Missä on solidaarisuus, kun puolueen puheenjohtajan pää vietiin vadille rökäletappion jälkeen?
Olen samaa mieltä kuin Martti Korhonen, että useita syitä tappioon varmasti löytyy. Osa lienee sellaisia syitä, mihin voimme vaikuttaa itse enemmän – jotkut asiat vaikuttavat samaan aikaan eri puolilla Eurooppaa.
Ehkä juuri näissä vaaleissa meillä ei ollut riittävän rääväsuisia ehdokkaita verrattuna johonkin Timo Soiniin. Tai selvästi Euroopassa on menossa enemmänkin selkeä vihreä buumi.
Jostain syystä emme saa juuri missään vaaleissa kohotetuksi laajojen joukkojen äänestysintoakaan enää. Tavoitteemme taisivat jäädä melko hämäriksi – jollei niiden asettajille – niin niin sanotulle suurelle yleisölle ainakin.
Tämän päivän suomalainen alle viisikymppinen äänestäjä jättää melko usein äänestämättä, jollei nyt satu olemaan ihan äkillinen kriisitilanne, johon halutaan ottaa kantaa. Asioiden merkitys nähdään yksilöllisen hyödyn tai tappion kautta. Jopa ilmastonmuutoksen vaikutuksia mietitään omien lastenlasten kannalta.
Nämä kaikki syyt, ja lukuisat muut, lienevät ratkaisseet sen, etteivät Vasemmistoliiton eivätkä edes demarien äänestäjät rientäneet innolla viime sunnuntaina vaaliuurnille. Ja tuhansia meille niin tärkeitä ääniä jäi antamatta.
Tästä trendistä ei mielestäni voida syyttää yhtä tai kahta ihmistä. Hyviä ehdokkaita löytyi kyllä listoiltamme, ja puolueen puheenjohtajan ja muiden esiintyminen oli asiallista (liiankin?). Olen kuitenkin vakuuttunut, että toisiamme sättimällä ja syyttämällä emme pääse koskaan eteenpäin. Missä ovat ikivanhat arvomme ja aatteen palo?
uutiskirje 