Ruurik Holm otsikoi kolumninsa kysymyksellä ”Tarvitaanko julkista palvelua?” (VL 11. 12.) Käsittelemänsä terveydenhuollon osalta vastaus on yksiselitteisesti: kyllä ja ainoastaan.
Yksityinen terveydenhuolto on luonteeltaan ennen kaikkea voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, jota merkittävältä osalta subventoidaan verovaroin. Sitä perustellaan kansalaisten valinnanvapaudella, mutta näinhän ei ole.
Tutkimusten mukaan varakkaan ja huono-osaisen väestön välillä vallitsevat yhä suuremmat terveyserot, mikä näkyy myös köyhimpien vuosia alhaisempana eliniänodotteena.
Lääkäripula on helpottamassa, mutta edelleen terveyskeskusten virkoja on täyttämättä. Terveyskeskusten ahdinkoa on voitu parantaa sijaisten ja ostolääkäreiden avulla. Mutta miten käy pitkien hoitosuhteiden, jotka juuri terveydenhuollossa ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Ruurik Holm on oikeassa siinä, että julkisen terveydenhuollon tehokkuutta on parannettava. Mutta kilpailutus ja yksityistäminen ei ole siihen ratkaisu. Organisoinnissa on parantamisen varaa, mutta kysymys on myös resurssoinnista.
Paljon saataisiin aikaan, jos yksityisen sektorin käyttöön suunnatut Kela-korvaukset ohjattaisiin julkiselle sektorille. Kaikille tasa-arvoinen terveydenhuolto on hyvinvointivaltion tukijalkoja, eikä terveys saa olla kauppatavaraa.