Golenur Begum on kohdannut elämänsä aikana 12 syklonia. Lapsena hän näki isänsä talon tuhoutuvan, aikuisena hänen oma kotinsa murskautui. Ilmaston muuttuessa tuhoisat sääilmiöt ovat yleistyneet ja tulleet voimakkaammaksi.
– Kuusitoista vuotta sitten sykloni Aila vei taloni mennessään. Aluksi hakeuduimme suojaan kotimme lähellä olevalle korotetulle hiekkatielle. Kun vesi nousi tielle, ryntäsimme hengen hädässä turvaan parin kilometrin päähän. Palatessamme seuraavana päivänä näimme monien talojen tuhoutuneen. Simpukkaviljelmät, pellot, kanalat ja kaivot saastutti suolavesi, muistelee Sinharatolin kylässä asuva Begum, 48.
Ankarien säiden kohteeksi usein joutuva kylä sijaitsee Lounais-Bangladeshissa. Kylän liepeillä virtaa Malanch-joki.
Joen vastapuolella on maailmanperintökohde Sundarbans, Gangesin jokisuiston mangrovemetsä, joka on syntynyt Ganges-, Brahmaputra- ja Meghnajokien yhtyessä Bengalinlahdella.
Sopeutuminen ei riittänyt, kun penkereet murtuivat
Ihmiset ovat tottuneet vuorovesien, syklonien ja suolaisen veden tuottamiin vaaroihin ja selviytyvät sopeutumalla niihin. Suurin osa Malanchjoen varrella asuneista menetti kuitenkin sekä elinkeinonsa että kotinsa Aila-syklonin riehuttua 2009.
Heikot joenpenkereet oli rakennettu 1960-luvulla. Syklonikautena vuorovesi voi nousta kolmeen metriin.
– Syklonien yleistyttyä penkereet romahtivat. Vuorovesi alkoi nousta Malanchjoesta sisään taloihin. Sen jälkeen kriisissä olivat sekä elinkeinot että elämät, sanoo Neelima Mandal, 40, Sundarbansin lähellä sijaitsevasta Chunkurin kylästä.
Unescon suojelemista alueista ja Sundarbanin mangrovemetsistä huolimatta Bangladeshin lounaisosat ja sundarbanilaiset ottavat vastaan syklonin toisensa jälkeen. Vuoden 2007 Sidr aiheutti mittavia tuhoja, joiden korjaaminen vei vuosia. Change Initiativen tutkimuksen mukaan 1973 tiheät metsät kattoivat 94,2 prosenttia Sundarbanista, vuonna 2024 ala oli pienentynyt 91,5 prosenttiin.
Mangrovesta kehittyi elinkeino
Vuonna 2013 alueen naiset alkoivat rakentaa mangrovemuuria. Muuri seisoo nyt kohdassa, jossa vesi nousi Begumin taloon Sidr-syklonin 2007 ja Ailan 2009 nostamana. Enää hänen ei tarvitse olla yhtä huolissaan elinkeinostaan ja kodistaan kuin aiemmin. Elämä on muuttunut monella tavalla.
– Kun aloimme kylvää mangroven siemeniä, täällä ei ollut puun puuta. Ennen vesi peitti koko alueen, muutamassa vuodessa tänne on kasvanut mangrovemetsä, Begum sanoo.
– Mangrovet auttavat meitä karjanhoidossa, sillä metsästä voimme kerätä eläimille rehua. Lisäksi ne helpottavat kuumuutta, sanoo Sabiri Mondal Chunkurin kylästä.
Vesi kuljettaa mangrovepuiden siemeniä, joita naiset keräävät, idättävät ja kasvattavat taimiksi. Uuden elinkeinon itselleen ja perheelleen mangrovemetsästä on löytänyt muiden muassa Namita Mondal.
– Mangrove-taimitarha on perheemme elinkeino nyt. Siitä saamamme tulot riittävät perheen elantoon, eikä minun ja mieheni tarvitse enää lähteä riskialttiille Sundarbansille kalastamaan ja rapuja pyytämään.