Ruotsin pakollinen opetus peruskoulussa tulisi lopettaa Suomessa. Samalla ruotsin kielen valinneiden opetusta ja opiskelua tulisi tehostaa. Mielestäni Vasemmistoliiton olisi maan ja kansan etujen ja myös oman etunsa nimissä syytä alkaa tukea tätä kantaa nyt kun peruskoulun tuntijakoa ollaan miettimässä. Sehän ei suinkaan tarkoita valtakunnan kaksikielisyydestä luopumista eikä ruotsinkielisten oikeuksien heikentämistä julkisissa palveluissa.
Ruotsin kielen pakollisuutta koulussa on perusteltu joskus jopa niin, että se olisi Suomessa jotenkin hyvä ”portti eurooppalaisiin kieliin” meille suomenkielisille, mutta todellisuudessa tuo portti on kiinni tai huonosaranainen portti, joka vie koululaisten ja opiskelijoiden kallista aikaa muiden oppilaalle vieraiden kielien, kuten englannin, ranskan, saksan, venäjän, kiinan, espanjan jne. opiskelulta – tai käytännössä estää meillä harvinaisempien mutta maailmalla suurien kielien opiskelun aloittamisenkin.
Eurooppalaisissa maissa kaksi oppilaalle vierasta kieltä yleensä riittää, joissakin maissa valitettavasti yksikin. Belgiassa, tulevan EU-presidentin pääministerinä johtamassa maassa flaami ei ole pakollinen ranskankielisille ja ranska ei ole pakollinen flaaminkielisille! Suomalaisille olisi tärkeää osata mieluiten kaksi vierasta kieltä hyvin – tai ainakin yksi sujuvasti.
Nordea-pankinkin työkieli on englanti. Samoin pohjoismaisten seminaarien yms. käytäväkeskustelukieli on englanti, sillä eihän tanskalaisten ”nordiskasta” saa selvää, ei ainakaan parin nauttimansa oluen jälkeen. Ja kyllähän monien pohjoismaisten seminaarien työkieli on englanti, ja tietenkin kaikkien pohjoismaissa järjestettävien kansainvälisten seminaarien.
Tuloksetkin ruotsin pakko-opetuksesta Suomen peruskoulussa ovat nyt tosi huonoja! Kun nyt Oulun uudessa alue hallintoelimessä (mikäsenytonkaan) ei ole ruotsin kielen taitoisia virkamiehiä niin, että kokkolalaiset ruotsinkieliset voisivat siellä asioida på svenska, tuloksellisuus on ollut heikkoa. Kuitenkin jo muutama ruotsia osaava viranhaltija varmaan riittäisi siellä Oulun aluehallintoelimessä. Aika lailla hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa on siis ollut kiusata koko kansaa ruotsin lukemisella, kun tuloksena on, että opistot ja yliopistot käyneissä virkamiehissä edes hallinnossa ei ole tarvittavaa ruotsin kielen taitoa.
Vaikka pakollisuus lopetetaan, kyllä ruotsia tietysti silti lukisi varsin riittävä joukko, jo peruskoulussa ja sitten lukiossa. Valitsevathan nytkin jotkut ruotsin A-kieleksi. Ja lisäksi ammattkorkeakouluissa ja yliopistoissakin on kielikoulutusta. Ei tuo pakollisuuden lopettaminen siis tarkoita maan kaksikielisyyden lopettamista. Monissa viroissa voitaisiin vaatia parempaakin kielitaitoa kuin nyt näköjään vaaditaan. Onhan Belgiakin kaksikielinen, vaikka siellä eivät opiskelekaan toistensa kieliä koulussa pakollisena. Kyllä sielläkin saa varmaan sekä ranskankielisiä että flaaminkielisiä palveluja.
Peruskoulua aikoinaan R. H. Oittisen johdolla valmistellut komiteahan ei muuten aikanaan suinkaan esittänyt ruotsin kieltä kaikille oppilaille pakolliseksi, vaan vasta eduskunta lisäsi sen niukalla enemmistöllä.
Maamme etu olisi se, että suomalaiset osaisivat enemmän venäjää, saksaa, ranskaa, kiinaa, espanjaa, arabiaa. Tilanteen kohenemisen edellytys on, että yhä useampi voisi itselleen ensimmäisenä tai toisena vieraana kielenä alkaa jo peruskoulussa lukea niitä todennäköisen englannin lisäksi. Eikä englanninkaan tule olla pakollinen, eihän se ole nytkään.
lehtori
Vantaa
uutiskirje 
