Kiinalaisen sotastrategin, Sunzin, kerrotaan sanoneen, että vihollinen voidaan yllättää juuri silloin kun hän on ylivoimaisimmillaan. Kun Francis Fukyama esitteli teesinsä historian lopusta, hän ei ehkä tullut ajatelleeksi, että historian loppua voisi seurata maailmanloppu.
Blogissa Lavastekaupungin rajat (http://lavastekaupunki.wordpress.com/) kirjoitetaan selkäpiitä karmivasti, kuinka meidän ”on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu”.
Fukyama juhlisti kahtiajakojen päättymistä arvellen liberaalin demokratian tarkoittavan rauhanomaisen kehityksen aikaa. Voimme tuskin yhtyä enää Fukyaman optimismiin. Sosiaalinen hyvinvointi on romahtamassa ja ekokatastrofin mahdollisuudet ovat yhä vain kärjistymässä. Kapitalismi on yleisessä kriisissä.
Porvarillisen hegemonian kaataminen on asetettava selkeäksi tavoitteeksi. Ellei vasemmisto kykene toimimaan tässä historiallisessa hetkessä, voimme olla varmoja oikeistovoimien, äärimmäistenkin, vastaavan turvattomuuteen lisääntyvillä kontrolleilla ja populistisilla viholliskuvilla. Vasemmiston tehtävä on kiireellisen välttämätön.
Ajatus työväen hallitusvallasta on ajankohtaisempi kuin koskaan. Porvariston diktatuurille on asetettava kategorinen vaihtoehto. On suojeltava sitä valtavaa työväenliikkeen ja kaikkien työtä tehneiden sukupolvien ponnistusta, joka tunnettiin hyvinvoinnin nimellä. Tämän valtavan kasauman riistoa vastaan on asetettava vasemmistolainen vaihtoehto sen säilyttämiseksi yhteisenä resurssina ja taatun toimeentulon perustana.
On myös ymmärrettävä, että siirtymä tietokapitalismiin on askel tuotantovoimien kehityksessä. Uudet tuotantovälineet avaavat valtavia potentiaaleja edistykselliselle politiikalle. Ilman vasemmistolaista tietoyhteiskuntastrategiaa olemme kuitenkin vaarassa menettää internetin avoimena ”yhteismaana”, jossa vallitsee tiedon ja kulttuurintuotannon vapaus. Internet olisi määriteltävä subjektiiviseksi oikeudeksi.
Lähtökohtia tietotyöläisten itseorganisoituvan toimintatyylin tukemiseen löytyy niin perustuloajattelusta kuin osuustoimintaliikkeestäkin. Kurjistuvan työelämän ja työhön pakottamisen tilalle toivoisi työtaakan jakamista.
Jos vasemmisto vastaa tehtäväänsä, voi työväenliikkeen pitkä kertomus ylittää fukyamalaisen postmodernismin. Toinen mahdollisuus lienee, ettei tarinaa olla pian kertomassa kenellekään.
uutiskirje 
