Kummastelen itsekin miten on oikein mahdollista, että vasemmiston kannatus heikkenee samaan aikaan kun reaalinen todellisuus maailmalla todistaa vääjäämättömästi kovan kapitalismin tulleen taas kerran kuilun partaalle.
USA:n taloudellinen romahdushan rikkoi koko maailman talouden. Tapahtuma on suora konkreettinen todistus uusliberalistisen ja kapitalistisen ahneusideologian valheellisuudesta, puhumattakaan kyseisen ideologian epähumaanisuudesta ja ihmisten todellisilla tarpeilla keinottelusta.
Maailmallahan on ollut pakko siirtyä lähemmäksi valtiokeskeistä talousjärjestelmää. Veronmaksajien yhteistä varallisuutta on siten huudettu kovasti mukamas huippuosaavien taloudellisten ammattitoimijoiden eli liikepankkien ja autoteollisuuden avuksi. Kriisin ongelmat tuovat nyt työttömyyttä ja hätää meidänkin leveyspiirillemme tänne jään ja roudan pohjolaan.
Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että tietoisuus näistä laajoista yhteiskunnallisista ilmiöistä ei ole tavoittanut suomalaisia äänestäjiä. Syynä tähän äänestäjien tavoittamattomuuteen näen osuvan ja rehellisen informaation suhteellisesti niukan tarjonnan.
Massojen suosikki mediaksi on mielestäni tietoisesti manipuloitu televisio. Ilmeisesti juuri siksi, että kyseisessä välineessä esiintyvä asiallinenkin informaatio hukkuu hömppään. Kyse on suomessakin jo pitkälti samasta tilanteesta kuin vuosikymmenet USA:ssa, jossa voi valita kymmenistä pelkkää roskaa lähettävistä televisiokanavista.
Mediatarjonnan perusongelmista vielä sen verran, että esimerkiksi Kansan Uutisten kaltaista kriittistä mediaa ei leviä päivittäisinä lööppeinä Siwojen ja R-kiskojen ovissa Hangosta Utsjoelle. Sen sijaan niissä keikkuu alati aivan joutavat uteliaisuuteen, kateuteen, pelkoihin, vahingoniloon ja muuhun mauttomaan pohjaavat otsikot lasten silmien korkeudella. Miten lapsia voisi suojella niiltä?
Vasemmiston kannatuksen laskuun palatakseni on nostettava myös välttämättä keskusteluun seikka, jonka Jarmo Ritanen toi esiin 4.6. kirjoituksessaan. Hän toteaa, että Vasemmiston olisi pystyttävä luomaan uusi yhteiskunnallinen reformiohjelma.
Yhteiskuntaa on jo hyvin pitkään kehitetty oikeiston opein. Tarvittaisiin uutta ja tuoretta otetta ja visioita. Tulisi muun muassa tyystin lopettaa sellainen näkemys ihmisestä ja ihmisyydestä, joka nyt välittyy usein uutisoinnissa, jolloin kansalaisen tai ihmisen käsitteen on korvannut sana kuluttaja.
Nykyisten valtapuolueiden muovaama yksiulotteinen ihmiskuva kuluttajuutena on suoraan rahatalousopeista johdettu ja surkean nihilistinen. Ajanmerkkeinä näkisin senkin että SDP:n tuore suurvoittaja isä-Mitro on myös vahva hengenmies.
Vasemmiston ja vallankin ay-pamppujen olisi jo vuosia sitten pitänyt alkaa vaatia työmaailman kehittämistä siten että työntekijä olisi voinut ennakoida paremmin tulevaa. Tietty osa jo monesta sukupolvesta on sopeutettu elämään ilman mitään tulevaisuuden suunnitelmia ikuisessa epävarmuudesta noin puoli vuotta kerrallaan. Pätkätöiden vastapainoksi vasemmiston ja ay-liikkeen olisi pitänyt ajaa jo vuosia mm parempaa työttömyysturvaa ja muita sosiaalietuuksia.
Olisin myös kiinnostunut enemmän esityksistä työpaikkojen sisäisen toimintakulttuurien kehittämisestä rakentavaksi ja joustavaksi. Toisin sanoen korostaisin työelämän laadullisten seikkojen kehittämistä, työelämän sisäistä oppimisjärjestelmää ja suurempaa joustavuutta työnjärjestelyissä..
Lisäisin vielä tärkeiden, mutta erittäin vaikeasti ratkaistavien asioiden listaan kysymyksen siitä miten näinkin pienessä, viiden miljoonan ihmisen, maassa voi olla niin monta vasemmistolaista ryhmittymää. Suomessahan on Vasemmistoliitto, SKP, Suomen Työväen Puolue ja Köyhien asialla ryhmä.
Ilmeisesti jotkin itselleni melko hämärät periaatteelliset ja myös käytännön valta-asema seikat estävät näitä eri ryhmiä keskittämättä toimintaansa ja voimiaan, mikä on ilmeisen valitettavaa. Uskon, että näissäkin eurovaaleissa pirstaleinen vasemmistopuolueiden kirjo osaltaan esti kuitenkin likipitäen samaa maailmankuvaa ja kannattajakuntaa edustavan henkilön läpimenoa edustajaksi viralliseen päätöksentekoon. Ikävä juttu.