Norjan keskustavasemmistolainen hallituskoalitio voitti täpärästi maanantain parlamenttivaalit. Hallitusrintaman puolueet saavat suurkäräjille 86 oikeisto-opposition joutuessa tyytymään 83 paikkaan.
Kyseessä on ensimmäinen kerta 16 vuoteen, kun hallituksen kannatus riittää toiselle kaudelle. Samalla se tarkoittanee sitä, että hallitus syntyy suhteellisen vaivattomasti, eikä tilanne johda vähemmistöhallituksen muodostamiseen, kuten Norjassa usein on käynyt.
Hallitusrintamassa voittaja oli pääministeri Jens Stoltenbergin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue, joka nosti ääniosuutensa 35,4 prosenttiin (+ 2,7 %). Keskustapuolue pysyi lähes ennallaan 6,2 prosentissa (– 0,3 %).
Vasemmistopuolue menetti kannatusta
Sen sijaan sosialistinen vasemmistopuolue (SV) menetti sen, minkä demarit voittivat eli tappiota tuli 2,6 prosenttiyksikköä.
Alustavien tulosten mukaan SV:stä (kannatus 6,2 prosenttia) näytti tulevan niukalla erolla hallitusrintaman pienin puolue, mutta lopulta se kipusi kuitenkin runsaalla tuhannella äänellä ohi keskustapuolueen.
Paikkoja sekä SV että keskustapuolue saivat 169-paikkaiseen parlamenttiin yhtä monta eli 11 kumpikin. Paikoissa SV:lle tuli tappiota neljä edustajaa verrattuna edellisiin, vuoden 2005 vaaleihin.
SV on Suomen vasemmistoliiton yhteistyökumppani Norjassa.
Työväenpuolue jatkaa ylivoimaisesti suurimpana puolueena 64 kansanedustajallaan.
Oikeistolla ei yhteistä säveltä
Vaikka oikeisto olisi voittanutkin, olisi sen ollut vaikea muodostaa hallitusta. Vain Suomen kokoomusta vastaava höyre olisi ollut valmis lähtemään hallitukseen oikeistopopulistisen edistyspuolueen kanssa. Pienemmät puolueet kristillinen kansanpuolue ja liberaali venstre ovat torjuneet ajatuksen jyrkästi.
Maahanmuuttajavastainen ja oikeistopopulistinen edistyspuolue jatkoi kannatuksensa kasvattamista ja pysyi selvästi suurimpana porvarillisena puolueena. Edistyspuolueen kannatus nousi kuitenkin nyt vain alle prosenttiyksikön ja se sai 22,9 prosenttia äänistä. Paikkamäärä nousi 41 paikkaan.
Myös höyre lisäsi kannatustaan ja sai 17,2 prosenttia äänistä (+ 3,1 %) ja 30 paikkaa. Höyren voitto ei ollut sinänsä yllätys, sillä edellisissä vaaleissa se oli kärsinyt murskatappion.
Kristilliset saivat 5,5 prosenttia (– 1,3 %).
Venstrelle vaalit olivat katastrofi, joka oli viedä sen lähes ulos suurkäräjiltä. Puolue jäi 3,9 prosentin kannatuksellaan niukasti alle äänikynnyksen, mutta sai kuitenkin kaksi paikkaa ylitettyään vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen kahdessa vaalipiirissä. Puolueen puheenjohtaja ilmoitti heti vaali-iltana eroavansa.
Öljykassan luukku kiinni kriisin jälkeen
Höyre tarjosi veronkevennyksiä ja yksityistämisiä. Hallitusrintama taas ei kannata veronalennuksia, koska se katsoo niiden vievän pohjan hallituspuolueiden painopistealueina pitämältä terveydenhuoltoon, kouluihin ja vanhustenhoitoon satsaamiselta.
Norja on selvinnyt globaalista taantumasta lähes kuivin jaloin. Hallitus on käyttänyt elvytykseen pahan päivän varalle rahastoituja öljy- ja kaasuvaroja, mutta se on ilmoittanut palaavansa tiukalle linjalle kriisin hellittäessä.
Edistyspuoluetta lukuunottamatta Norjan puolueet ovat olleet samoilla linjoilla siinä, että ulkomaille investoitujen öljyvarojen käytössä ollaan varovaisia, jotta ne eivät ylikuumentaisi Norjan taloutta.
SV ensimmäistä kertaa hallituksessa
Norjassa heilahtelut puolueiden kannatusluvuissa ovat usein suurempia kuin Suomessa. Tämä näkyy myös sosialistisen vasemmistopuolueen vaalimenestyksessä: 1997 vain 6,0 prosenttia (9 paikkaa), 2001 ennätystulos 12,5 prosenttia (23 paikkaa), 2005 pudotus 8,8 prosenttiin (15 paikkaa) ja nyt siis 6,2 prosenttia (11 paikkaa).
SV oli nyt kuluneen vaalikauden ensimmäistä kertaa mukana hallituksessa. Puolueen puheenjohtajalla Kristin Halvorsenilla oli hallussaan valtiovarainministerin salkku, mikä ei aina ole se kiitollisin tehtävä edes öljyrikkaassa Norjassa.
Ehkä liikkuvista äänestäjistä hallituksen toimintaan suhteellisen tyytyväiset palkitsivat sen äänestämällä hallituksen pääpuoluetta, sosiaalidemokraatteja.
SV taas saattoi törmätä pienelle vasemmistopuolueelle tyypilliseen ongelmaan: sen epävarmat kannattajat odottivat enemmän ja radikaalimpaa kuin mitä hallituksen pienemmän osakkaan voimalla oli aikaansaatavissa.
Tämä ehkä heijastuu joissakin lausunnoissa, joiden mukaan hallitus kyllä toteutti monta yksittäistä asiaa, mutta ei kyennyt suurempiin rakenteellisiin uudistuksiin.
Tulokset riippuvat siitä, mihin vertaa
SV:n puoluehallituksen jäsen Ingrid Fiskaa sanoo ruotsalaisen vasemmistolehden Flammanin haastattelussa, että hallituksen aikaansaannosten arviointi riippuu siitä, mihin niitä vertaa: ”Jos niitä vertaa SV:n ohjelmaan, on tapahtunut kovin vähän, mutta jos vertauskohtana on mikä tahansa aikaisempi Norjan hallitus, ei koskaan ennen ole tapahtunut niin paljon”.
SV esimerkiksi yritti saada toimeentulotuen päätökset tehtäväksi valtakunnallisesti eikä kunnissa kuten nyt, mutta ei saanut tukea muilta hallituspuolueilta. Sen sijaan esimerkiksi lastenhuoltoon saatiin lisää rahaa ja sairauspäivärahoja korotettiin.
lehti 