KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Miten kokea mielekkyyttä tuhojen keskellä?

Veikka Lahtinen.

Veikka Lahtinen. Kuva: Meri Björn

Veikka Lahtinen
22.4.2025 10.28

Länsimaissa ja Suomessa eletään tällä hetkellä pyörteiden keskellä. Odottelemme, päättääkö itäinen naapuri vyöryttää sotakoneensa seuraavaksi Suomeen, Moldovaan vai Baltiaan, katselemme kun ilmastonmuutoksen keikahduspisteet ylitetään yksi kerrallaan ja pohdimme, laittaako yksi suurimmista kauppakumppaneistamme lopullisesti lapun luukulle jonkun tekoälyn laskeman tariffisekoilun johdosta. Näin ollen joudumme kysymään vakavia kysymyksiä siitä, minkä varassa elämämme oikeastaan on.

Elämäntapamme on rakentunut tiettyjen hyvin erilaisissa olosuhteissa muodostuneiden vakuuksien varaan. Politiikkaa lännessä luonnehtii edelleen odotus vakaasta talouskasvusta, raaka-aineiden saatavuudesta kohtuullisella hinnalla maailmanmarkkinoilta ja USA:n tarjoamista turvallisuustakuista. Mikäli joku hallitus ei onnistu kasvattamaan työllisyyttä ja parantamaan BKT:tä, kenkää todennäköisesti tulee. Tämä on myös suurin syy, miksi ilmastonmuutokselle ei onnistuta tekemään yhtään mitään: harva haluaa ottaa riskin talouden sakkaamisesta ilmaston nojalla.

Miten siis elää hyvää elämää, kun 1900-luvun kapitalismin kultakausi näyttää yhä kaukaisemmalta ja tulevaisuus on hämärän peitossa? Kun globaali logistiikka kärsii milloin mistäkin häiriöistä, keskeiset raaka-aineet kallistuvat ja sota kolkuttelee ovella? Ehdotan kolmea erilaista lähestymistapaa tähän kysymykseen. Yksikään niistä ei yritä ratkaista ongelmiamme kansallisvaltioiden tasolla, vaan ennemmin kysyä yhteisöllisen mielekkään elämän perään.

ILMOITUS
ILMOITUS

 

Rebecca Solnit kirjoittaa teoksessaan Hope in the Dark, siitä, miten vaikeimmat ajat luovat usein uutta solidaarisuutta. Kun asiat menevät kohtuullisesti, ihmisillä on taipumusta huolehtia enemmän omista asioistaan. Mutta kun asiat menevät kerralla kunnolla vihkoon, syntyy tarve löytää toisia, auttaa ja muodostaa verkostoja. Solidaarisuus elää tarpeesta, ja herää silloin kun on sen aika. Näin tapahtui, kun Donald Trump valittiin virkaansa ensi kerran, ja ihmiset ryntäsivät protestoimaan lentokentille muslimimaihin kohdistuvaa maahantulokieltoa. Näin kävi, kun turvapaikanhakijoita alkoi saapua Suomeen suurempia määriä vuonna 2015 ja syntyi laaja kotimajoituksen ja aktivistien verkosto.

Vaikeina aikoina syntyy uutta aktiivisuutta ja solidaarisuutta. On kuitenkin tärkeää välttää aktiivisuuden ja aktivismin ylikorostamista. Näinä spektaakkelin ja instagram-aktivismin aikoina helposti näemme vain selkeästi nimettävät teot, jotka käyvät järjestystä vastaan suurin sanoin ja elein. Toinen ehdottamani lähestymistapa onkin vetäytyminen. En tarkoita tällä vastuun välttelyä ja erakkomaiseen yksinäisyyteen pakenemista. Voimme vetäytyä myös joukkona. Vetäytyminen tarkoittaa kykyä valita taistelunsa, ottaa oma aikansa ja tilansa.

Vetäytyminen yhdessä voi tarkoittaa esimerkiksi suuresta Politiikasta pois päin siirtymistä ja keskittymistä omaan organisoitumiseen, oli se sitten ammatillista, transihmisten omaa lääketuotannon ja hoidon organisointia tai vaikka piiloutumista digitaaliselta valvonnalta. Kriisiaikojen kuvaukset kirjallisuudessa ovatkin Vanhan testamentin Exoduksesta ja Decameronesta Camus´n Ruttoon täynnä kuvauksia juuri vetäytymisestä ja kontrollien pakenemisesta.

 

Aktiivisen järjestystä vastaan käymisen vaihtoehto on siis vetäytyminen. Kolmantena lähestymistapana tarjoan menneen ja tulevan hylkäävää suuntautumista nykyhetkeen. Politiikassa oikeistokonservatismi tarjoaa aina paluuta menneeseen, kun ”asiat olivat paremmin”. Tämä mennyt on fiktio, keksitty parempi eilinen. Vasemmistolla on myös oma versionsa tästä: melankolia ja suru omasta kyvyttömyydestä muuttaa nykyhetkeä. Se voi näkyä esimerkiksi menneiden suurten massaliikkeiden haikailemisena.

Toinen nykyhetken paon keino vasemmalla on utopioihin juuttuminen. Vasemmistoutopismia luonnehtii tällä hetkellä sananparsi ”siitä puhe mistä puute”. Kun ei tiedetä mitä tehdä, miten kokeilla voimiamme tässä ja nyt, aletaan huudella utopioiden perään. Utopiaa voi tarkastella myös tulevaisuuteen suuntautuvana melankoliana. Katkera nykyisyys hylätään jonkin olemattoman takia. Suremme toivomalla.

Kolmannen lähestymistavan, nykyhetkeen suuntautumisen, idea on, että menetämme kaiken, mitä emme pelasta. Toisin sanoen emme voi ainoastaan vatvoa jo menetettyä, vaan on keskityttävä siihen, mitä meillä vielä on. Samalla on myös turhaa liikkua jossain kuvitellussa tulevaisuudessa, jos meillä ei ole mitään tapaa tehdä sitä todelliseksi.

Kaikki voi mennä vielä huonommin, joten taistellaan nykyhetken ja nyt elävien puolesta.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Voisiko puutarhanhoidon nähdä myös toivon ja tulevaisuususkon käytännön politiikkana, kysyy tutkija Noora Kotilainen

Lentäminen lisääntyy koko ajan, vaikka samaan aikaan kampanjoidaan lentoboikottien puolesta.

Miksi vasemmistolaisuus tuntuu joskus raskaalta elämäntavalta? – Vastaus löytyy vasemmistoverosta

Emme auta palestiinalaisia kyttäämällä toistemme festivaaliosallistumisia

Itäisen Keski-Euroopan vaaleista tehdään julkisessa keskustelussa EU-vaalit, koska emme osaa tai edes halua syventyä maiden sisäpolitiikkaan

Uusimmat

Riikka Purra jatkaa siitä, minkä Teemu Keskisarja aloitti.

Persut hävisi ensimmäisen erän räyhäkkäillä maahanmuuttopuheillaan, osoittaa HS-gallup, nyt käynnissä on toinen

Mai Kivelä: Raakkutuho ei saa toistua – vesistöjen suojavyöhykkeet saatava lakiin

Useat maat valmistautuvat tunnustamaan Palestiinan valtion. Suomi ei kuulu siihen joukkoon.

Suomi ajamassa itseään häpeäpaaluun, Honkasalo kommentoi hallituksen päättämättömyyttä tunnustaa Palestiina

Gazalaiset pyrkivät pois Gazan kaupungista, jota Israel tulitti rajusti ennen maahyökkäystä.

Todisteet Israelin suorittamasta palestiinalaisten kansanmurhasta ovat kiistattomat, Suomen ja muun lännen ikuinen häpeä on, että sen sallitaan jatkua

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Tutkija löysi lisää kikkailuja hallituksen budjettiriihestä, säästöjä neljäsosa luvatusta

 
02

Anna Kontula: ”Sivistyneitä ihmisiä ei kasvateta niin, että tarjotaan heille vain oikeita oppeja”

 
03

Katsoin seitsemän kautta West Wingiä ja tajusin, miksi länsimaiset liberaalit ovat tuomittuja häviämään

 
04

Minja Koskela: ”Tulevaisuuden metsäteollisuutta ei rakenneta sellun varaan”

 
05

Suomen on lahjoitettava Daavidin linko Palestiinalle, esittää Vasemmistonuoret

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

ETLAn ja Pellervon vuoro vetää matto Orpon talousoptimismin alta

17.09.2025

Matti Vanhanen ohittaa metsäesseessään sen tutkimustiedon, mitä meillä metsistä jo on

17.09.2025

Populistinen keskustelu maahanmuuttajien sosiaaliturvasta kaipaa muutaman tarkennuksen

16.09.2025

Velkajarru voi pakottaa leikkaamaan taantumassa, Laboresta vaihtoehto

16.09.2025

Israelin ylin poliittinen johto yllytti kansanmurhaan Gazassa, katsoo YK:n alainen tutkimusryhmä

16.09.2025

Seitsemän vuoden päästä Suomessa on 100 000 koululaista vähemmän – Väestöennusteiden numeroista ei kyetä edes keskustelemaan, saati sitten toimimaan

16.09.2025

Viestit muuttuvat seksuaalisiksi jopa alle tunnissa – väkivalta vaanii tyttöjä verkossa

16.09.2025

Hallitus heikentää naisten asemaa ennätystahdilla

15.09.2025

Muistoissamme Markku Alajärvi

15.09.2025

Minja Koskela: ”Tulevaisuuden metsäteollisuutta ei rakenneta sellun varaan”

15.09.2025

Katsoin seitsemän kautta West Wingiä ja tajusin, miksi länsimaiset liberaalit ovat tuomittuja häviämään

15.09.2025

Intian kulkukoirien oikeudet korkeimmassa oikeudessa

14.09.2025

Sirpin ja moukarin alla oli Suomen sensuroiduin romaani – nyt omiin kokemuksiin Stalinin vainoista pohjautuva teos on julkaistu uudelleen

14.09.2025

Leikkaukset kylvävät tuhoa ammatillisessa koulutuksessa

14.09.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Kenen käsissä on Euroopan huoltovarmuus?

09.09.2025

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään