Intiaaninaiset toivat aurinkosähkön chileläiskylään

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Chileläiset serkukset Liliana ja Luisa Terán ovat asentaneet aurinkopaneelin valtaosaan Atacaman autiomaassa sijaitsevan kotikylänsä taloista. Kovin urakka on ollut ennakkoluulojen voittamisessa.

Atacama-intiaaneihin kuuluvat naiset kävivät Intiassa puolen vuoden kurssin ja valmistuivat aurinkoenergian ”paljasjalkainsinööreiksi”. Hanke epäilytti varsinkin kyläneuvoston ikämiehiä, kertoo Liliana Terán, 45.

Ennen serkusten Intian-matkaa yli 200 kyläläistä oli kiinnostunut aurinkoenergiasta, mutta määrä romahti 30:een, kun tehtävä annettiin naisille, jatkaa Luisa, 43.

Luisa huoltaa yksin kasvattitytärtään, viljelee maata, tekee kalliomaalausten jäljitelmiä ja urheilee. Hän on käynyt lukion Calamassa 85 kilometrin päässä kotikylästään ja suorittanut sen jälkeen kasvatusalan kursseja.

Lilianan perheessä on neljä lasta ja saman verran lapsenlapsia. Hän hoitaa pientä perheviljelmää, tekee siivoustöitä ja yrittää kehittää matkailuelinkeinoa patoamaan kyläläisten muuttoa kaupunkeihin.

Valoa pimeyteen

Myös aurinkosähkö lisää asukkaiden viihtyvyyttä Caspanan kylässä, joka sijaitsee 3 300 metrin korkeudessa El Alto Loan laaksossa. Asukkaita on 400, mutta yli puolet heistä viettää viikot muualla töissä tai koulussa.

Vuoteen 2013 asti kylää palveli yksi sähkögeneraattori, josta saatiin iltaisin valoa pariksi tunniksi. Usein laite oli epäkunnossa ja kylä pimeänä.

Serkusten asentamien aurinkopaneelien ansiosta 127 kylän taloa nauttii nyt sähkövalosta kolme tuntia päivässä. Tarvittavat laitteet tarjosi italialainen Enel Green Power, joka on mukana paljasjalkainsinöörien koulutuksessa.

40 vuotta sitten alkanut hanke on kouluttanut tuhansien intialaisten ohella 700 naista 49 kehitysmaasta aurinkovoiman asentajiksi. Koulutus velvoittaa naiset huolehtimaan järjestelmien ylläpidosta vähintään viisi vuotta.

Intia vaati totuttelua

Serkukset osallistuivat koulutukseen Intian Rajasthanissa keväällä 2012. Samalla kurssilla oli neljä muutakin naista Atacaman intiaanikylistä.

– Kiinnostuin kuullessani, että kurssille etsittiin ikäisiäni naisia, vaikka puolen vuoden poissaolo kauhistutti, Luisa kertoo. Hän päätti kuitenkin lähteä, kun sisar lupasi ottaa tyttären hoitoonsa.

– Tiesin, mihin olin menossa, mutta sopeutuminen erityisesti ruokaan ja kuumuuteen vei kolme kuukautta, hän tunnustaa.

Kotona naisten urakka on yhä kesken, osin teknisten hankaluuksien vuoksi. He veloittavat vajaat 40 euroa aurinkosähkön asennuksesta ja pientä kuukausikorvausta järjestelmän ylläpidosta.

Luottamus on tärkeintä

– Me otamme työn vakavasti. Vaadimme Enelilta toimivia akkuja meille lähetettyjen kelvottomien sijasta, mutta yritys lopetti yhteistyön siihen. Siksi meillä on yhä 40 taloa vailla aurinkopaneelia, Luisa selittää.

Hänen mukaansa kaikilla kyläläisillä ei myöskään ole varaa laitteisiin, joten ulkopuolista tukea kaivataan.

Naiset ovat tyytyväisiä voitettuaan kyläläisten luottamuksen.

– Moni halusi nähdä paneelin toiminnassa ennen kuin uskoi sen olevan vaivan arvoinen, mutta nyt laitteita jonotetaan, Liliana sanoo.

Luisan mukaan jopa kyläneuvoston patriarkat myöntävät, ettei moni mies olisi uskaltanut lähteä Intiaan asti saadakseen koko yhteisöä hyödyttävää oppia.

– Olemme onnistuneet lisäämään kunnioitusta kaikkia naisia kohtaan.