Kirjassaan Pax economica: Left-wing visions of a free trade world historioitsija Marc-William Palen esittelee rikkaan, moniäänisen ja ristiriitaisenkin vapaakauppaa kannattavan vasemmistolaisen ajatteluperinteen. Akateeminen teos kertoo 1840-luvulta alkavan tarinan liikkeistä, joiden jälkeläisiä nykyajan globalisaatiokriitikot ja reilun kaupan edistäjät ovat. Se tarkastelee myös kansainvälisestä kaupasta käytyä keskustelua vuosisadan mitalta.
Kirjassa esitellään radikaaleja liberaaleja, sosialisteja, feministejä ja kristillisiä rauhanaktivisteja. Heitä yhdisti ajatus, että valtioiden rajat ylittävä vapaakauppa lisää keskinäisriippuvutta ja sitä kautta edistää rauhaa maailmassa. He kannattivat myös Kansainliittoa ja myöhemmin Yhdistyneitä kansakuntia (YK).
Osa laajempia tavoitteita
Ymmärtääksemme tuon ajan vapaakaupan vasemmistolaisia kannattajia on huomattava, että ”vapaakauppa” tarkoitti tuolloin yleisesti valtioiden rajat ylittävää kaupantekoa. Tullit olivat valtioiden pääasiallinen tapa kerätä itselleen varoja. Valtaa valtioissa käyttivät erityisesti maata omistavat eliitit, jotka osaltaan hyötyivät ruuan hinnan pitämisestä korkealla tullien avulla.
Palenin mukaan vapaakaupan ajamiseen liittyi usein myös sisäpoliittisia tavoitteita: sosialistit näkivät sen vähentävän maanomistajien valtaa ja edistävän demokratiaa, rauhanaktivistit korostivat valtion pienentyvän budjetin vaikeuttavan militaristista asevarustelua ja feministit uskoivat vapaakaupan laskevan ruuan hintaa ja vähentävän nälkää. Näille liikkeille vapaakauppa oli yksi tavoite osana laajempia pyrkimyksiä.
Marx vapaakaupan kannalla
Kirjan ajattelijoiden keskus on ollut teollisuudestaan tunnettu Manchester, jossa vapaakauppaa kannattavat sosialistit ja sosiaaliliberaalit ryhmittyivät Richard Cobdenin (1804–1865) sekä The Economist -lehden ympärille. Niin sanotun Manchesterin koulukunnan vaikutus on ollut kirjoittajan mukaan niin voimakas, että myös Britanniassa asuneet Marx ja Engels kirjoittivat kannattavansa vapaakauppaa. Marx näki tämän yhtenä kapitalismin askeleena kohti vääjäämätöntä sosialismia ja samalla se edistäisi myös globaalia työväenluokan järjestäytymistä.
1800-luvun vaihtoehtoglobalistit käyttivätkin hyväkseen kritisoimansa imperiumin työkaluja omien tarkoitusperiensä edistämiseen, kuten lennätinlinjoja ja mahdollisuutta matkustaa ympäri maailmaa tapaamaan samanmielisiä. Nykyisyydestä katsottuna on mielenkiintoista, miten laajalle levinnyt ajatus vapaakaupan demokratisoiva voima on 1800- ja 1900-luvun alussa ollut.
Vastavoimana protektionismi
Manchesterilaisen vapaakauppaideologian vastustajana 1800-luvun läntisessä hegemoniakamppailussa oli Amerikan malli, joka perustui vahvaan protektionismiin ja merkantilistiseen imperiumin sisäiseen kaupankäyntiin. Mallin kehittymiseen vaikuttaneessa republikaanipuolueessa on aina ollut pohjavireinä protektionismi, ksenofobia ja epäluuloisuus kansainvälisyyttä kohtaan. Vasta 1970-luvun uusliberaali käänne sai Reaganin ajan republikaanit kääntymään voimakkaiksi länsi- ja suuryrityslähtöisen globalisaation kannattajiksi.
Vapaakaupan ajamiseen liittyi usein myös sisäpoliittisia tavoitteita.
Vapaakauppaa edistävien aktivistien pettymykseksi tämä Amerikan malli levisi 1800-luvun loppupuolella muihinkin maihin erityisesti saksalaisen ekonomi Friedrich Listin (1789–1846) vaikutuksesta. Ensimmäistä maailmansotaa edeltävä aika olikin Palenin mukaan jatkuvien kauppasotien, militarismin ja tullimuurien nousun aikaa. Palen haastaa kirjassaan yleistä ajatusta, että aika 1800-luvun puolivälistä ensimmäiseen maailmansotaan olisi ollut globalisaation kultakausi. Tavara ja ihmiset kyllä liikkuivat entistä enemmän, mutta imperiumien sisällä ja suurelta osin liikkuvuuden kasvun selittää hänen mukaansa liikkumisen nopeutuminen ja halventuminen.
Pohjoisen ja etelän jännite
Yksi kiinnostavimmista kysymyksistä kirjassa on globaalin pohjoisen (niin sanotun lännen) ja globaalin etelän välinen suhde. Tätä suhdetta ovat aina värittäneet kolonialismi, imperialismi ja rasismi. Manchesterilainen liberaali vapaakauppaideologia ei ollut tästä vapaa, vaan ”demokratiaa ja edistystä tuovaa” vapaakauppaa on edistetty tarvittaessa britti-imperiumin toimesta väkivalloin. Vaikka jo Cobden 1850-luvulla vastusti vapaakaupan edistämistä militarismin keinoin, niin Palenin mukaan osalle toimijoista, erityisesti keskiluokkaisille liberaaleille porvareille, tämä on usein ollut sokea piste.
Kirjan viimeisessä kappaleessa käsitelty aika toisen maailmansodan jälkeen on Palenin kirjan perusteella hukattu mahdollisuus. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin monia ylikansallisia kansainvälisiä suhteita ja kauppaa sääteleviä rakenteita, kuten YK sekä Bretton Woods -järjestelmä.
Uusliberalismi käännekohtana
Reilun maailmantalouden rakentaminen törmäsi kuitenkin nopeasti kylmän sodan ilmapiiriin, ja viimeistään uusliberalismin nousu 1970-luvulta alkaen muutti vapaakaupan vasemmiston inhokiksi. Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin kaltaisten johtajien ajama vapaakauppa rakentui suuryritysten varaan ja suhtautui vihamielisesti tulleihin ja hyvinvointivaltioon. Samalla suhde demokratiaan muuttui ja sen nähtiin jopa vaikeuttavan vapaata kaupankäyntiä.
Vapaakaupan oikeistolaisen kaappauksen jälkeen Palenin mukaan yksiä harvoista edelleen jatkuvista liikkeen perillisistä ovat globaali Reilu kauppa -liike sekä 2000-luvun alussa noussut globalisaatiokriittinen liike. Kumpikin näistä vaatii reilumpaa kaupankäyntiä ja globalisaatiota. Aikaisempien vasemmistolaisten globalisaatioliikkeiden tapaan nämäkin liikkeet toimivat hyvin voimakkaiden kansainvälisten verkostojen kautta.
Kinkkinen globalisaatiosuhde
Kirjan ansioksi täytyy nostaa kattava tuntemattomampienkin historiallisten liikkeiden ja ajattelijoiden esittely, vaikka valtava määrä järjestöjen ja ihmisten nimiä vuosilukuineen välillä tuskastuttaakin. Kirjassa painottuvat yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset ajattelijat, mutta siinä esitellään ajattelijoita myös esimerkiksi Argentiinasta ja Japanista. Kirjan ymmärrys ”vasemmistosta” on hyvin laaja.
Palenin esittelemät historialliset ajatukset auttavat vasemmistolaista liikettä ymmärtämään nykypäivää ja miettimään omaa vaikeaa suhdettaan globalisaatioon. Nykyinen maailmantilanne herättää kuitenkin kysymyksen, kuinka tehokkaasti vapaakauppa todella pystyy keskinäisriippuvuuden kautta edistämään demokratiaa ja maailmanrauhaa.
uutiskirje 