Viime päivät ovat olleet vaikeita. Toimin vaalityössä Helsingissä ja odotukset vaalituloksesta olivat korkealla. Meppi piti saada ja kannatuksenkin piti nousta. Itse näin mielessä 9 prosentin unelmatuloksen.
Kun jonkin edestä tekee työtä tosissaan laittaen omat henkiset ja fyysiset voimavarat peliin, silloin on vaara takaiskulle, joka ylittää oman käsityksen rajat kokonaan. Tämän jälkeen kyseenalaistaa oman toimintansa niillä vähillä aivosoluilla, jotka vielä jaksavat välittää informaatiota, muiden lakattua toimimasta yleisen turhautumisen ja kyynisyyden takia. Voimat ovat loppussa ja niitä ei nukkumalla saa ladattua.
Tilanne on epätoivoinen kun vaalityössä tuntee kaiken osuvan kohdalleen, mutta lopputulos on kaikkea muuta. Tiedän vasemmiston saaneen uusia äänestäjiä, mutta mikään ei näy. Työ tuntuu olleen turhaa, vaikka tiedän, ettei se sitä ikinä voi olla.
Järki ei pelaa ja voimat ovat tosissaan ihan lopussa. Puolueen pitää nyt todistaa rahkeensa, ei pelkästään potentiaalisille kannattajille, vaan myös minulle.
uutiskirje 
