Menkääpä nyt ihmiset äänestämään, jotta saisimme pikkuvarpaamme sen kuuluisan pöydän alle, jossa itseämme koskevia päätöksiä tehdään. Tehokas joukkue sinne olisikin saatava vääntämään uudelle raiteelle Brysselin massiivinen, korruptoitunut byrokratia, joka on murentanut hyvinvointiamme ja ajanut suuryritysten etua – omien virkamiestensä henkilökohtaisen vallan- ja rahantavoittelun ohessa tietenkin.
Kukoistavien EU-vuosien jälkeiset uutiset kotimaasta ja ulkomailta kuulostavat uskomattoman hulluilta. Ennen sanottiin, että jollakin oli viisi virkaa ja kuusi nälkää. Nyt velkaneuvojat väittävät ihmisillä olevan viisikymmentä vippiä ja leipäjonon jatkoksi pakottava nälkä.
Latviassa harkitaan elintarvikekorttien käyttöön ottoa, aivan kuin maa olisi sodassa. Puolet sairaaloista aiotaan sulkea, velkaa on ja tyhjiä asuntoja. Suurin osa 2,3 miljoonasta asukkaasta ovat niitä, jotka eivät ole hyötyneet nousukaudesta latin latia. Toivottavasti he kelpaavat edes maksumiehiksi nyt kun siellä palkkoja on alennettu 30 prosenttia.
Työnantajien mielestä tämä kuitenkin on tervetullutta joustoa, ja suomalaisetkin voivat toivoa saavansa sieltä edullisia alihankintasopimuksia ja halpaa työvoimaa, esimerkiksi lääkäreitä.
Tulee vain mieleen, että kun Baltian maat neuvostovallan jälkeen itsenäistyivät, olisiko ollut järkevämpää unohtaa heidät dynaamisina, innovatiivisina EU:n Nato-mannekiineina ja antaa heidän kehittyä omaa tahtiaan?
Ongelmat odottavat oven takana meitäkin, selkäpiitä kylmää ja tunneli on pimeä. Mutta tällainen soppa on keitetty ja syötävä se on. Raidia lainatakseni: lopputuloksen kannalta on yhdentekevää, oliko syynä ahneus vai typeryys.