”Jo liian monta vuotta / työväenliike hajallaan on ollut / aivan suotta. // Työväenluokan voima täytyy / yhteen liittää, / heikkouden ja hajaannuksen vuodet / vihdoin riittää.”
Näin sanaili työväen runoilija Arvo Turtiainen vuonna 1951 runokokoelmassaan Leivän kotimaa.
Turtiaisen sanelema totuus työväenliikkeen tilasta pitää paikkansa tänäänkin. Perinteisellä hajota ja hallitse -taktiikalla suurporvariston Etelärannan-tiimi on onnistunut maksettujen asiamiestensä avulla hajottamaan työväen voiman pirstaleiksi. On tietysti vikaa omissakin joukoissa, niin ettei hajaannusta ole pystytty torjumaan.
Äskeisissä EU-vaaleissa työväenliike oli jakautunut viideksi ryhmäksi: oli SDP, SKP, Vasemmistoliitto, Suomen Työväenpuolue ja KTP, joka viime mainittu oli sitä mieltä, ettei vaaleissa kannata äänestää ollenkaan.
Sitten on olemassa SKDL. Se oli aikanaan tärkeä liittojärjestö, joka yhdisti vasemmiston ja demokraattisten uudistajien voimat. Enimmillään SKDL:ää kannatti vaaleissa yli 500 000 äänestäjää ja SKDL:n eduskuntaryhmä teki aikanaan merkittävän työn muun muassa sosiaalisen lainsäädännön kehittämiseksi. Virallisessa kokouksessa SKDL lakkautettiin vuonna 1990, mutta tosiasiassa se on edelleen olemassa yhdistysrekisteriin merkittynä järjestönä, jonka puheenjohtajana on Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri Aulis Ruuth.
Eikö SKDL voisi aloittaa uudelleen toimintansa ja muuttua salatusta kassakaappijärjestöstä työväen liittojärjestöksi, joka toimisi Suomen Natoon liittämistä vastaan, vastustaisi sosiaalipolitiikan huononnuksia ja raivaisi tietä rahan vallasta kansanvaltaan?
Työväestö tarvitsee nyt yhtenäistä voimaa. Ja on tarvetta SKDL:n tyyppisestä yhteenliittymisjärjestöstä.
Jylhällä äänellä Arvo Turtiainen julisti:
”Työväenluokan voima täytyy / yhteen liittää.”