Suomi on menestynyt kansainvälisissä rauhanturvaamistehtävissä. Tämän menestyksen yhtenä peruspilarina on ollut se, että Suomi on kymmeniä vuosia ollut sitoutumaton valtio. Tätä ”sitoutumista” kannattaa jatkaa, sillä muuten syntyy vaara, että menettää luottamuksen ja arvostuksen.
On tutkijoita ja kansainvälisten asioiden tuntijoita, jotka perustellen väittävät, että ilman Suomen asemaa sitoutumattomana maana ei Ahtisaari olisi onnistunut sovittelutehtävissä. Tätä Suomen onnistunutta toimintaa sitoutuneena maana ja siitä tehtyä kivijalkaa sai myös Ahtisaari käyttää hyötynään sovittelutehtävissä.
On tietysti houkuttelevaa mennä vahvemman puolelle nyt, kun toisen osapuolen väitetään olevan terroristi, roistovaltio tai muu vastuuton. Samalla kuitenkin menemme etuoikeutettujen puolelle, vahvemman puolelle, rikkaimpien puolelle, jopa valtioterroristin puolelle! Haluammeko todella voimakeinoja käyttämään Natoon ja samalla myös itse maalitauluksi?
Väitetään, että liittymällä pääsisimme samaan pöytään vaikuttamaan ja päättämään. Saa uskoa ken niin haluaa. Saisimme kyllä olla maksumiehenä ja saisimme myös vastaanottaa sinkkiarkkuja tihenevässä määrin. Naton jäsenyys ei ole mitään halpaa huvia! Jo nyt vakuuttelijoiden housut tutisevat Afganistanin kääntyneen tilanteen takia.
Kun Suomen Nato-myönteinen eliitti sanoo vastustajien olevan tunnepitoisia eipäs-juupas ihmisiä ja etteivät he esitä perusteluja siitä, miksi ei Natoon. Taitaa kuitenkin olla niin, etteivät nämä 60-70 prosentin ei-mielipiteet pääse tiedotusvälineissä läpi ja päästessäkin niitä vähätellään.
Voidaan perustellusti väittää, että jos maailman rikkaat ja etuoikeutetut maat eivät ala ratkoa näitä isoja ongelmia huomioimalla ongelmien historialliset taustat, niin sodat ja terroriteot jatkuvat vielä pitkään. Konfliktit lisääntyvät ja laajenevat.
On muistettava vielä sekin, että osa näistä valtamediassa terrorismiksi uutisoidut kriisit ovat todellisuudessa itsenäisyystaisteluja. Niitä on ehkä tulevaisuudessa paljon enemmän kuin nyt, eikä niitä kukaan hallitse, eikä myös pysty pysäyttämään, ellei poisteta niiden syntymiseen johtaneita syitä. Jos ne pääsevät vallalle tuhoutuvat samalla demokratia, humanismi, solidaarisuus ja kaikki inhimillisyys.
Nyt terrorismin todellisesta alkuperästä ja syistä suljetaan silmät tai jätetään kokonaan huomiotta. On väärin, kun itse on sytyttänyt tulipalon, niin syyttää muita sytyttämisestä.
lehti 