Arvostelin viime viikonvaihteessa pidetyssä puoluevaltuuston kokouksessa työministeri Tarja Cronbergin huonoa työllisyyspolitiikkaa. Mielestäni työntekijöiden asemaa joukkoirtisanomisissa pitäisi meillä parantaa. OECD:n vertailujen mukaan työntekijän suoja Suomessa on alle pohjoismaisen ja eurooppalaisenkin tason. Olemme vertailutilastoissa Slovakian ja USA:n välissä.
Aprillipäivän KU:n jutussa ”Cronberg ei parantaisi irtisanomissuojaa” ministeri toteaa seuraavaa: ”Nyt käsillä olevaa talouslamaa ei torjuta irtisanomissuojaa kiristämällä vaan tukemalla yrityksiä rahoituksen saamisessa. Pahimmillaan irtisanomissuoja vain vaikeuttaisi vientiyritysten mahdollisuuksia sopeutua tilanteeseen.”
Ministeri Cronbergin luulisi ymmärtävän, ettei irtisanomissuojan parantamisella pyritä laman torjuntaan. Siihen tarkoitukseen tarjoilin valtuustopuheessani ihan konkreettisia elvytyskeinoja. Niitä löytyy kuntatalouden tukemisesta vihreään elvytykseen.
Irtisanomissuojan parantamisella pyritään suomalaisen työntekijän aseman parantamiseen. Cronbergin ollessa työministerinä suomalaiset suuryritykset ovat irtisanoneet kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Kannattavaa toimintaa on lopetettu ja väki pantu pihalle, koska se on helppoa ja halpaa. Muissa EU-maissa ei näin tapahdu samassa määrin, kun irtisanominen on kalliimpaa esimerkiksi erorahojen myötä. Muissa maissa irtisanomisneuvottelujen käyminen ay-liikkeen kanssa on aidompaa kuin meillä, jossa yt-neuvottelusta on tullut läpihuutojuttu.
Tuoreessa muistissa on, miten Nokia suostui Saksan Bochumissa maksamaan lopettamansa tehtaan työntekijöille muhkeat erorahat sen jälkeen, kun ay-liike ja paikkakunnan väki nousivat kapinaan ja lopulta itse liittokansleri Merkel jyrähti asiasta. Suomen hallitukselle ei tunnu olevan mahdollista puuttua edes omistamiensa yhtiöiden suuriin irtisanomisiin, joita tapahtuu samaan aikaan kun yhtiöiden johtoporrasta palkitaan runsaskätisesti ja yhtiöiden omistajille maksetaan valtaisia osinkoja.
Eivätkö johtajille maksetut miljoonapalkat, palkkiot, kultaiset kädenpuristukset ja osakkaiden saamat osingot vaikeuta vientiyritysten sopeutumista markkinoihin? Onko työntekijä ainoa, joka joutuu joustamaan tiukassa paikassa?
Mitä tulee yritysrahoitukseen muilta osin, niin siitähän on suurten vientiyritysten kohdalla huolehdittu lisäämällä pankkien luototusmahdollisuuksia ja laajentamalla Finnveran toimintaedellytyksiä. Mutta kun kansainvälisten markkinoiden kysyntä puuttuu, niin ei narulla työntämällä saada tilauskirjoja täyttymään.
Siksi tarvitaan tehokasta kotimaista elvytystä nyt ja heti, kuten vaadin tiistaina eduskunnassa pitämässäni budjettikehyspuheenvuorossa.
Katseen nostaminen tämän päivän lamavaikeuksien ohi tuleviin työvoimapoliittisiin haasteisiin ja viittaaminen työvoimapulaan, kuten ministeri Cronberg tekee, on vain yritys välttää vastuuta. Totta on, että Suomen ikärakenteen vuoksi työvoiman saatavuusongelmia voi tulevaisuudessa ilmetä, mutta näiden ongelmien ratkaisun kannalta ei ole järkevää antaa yritysten irtisanoa osaavaa ja koulutettua väkeä.
Nyt olisi oiva aika parantaa työntekijöiden osaamista ja ammattitaitoa koulutuksen avulla. Ei kuitenkaan niin, että valtio vastaa koulutuksesta sitten, kun väki on joutunut työttömyyskortistoon.
Irtisanomisten sijasta yritysten pitäisi paremmin vastata työntekijöiden kouluttamisesta sekä osaamisen ja jaksamisen parantamisesta. Näin voidaan sekä helpottaa talouslaman vaikutuksia että varautua tulevien vuosien haasteisiin.