Marxin Pääoman kolmannessa osassa on lopussa pieni kappale pörssin vaikutuksesta pääomien kasautumiseen. Vuoden 1866 talouskriisistä alkoi kapitalistinen kasautuminen yhä kiihtyvällä nopeudella niin, ettei tuotannon laajeneminen ole nyttemmin yhdessäkään maassa pystynyt etenemään samassa tahdissa kasautumisen kanssa.
On sitten käynyt niin, etteivät yksittäisen kapitalistin kasautumat ole voineet tulla käytetyksi kokonaisuudessaan oman varsinaisen liiketoiminnan laajentamiseen. Rahapääoman ajelehtivien rahapaljouksien sijoittamisen helpottamiseksi on nyt kaikkialla laadittu uudet lakisääteiset muodot yhtiöille, joilla on rajoitettu vastuuvelvollisuus. Nykyisin näitä kutsutaan pörssiyhtiöiksi.
Näin pörssistä on tullut itse kapitalistisen tuotannon, materiaalisen ja immateriaalisen, huomattavin ja kaiken kattavin edustaja kautta koko maapallon. Kasautuminen on jo kuitenkin niin suurta, että ajelehtivista pääomista on muodostunut oma reaalituotannosta eriytynyt maailmansa, jossa näyttäisi vallitsevan omat kansakuntien päätösvallasta ulottumattomissa olevat pelurisäännöstönsä ja valtarakenteensa.
Ihmettelemme nyt, miten vähän kansakunnilla ja tai jopa niiden liittoumilla näyttää olevan keinoja taloutensa hallintaan ja sääntelyyn. Tuolloin nähdäänkin, että koko kansakunta tai kansakuntien liittouma, kuten EU, on saatettu eli alistettu pääoman, ylikansallisen, globaalin pääoman palvelukseen. Tämä kansakuntien ”palvelussuhde” eli tosiasiassa alistussuhde on epädemokraattinen, yksipuoleisesti alistava, eikä näin ollen täytä demokratian keskeisiä peruselementtejä eli yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaatimuksia kansallisen ja kansainvälisen talouden järjestelyissä.
Oman maamme osalta meillä on kertynyt vuosien aikana viljalti näyttöä siitä, miten mielivaltaista ja kansakunnan toimintojen kannalta suunnittelematonta tämä pörssiyhtiöiden toiminta on voinut ja saanut olla. Vaikka yhtiöissä on ollut mukana kansakuntamme päävaikuttajaksi kuviteltu valtiovalta, olemme saaneet nähdä kannattavienkin tuotantolaitosten lakkauttamisia ja erityisesti siirtoja muihin maihin. Ilman, että tähän menoon on juuri millään tavoin valtion toimesta puututtu.
On tälle menolle kuitenkin olemassa vaihtoehto: se on talouden demokratisointi. Valtiovallallamme on nimittäin kuitenkin vielä olemassa taloudenkin lainsäädäntövaltaa. Sitä kun kapitalismi ei vielä ihan kokonaan ole päässyt mitätöimään, vaikka heikentänyt onkin. Me voimme aloittaa demokratisoinnin aluksi muuttamalla kotimaista yhtiölainsäädäntöä, yhtiölakeja, jossa voidaan puuttua myös pörssiasioihin. Samalla voimme tehdä aloitteita ryhtyä samoihin toimiin myös EU:n sisällä.
Tarvitaan siis ensin kuitenkin aloitteita kotimaassa. Olisiko Suomen oppositiossa olevasta vasemmistosta aloitteentekijää talouden demokratisointiajatukselle?
uutiskirje 
