Hachiko – Tarina uskollisuudesta (Hac-hiko: A Dog’s Tale, 2010) on amerikkalainen versio japanilaisfilmistä, jonka perusta on tosipohjainen.
Leffa on tarinaltaan ja tunnelmiltaan melkoinen halipaukku. Se ei tarkoita lemmen leikkien parissa säpinöintiä, vaikka miespääosassa onkin Richard Gere. Toisaalta juuri Geren romanttinen imago on ihanteellinen tällaisiin draamakehiin, ja sen on mies itsekin varmasti tiedostanut, onhan hän myös yksi tuottajista.
Elokuvan toinen dynamo on Lasse Hallström. Hänen ohjaustöissään näyttelijätyöskentely on erityisen hyvällä mallilla, kuten nytkin nähdään. Gere ja vaimon roolissa oleva Joan Allen ovat sympaattisia kuin pikku oravat.
Hyvin hoituu Hallströmiltä myös leffan varsinaisen merkkihahmon eli akita-rotuisen koiran osuus. Hachi on löytökoira, jonka suhteesta isäntäänsä muotoutuu veikeä ja hellyttävä ”kulttuurinen kohtaaminen”.
Tarinan yksinkertainen, moniulotteinen ja ajaton symboliikka kestää empaattisessa katsannossa hyvin. Aikanaan ilmassa väreilee melkoisesti nyyhkettä, mutta imeläksi nenäliinafilmiksi leffa ei latistu. Elokuvan hengen voi aistia jo alkuhetkillä Jan A.P. Kaczmarekin tyylikkäästi tunteikkaalta musiikkiraidalta.
Hachiko – Tarina uskollisuudesta. TV2 sunnuntaina klo 19.30
uutiskirje 
