Lailla ja moraalilla ei ole paljon tekoa siinä mitä ihmiset toisilleen tekevät. Se että lakeja joskus (liian myöhään) muutetaan on hyvä tarkoitus, ehkä moraaliakin pitäisi muuttaa etteivät hyvän ja pahan tietäjät hallitsisi maailmaa kun emme kumminkaan elä sadussa.
Väkivaltarikoksista, tahallisista ja tahattomista, nuori mies, ammatiltaan sairaanhoitaja, kävi kouluissa ja kaikkialla näyttämässä kuvia. Kuvia vammautuneista tai että noin vain asfalttiin tyrkätty kuoli. Kysyi, mahtoiko ihminen todella haluta toisen kuolemaa tai sitä, että tämä elää loppuelämänsä aivoinvalidina.
Se, ettei tajua väkivallan vaikutuksia, on pelottavaa. Jos sen tajuaa, ei tarvita lakia eikä moraalia.
Jos en tapa, koska niin laki kuin kristinusko sanoo ”Älä tapa”, on käytännössä hyvä. Mutta kun sitten (esim.sodassa) käskystä tapan, ilmenee totuus: en tajua tappamisesta tai väkivallasta mitään. En ole itsenäinen ihminen vaan kieltojen ja käskyjen alainen. Alamainen, lakeija.
Rauhan asia lähtee ihmisistä, jotka eivät tahdo tehdä väkivaltaa tai tappaa, koska riippumatta laeista, uskonnoista ja moraaleista, kunnioittavat elämää.
Se, että valtiot yhä varustautuvat hampaisiin saakka ja ylläpitävät armeijoita, on nolompaa kuin ikinä ennen – saati sitten että nyt se tapahtuu rauhantahdon nimissä.
Niinhän se sanottiin jo antiikin aikaan, mutta tänään maailma on toinen. Tungemme pyssyinemme maailman joka kolkkaan rauhan asialla.
Yhäkö suomalainen on sotasankari? Mutta kuka muuttaa maailman?
uutiskirje 
