Suomalaiset pakotettiin digitv:n käyttäjäksi. Sen yhteydessä monet päättivät valita toisin ja luopua tv:stä. Siitä yleisradion rahoitukseen syntyi iso lovi, jota ollaan korjaamassa mediamaksulla.
Toteutuessaan ehdotettuna mediamaksu tuottaisi monia ongelmia. Verotuksen perusperiaatteena on pidetty tasapohjaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tärkeänä kriteerinä pidetään sitä, että kaikkein heikoimmilla olevien elämä turvataan.
Ehdotettu maksu veloittaisi myös heitä, joilla ei ole televisiota tai internetiä. Toteutuessaan ehdotettuna maksu avaisi oven vääränsuuntaiselle progressiiviselle verotukselle.
Noin 200 euron vuotuismaksu tarkoittaisi noin 0,6 prosenttia veroa keskipalkkaisen suomalaisen vuositulosta, köyhyysrajalla elävältä runsaan prosentin ja noin tonnin kuukausituloilla elävältä lähes puolentoista prosentin vuotuisveroa.
Tällaista käänteistä progressiota meillä ei ole toteutettu kuin terveyskeskusmaksuissa, energiaveroissa ja muissa kulutusveroissa. Mutta niiden osalta kukin on voinut ainakin hiukan vaikuttaa maksun syntyyn.
Suunnitteilla oleva mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen yksin eläviä ja yksinhuoltajia kohtaan. Siksikin se rokottaisi köyhiä keskimääräistä enemmän, sillä yksin asuvissa on muuta väestöä enemmän köyhiä ja alimpaan tuloluokkaan kuuluvia, yli 40 prosenttia.
Vaikka lupamaksu on ollut talouskohtainen, siinä on voinut säästää luopumalla televisiosta.
Ilmeisesti päättäjien on mahdotonta käsittää, että parin sadan euron maksu voi kaataa koko talouden pitkäksi aikaa ihmisen eläessä ja elättäessä lapsensa 1 000–1 200 euron kuukausituloilla vuodesta toiseen, saati 800–900 eurolla. Köyhällä ei läheskään aina ole telkkua, digiboksia tai internetiä kotonaan. Sen sijaan jo keskituloisilla niitä voi olla useita.
Köyhien talouksien suuren määrän vuoksi maksu tarkoittaisi tulonsiirtoa kunnilta valtiolle. Veroluonteisena se pitäisi ottaa huomioon kuluna toimeentulotuessa.
Vuonna 2007 perustoimeentulotukea sai runsaat 200 000 taloutta keskimäärin puolen vuoden ajan. Jos sen perusteella arvioi, että 100 000 taloudelle pitäisi maksaa noin 200 euroa lisätukea, se tarkoittaisi 20 miljoonan euron lisälaskua.
Luvussa eivät ole mukana taloudet, jotka roikkuvat tukioikeuden ylärajoilla ja joille maksun myötä syntyisi oikeus tukeen maksun osalta. Siinä eivät ole mukana taloudet, jotka nykyisen talouselämän vuoksi tulevat saamaan tukea vuonna 2011.
On myös nöyryyttävää, jos joutuu hakemaan toimeentulotukea vain kyseisen maksun vuoksi, ja erityisesti silloin, jos ei itse käytä Yleisradion palveluita. Tukea ei myönnetä telkun tai internetin kuluihin erikseen.
Poliittisesti ehdotus mediamaksusta toteuttaa jo tutuksi käynyttä kaavaa. Asia valmistellaan hiljaa. Se tuodaan julkisuuteen tiedotustyylisesti vähän ennen päätöstä. Kansalta ei kysytä.
Vetoan päättäjiin: onko syytä availla ovia pienituloisia rankaisevalle progressiolle ja kuntia kuormittavalle maksulle? Eikö erinomaista Yleä voisi rahoittaa vakiobudjetista, jonka varat kerättäisiin perinteisin tulo- ja omaisuusverotuksen keinoin?
Se ei riitä, että ilmoitetaan yritettävän hyvittää maksu sitten joskus ja jollain lailla jälkikäteen köyhille.
lehti 