Vuosi 2024 on kiinalaisessa kalenterissa lohikäärmeen vuosi. Kiina ja Japani ovat täynnä tarinoita lohikäärmeistä, mutta on lohikäärme tunnettu Euroopassakin. Pyhän Yrjön taistelu lohikäärmettä vastaan oli tuttu tarina myös Suomessa keskiajalla. Tämän todistavat monet kirkojen puuveistokset, joissa kuvattiin tuota keskiaikaista pyhimystarinaa.
Lohikäärmeet ovat nykyään tuttuja myös populäärikirjallisuudessa ja elokuvissa. Jokainen muistaa Smaugin taistelun hobbitteja vastaan. Ja viikinkien laivoja kutsutaan lohikäärmekeulaisiksi.
Siksi onkin jännittävää tutustua Turun yliopiston historian dosentin Otto Latvan teokseen Lohikäärme maailman myyteissä ja tarinoissa.
Latva on perehtynyt laajasti lohikäärmeisiin, ja sen todistaa jo laaja lähdeluettelo. Latvan mukaan idän ja lännen lohikäärmeet poikkeavat toisistaan. Lännen lohikäärme on Smaugin kaltainen tuhoa kylvävä ja tulta syöksevä peto. Kiinalaiset lohikäärmeet ovat sen sijaan viisaita ja ihmisille hyväntahtoisia olentoja.
Kiinassa lohikäärmeen arvostusta kuvaa, että se oli keisarillinen symboli. Vain keisarilla oli oikeus kantaa viittoja, joissa oli lohikäärmeen kuva. Kiinalaisen lohikäärmeen suopeutta kuvaa tarina, jonka mukaan lohikäärme auttoi Xia-dynastian perustajan torjumaan suuren tulvan.
Kiinalaiset lohikäärmeet olivat jumalallisia olentoja. Ne lensivät ja jumalat käyttivät niitä ratsuinaan. Latva kirjoittaa laajasti kiinalaisesta uskomusjärjestelmästä, jossa lohikäärmeet olivat usein ihmisten palvonnan kohde. Lohikäärmeet olivat mukana myös maallisissa juhlissa, joissa kisattiin lohikäärmeveneillä, syötiin riisikakkuja ja juotiin keltaista riisiviinaa.
Japanilaiset lohikäärmeet nojaavat pitkälti kiinalaiseen tarustoon. Ne poikkeavat siinä, että lohikäärme on usein nainen, joka voi muuttaa muotoaan ihmisestä lohikäärmeeksi ja päinvastoin. Ne eivät myöskään olleet aina hyväntahtoisia olentoja, vaan myös pahoja henkiä.
Euroopassa antiikin aikana oli isoja käärmeitä, joilla joskus oli siivet. Varsinaisia lohikäärmeitä ne eivät kuitenkaan olleet. Viikinkien tarustoissa on lohikäärmeitä, jotka esimerkiksi Beowulfissa vartioivat kulta-aarretta ja syövät ihmisiä.
Lohikäärme taipuu Otto Latvan kirjassa moneksi.
Keskiajan tarinoista tunnetuin on kertomus Pyhästä Yrjöstä ja lohikäärmeestä. Pyhä Yrjö tappaa lohikäärmeen, joka vaatii kyläläisiltä ihmisuhreja. Kun ihmisuhriksi valikoituu prinsessa, Pyhä Yrjö pelastaa prinsessan ja tappaa lohikäärmeen. Pyhästä Yrjöstä tuli suosittu pyhimys sekä katolisessa että ortodoksisessa maailmassa.
Viimeisen sadan vuoden aikana lohikäärmeet tulivat myös lastenkirjallisuuteen ja elokuviin. Niissä lohikäärmeet olivat kilttejä ihmisten ystäviä, toki vaarallisia. Elokuvien ohella lohikäärmeet tulivat 1980-luvulla videopeleihin. Ne ovatkin kirjallisuuden ja elokuvien ohella vaikuttaneet siihen, millaisina lohikäärmeet nykyään koetaan.
Lohikäärme taipuu Latvan kirjassa moneksi. Siinä on täysin uutta tietoa lohikäärmeistä, sen historiasta ja nykyisyydestä. Kirjan luettuaan tulee lähes vakuuttuneeksi siitä, että lohikäärmeet ovat todella olemassa.
Latvan sanoin ”Lohikäärme on muuttunut lastenkultuurin hahmosta fantasiakertomusten salaperäiseksi olennoksi ja lopulta yhdeksi länsimaisen populaarikulttuurin valovoimaisimmaksi tähdeksi.”
Otto Latva: Lohikäärme maailman myyteissä ja tarinoissa. SKS Kirjat. Helsinki 2024. 149 s.
lehti 