YK:n turvallisuusneuvosto päätti huhtikuussa neljäntenä vuotena peräkkäin olla laajentamatta MINURSO:n mandaattia kattamaan ihmisoikeudet. Esitys mandaatin laajentamisesta kaatui jälleen Ranskan vastustukseen.
Vuonna 1990 perustetun operaation tehtäväksi on annettu kansanäänestyksen valmistelu (Länsi-Saharan itsenäisyydestä) sekä rauhanomaisen ilmapiirin luominen alueelle ennen kansanäänestystä ja sen ajaksi.
MINURSO ei ole kuitenkaan onnistunut tehtävässään, sillä Länsi-Saharaa laittomasti miehittävä Marokko on kuningas Mohammed VI:n johdolla ottanut linjan, ettei se hyväksy äänestystä Länsi-Saharan itsenäisyydestä.
Turismista elävälle Marokolle julkisuuskuva on tärkeä.
Suomessa viime viikolla vieraillut Länsi-Saharan kehitysyhteistyöministeri Brahim Mojtar pitää MINURSO:n asemaa kyseenalaisena:
– Operaatio on jatkunut nyt 24 vuotta ilman tuloksia. MINURSO on pattitilanteessa, jossa sen mahdollisuudet täyttää tehtävänsä ovat rajoitetut.
Mojtarin mukaan MINURSO:n pattitilanne sopii Marokolle. Asioiden pysyessä ennallaan se voi rauhassa rakentaa lisää siirtokuntia ja houkutella ulkomaisia investointeja miehittämälleen alueelle.
Avainasemassa Ranska
Marokon kuningashuoneen ja Ranskan hallinnon välit ovat perinteisesti olleet läheiset. Ranskan linja on vuosien saatossa ollut estää YK:n tai EU:n pakotteet Marokolle ja ihmisoikeuksien tarkkailu Länsi-Saharassa.
– Euroopan unionilla on kaksinaismoraali suhteessa miehittäjämaihin. Samaan aikaan kun unionin maat ovat valmiita asettamaan pakotteita Venäjälle, solmivat ne entistä avoimempia taloussuhteita Marokon kanssa, Mojtar sanoo.
Kaksi vuotta sitten Länsi-Saharassa eläteltiin suuria toiveita, kun François Hollande valittiin Ranskan presidentiksi. Toisin kuin edelliset presidentit, Hollande teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Marokon sijasta Algeriaan ja tuntui näin ottavan etäisyyttä Marokkoon. Presidentin linja osoittautui kuitenkin lopulta kosmeettiseksi. Ranskan tuki Marokolle on jatkunut entisellään.
– Avaimet konfliktin ratkaisuun ovat Ranskan presidentillä. Mikäli Ranska muuttaisi linjaansa, menettäisi Marokko tärkeimmän liittolaisensa YK:n turvallisuusneuvostossa, Mojtar summaa.
Aktivistit pahoinpidellään
Turvallisuusneuvoston päätös nostatti Länsi-Saharassa vapunaattona laajoja mielenosoituksia, joissa vaadittiin ihmisoikeuksien valvontaa, poliittisten vankien vapauttamista sekä tietoja kadonneista ihmisistä. El Aaiunissa loukkaantui yli 70 ihmistä poliisiväkivallan takia.
– Ennen poliisi pyrki laittamaan aktivistit vankilaan, mutta nykyään se pelkästään pahoinpitelee heidät ja päästää sen jälkeen vapaaksi. Näin Marokko pystyy välttämään kiusallisen arvostelun siitä, että sen vankiloissa istuu poliittisia vankeja, Mojtar kertoo.
Turismista elävälle Marokolle onkin tärkeää pitää julkisuuskuvansa puhtaana. Maa käyttää pelkästään Yhdysvalloissa lähes miljoona dollaria vuosittain PR-työhön, jolla ylläpidetään kuvaa Marokosta Pohjois-Afrikan demokratian mallimaana.