perusteita kutsua Lokkaa natsiksi tämän aikaisempien lausuntojen perusteella.
Ratkaiseva kysymys siis on, onko perusteita kutsua Jussi Halla-aho fasistiksi. Kuten yllä mainitaan, Halla-ahon asema demokraattisesti valittuna poliitikkona ei automaattisesti suojaa häntä fasismisyytöksiltä. Päinvastoin, oikeus voi katsoa että hänen asemansa eduskunnan puhemiehenä tarkoittaa että hänen on kestettävä aika rajuakin kritiikkiä, ja pelkästään siitä syystä hylätä syytteet. Jos ei, Korkeimman oikeuden ennakkotapauksen perusteella oikeuden tulisi tutkia, löytyykö perusteita kutsua Halla-aho fasistiksi.
Halla-aho ei kuulu fasistiseksi julistautuneeseen puolueeseen, eikä hän ole ehdottanut lainsäädäntöä, joka olisi suoranaisesti fasistista. Oikeuden tehtävänä olisi siis tutkia sen perusteella, mitä tiedämme Halla-ahon teoista, lausunnoista ja ajatuksista, onko perusteita epäillä, että hän edustaa fasistista ideologiaa.
Fasismia koskevasta tutkimuksesta ja keskustelusta on kokonainen kirjasto. Yksi usein siteerattu määritelmä on Stanley G. Paynen. Paynen mukaan fasismiin liittyy muun muassa klassisen liberalismin, sosialismin ja konservatismin vastustaminen, pyrkimys tuhota demokratia ja perustaa autoritaarinen hallinto, joka säätelee sekä taloutta että yhteiskunnallisia suhteita kohti modernia yhtenäiskulttuuria.
Payne huomauttaa myös, että fasismille tyypillistä on ”tyyli”, joka sisältää romanttisen symboliikan estetiikkaa, joukkomobilisointia, väkivallan glorifiointia, maskuliinisuuden korostamista sekä vahvan ja karismaattisen autoritaarisen johtajan palvontaa. Yhteiskuntafilosofi ja kirjailija Umberto Eco on listannut 14 fasismille ominaisia piirteitä, kuten erilaisuuden pelko, poikkeavien mielipiteiden leimaamista maanpetokseksi, salaliittoteorioita, halveksuntaa heikkoutta kohtaan, sankaripalvontaa, vihollisen näkemistä samanaikaisesti heikkona sekä vahvana, populismia ja uuskieltä.
Oletettavasti muun muassa näiden kriteerien perusteella Suomen keskusrikospoliisi on luokitellut Suomen Sisun äärioikeistolaiseksi liikkeeksi. Toimittaja Lauri Nurmi, joka kirjoitti kirjan Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta, kirjoittaa, että Suomen Sisua voikin ”kirjallisiin lähteisiin tukeutuen luonnehtia kansallissosialistiseksi.” Ei ole sattumaa että yhdistyksen lyhennys on SS tai että sen kirjakerho oli nimeltään Thule, aivan kuten natsien Thule-seura.
Jussi Halla-aho aktivoitui Suomen Sisussa järjestön saatua kansallista huomiota jouduttuaan erotetuksi Suomalaisuuden liitosta fasismin kanssa kosiskelevan toimintansa vuoksi. Halla-aho oli tuolloin 29-vuotias akateemikko, ja hyvin perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin, eikä hänen osallistumistaan Suomen Sisuun voi selittää nuoruuden sekoilulla.
2000-luvun alussa hän toimi jopa Suomen Sisun hallituksessa. Vaikka hän alkoi virallisesti etääntyä Suomen Sisun toiminnasta ensimmäisen kerran asettuessaan ehdolle eduskuntaan vuonna 2007, hän jatkoi puheiden pitämistä Suomen Sisun tapahtumissa useita vuosia, eikä hän ole koskaan virallisesti tehnyt pesäeroa entiseen toimintaansa yhdistyksessä.
Emme voi tietää tarkalleen, mitä Jussi Halla-ahon päässä liikkuu, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihmisille on annettava mahdollisuus muuttua, kasvaa ja kehittyä. Erityisesti toimiessaan perussuomalaisten puheenjohtajana hän on siistinyt kieltään ja ollut suhteellisen hillitty lausunnoissaan. Sitten vuoden 2017, kun hän seurasi Timo Soinia puoluejohtajana, hänen julkisessa retoriikassaan ei ole juuri esiintynyt lausuntoja joiden perusteella häntä voitaisiin suoranaisesti leimata fasistiksi.
Tiedämme kuitenkin paljon hänen ideologiastaan ja mielipiteistään ennen sitä, pääasiassa hänen lukuisista ja pitkistä kirjoituksistaan Scripta-blogissaan sekä päivityksistään sosiaalisessa mediassa. Halla-aho on toistuvasti kieltäytynyt ottamasta etäisyyttä aikaisemmista kirjoituksistaan ja lausunnoistaan, ilmaisten edelleen seisovansa kaiken sen takana, mitä hän kirjoitti Scriptassa. Tästä voimme päätellä, että Halla-ahon ideologia ei ole muuttunut. Näin ollen Scriptan kirjoitukset todennäköisesti toimivat edelleen luotettavina lähteinä hänen ajatuksistaan yhteiskunnasta ja politiikasta.
En ole lukenut kaikkia Halla-ahon blogikirjoituksia, mutta Lauri Nurmi on. Nurmi kävi läpi kaikki Halla-ahon blogikirjoitukset vuosien 2003 ja 2015 välillä ja päättelee, että Halla-ahon maailmankuva on tämän ajanjakson aikana pysynyt muuttumattomana.. Blogissaan Halla-aho kuvaa, käyttäen usein painokelvottomia termejä, muslimeja ja mustia afrikkalaisia yhtenäisenä barbaarisena laumana, joka uhkaa tuhota länsimaisen sivilisaation. Halla-ahon mukaan muslimien maahanmuutosta johtuva taloudellinen taakka tulee johtamaan lopulliseen taisteluun:
”Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen? . (Hieman kryptinen sanamuoto johtuu siitä, että Halla-aho postauksessa yrittää parafrasoida J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -teoksen hahmoa.)
Scripta-postauksessaan 13. huhtikuuta 2005 otsikolla ”Ihmisen arvosta” Halla-aho esittää myös näkemyksensä yhteiskunnallisista hierarkioista ja ihmisarvosta. Halla-ahon mukaan perusolettamalle, että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen arvo, ei ole loogista tai tieteellistä perustetta. Hänen mukaansa ainoa tapa arvioida henkilön arvoa on arvioida heidän instrumentaalista arvoaan.
”Maanviljelijä, syötävien eläinten kasvattaja ja rakennusinsinööri ovat arvokkaampia kuin muut, koska ilman heitä yhteisö kuolisi nälkään ja kylmään. […]
Mielestäni maailma on mukavampi paikka, jos siinä on taidetta […] ja kielentutkimusta. Mutta jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti, ts. taiteilijat ja kielentutkijat.”
Halla-aho ilmaisi näkemyksensä demokratiasta Facebookissa joulukuussa 2011 Kreikan talouskriisin aikana. Halla-aho kirjoitti silloin, että Kreikka tarvitsisi sotilasjuntan, koska demokratia estää minkään poliittisen hallituksen toteuttamasta toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin aidosti ratkaista Kreikan ongelmat.
Nämä ovat vain muutama Halla-ahon lausunnoista, ja etsivä löytää kymmenittäin samankaltaisia , joissa halveksutaan maahanmuuttajia, muslimeja, homoja, transihmisiä, poliittisia ja aatteellisia vastustajia, sosiaaliturvalla eläviä, humanisteja, ilmastoaktivisteja, antirasisteja jne. Demokratia näyttäisi olevan Halla-aholle enemmänkin välttämätön paha kuin tavoiteltava asia.
Väkivallan ihannointi ja machokulttuurin ylistys toistuvat Halla-ahon blogissa, kuten vihamielisyys sosialismia ja liberalismia kohtaan. Halla-ahon tekstien lukeminen on kuin kävisi läpi Umberto Econ fasismin piirteiden cheklistiä: erilaisuuden pelko (check), poikkeavien mielipiteiden leimaaminen maanpetokseksi (tai ainakin Halla-ahon tapauksessa raiskauksen tai murhan perusteeksi, check), salaliittoteoreettinen maailmankuva (islamilainen invaasio, väestönvaihto, check), heikkouden halveksunta (check), sankaripalvontaa (check), vihollisen näkeminen samanaikaisesti heikkona sekä vahvana (muslimit ovat vaarallisia, koska he ovat liian laiskoja tekemään töitä, check), populismi (check), ja uuskieli (haittamaahanmuutto, partalapsi, vihervasemmisto, maahanmuuttokriittisyys, suvakki, check, check, check).
Halla-ahon nousu valtaan seuraa fasismin klassista polkua. Tutkija Robert Paxton on kuvannut fasismin valtaannousun viittä vaiheetta: poliittinen herääminen, uskottava poliittinen puolue, vallan kasvattaminen äärioikeiston tuella, hankitun vallan käyttö instituutioiden hallitsemiseksi ja lopulta radikaalien uudistusten toteuttaminen.
Suomen Sisua voidaan kuvata suomalaisen fasismin uutena aatteellisena heräämisenä. Liikkeen sisällä keskusteltiin toistuvasti uuden puolueen perustamista, mutta päädyttiin lopulta ratkaisuun joka perustui vanhojen puolueiden sisältäpäin vaikuttamiseen ja loppupeleissä Perussuomalaisten valtaamiseen.
Entisen agraarispuolueen, Perussuomalaisten, radikalisoituminen tapahtui pitkälti Suomen Sisun ansiosta jonka voidaan sanoa alkaneen, kun Jussi Halla-aho valittiin eduskuntaan sitoutumattomana ehdokkaana Perussuomalaisten listalta vuonna 2011, Suomen Sisun järjestämän vaalirahoituskampanjan tuella. Soinin Perussuomalaiset kasvoi kun kasvoikin äärioikeiston tuella, ja vallankaappaus vuonna 2017 toteutti äärioikeistolaisen Suomen Sisun kymmenen vuotta aiemmin liikkeelle pannun projektin: Perussuomalaisten valtaaminen.
Nyt Halla-aho toimii eduskunnan puhemiehenä, ja useat Perussuomalaiset istuvat tärkeillä tuolilla eduskunnan valiokunnissa. Halla-aho on jo osoittanut, ettei hän pelkää ajaa omaa puolueensa poliittista etua virassaan.
Onko Jussi Halla-aho siis fasisti? Julkisten lähteiden perusteella on vaikea vetää muuta johtopäätöstä kuin että Jussi Halla-ahon ideologialla ja poliittisella toiminnalla on useita kiistattomia yhtäläisyyksiä fasistisen aatteen ja käytännön kanssa. Näiden johtopäätösten valossa tämän toimittajan henkilökohtainen tulkinta on: Kyllä, Jussi Halla-aho on fasisti.
Kirjoittaja on ruotsinkielisen vasemmistolaisen Ny Tid -lehden päätoimittaja. Kirjoitus on alun perin julkaistu Ny Tidissä.
Artikkeli Ny Tidin verkkosivuilla: Är Halla-aho fascist?
Juttua korjattu 22.1.2024 klo 11.32. Jussi Halla-aho valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 2011. Jutussa mainittiin aiemmin virheellisesti, että hän olisi noussut eduskuntaan 2007.
uutiskirje 
