Näinä aikoina useinkin tulee miettineeksi, miten on etäännytty entisten aikojen ihmisläheisestä ja turvallisesta yhteiskunnan järjestämästä hyvinvoinnista? Jatkuvasti tuodaan esille sitä, että Suomi on hyvinvointivaltio ja rikas maa, mutta tätä on joskus hyvinkin vaikea ymmärtää. Niin monesti tänä päivänä käydään kaikkein pienempien ja heikompien kimppuun säästösyistä.
Aina pitäisi ottaa huomioon lähikoulun tärkeys, sillä se luo turvallisuuden tunnetta lapsille ja vanhemmillekin. Olisi koottava kaikki tahot tukemaan maaseudun kyläkouluja. Tärkeää olisi myös ennalta ehkäisevä työ koulujen kesken, sillä monet heräävät vasta, kun koulua ollaan lopettamassa.
Kuntaliitokset ovat suurin uhka kunnan kouluverkon säilymiselle, koska ne ovat yleensä johtaneet koulujen lakkauttamisiin ja suurempiin yksikkökokoihin. Säästöjä pienten kyläkoulujen lopettamisella ei kukaan voi varmuudella luvata, sillä se on niin monen eri katsontakannan takana.
Nuoria perheitä hakeutuu jatkuvasti taajamien läheisiin kyläkuntiin turvalliseen ja luonnonläheiseen elinympäristöön. Kyläkoulujen vähenemisen seurauksena kehitys kääntyisi päinvastaiseksi ja haja-asutusalueen väestörakenne vääristyisi.
Koulun lopetus näivettää kyläelämää ja johtaa alueen kiinteistöjen arvon vähentymiseen, mikä heikentää edelleen maaseudun kehittymismahdollisuuksia.
Yhteiskuntamme oli aikaisemmin selvästi vastuullisempi ja rahaa käytettiin niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvointiin.