Lapin yliopistossa työskentelevä politiikantutkija Aini Linjakumpu sanoo, että länsimaissa asuvien muslimien ja ylipäätänsä kaikkien islaminuskoisten pitäminen samankaltaisina on paha virhe. Tästä virheestä kärsivät sekä muslimit että lopulta heihin ennakkoluuloisesti suhtautuvat toisuskoiset.
Linjakumpu on yksi harvoja suomalaisia islamtutkijoita, joka on erikoistunut nimenomaan poliittiseen islamiin.
Hiljattain häneltä on ilmestynyt kirja Islamin globaalit verkostot (Vastapaino 2009). Siinä hän tutkii islamia kansainvälisen politiikan ilmiönä.
Poliittisen väkivallan kohteet sattuman-varaisia.Maahanmuuttokeskustelussa ääripäät esillä.Uskonnolliset elementit yhdistettävä länsimaiseen demokratiaan.
– Keskeisin motiivi kirjan tekemiseen lienee pyrkimys ymmärtää ylikansallista islamia, jossa on jonkinlainen poliittinen vire.
– Ylikansallinen tai globaali islam on luonteeltaan kovasti erilainen kuin kansallinen islam.
Islam ei näyttäydy Linjakummulle pelkästään Lähi-itään paikannettavana hierarkkisena ja yhtenäisenä ilmiönä. Hän tarkastelee sitä yli rajojen levittäytyvien verkostojen avulla, jolloin tulee esiin muslimikulttuurien moniulotteisuus.
– Pyrin osoittamaan islamilaisen maailman sisäisesti moninaiseksi.
Linjakumpu ei arkaile puhua kirjassaan al-Qaidasta tai vaikkapa Muhammed-pilakuvien aiheuttamista kriiseistä.
Vihollinen selvä Al-Qaidalle
Linjakumpu arvioi, että kansallisen ja ylikansallisen islamin politiikan ero on kohteissa.
– Kansallisella tasolla politiikan kohteet on yleensä aika konkreettisia. On hallituksia, joista ei tykätä. On politiikan tekemisen tapoja, joista ei tykätä. Silloin pystytään hyvin tarkkaan määrittelemään mistä on kysymys. Viholliset ovat silloin lähellä ja poliittinen tilanne on läsnä.
Tilanne on siis hyvin hahmoteltavissa kansallisella tasolla. Kansainvälisellä tasolla tilanne on toinen. Yleensä silloin on kysymys yleisemmästä ja abstraktimmasta poliittisesta taistelusta.
– Toisaalta esimerkiksi al-Qaidan poliittinen ideologia on kauhean yksinkertaista ja konkreettista. Se toimii sillä tavalla, että vihollisia ovat Yhdysvallat ja sen politiikka ja edelleen länsimaat valikoidusti. Vihollinen on selvä.
Linjakumpu näkee islamistien väkivaltaiset iskut politiikkana.
– Iskut ovat poliittisen toiminnan muoto. Ei käydä vaaleja eikä mietitä, miten saadaan rakennettua yhteiskuntaa vaan iskut ovat sitä poliittista toimintaa.
Sattumanvaraisuus
ruokkii ennakkoluuloja
Politiikan ylikansallinen verkostoituminen tarkoittaa sitä, että iskujen kohteet ovat tietyssä mielessä sattumanvaraisia. Ne riippuvat kansallisista ja paikallisista aktivisteista.
– Logiikka näyttää sattumanvaraiselta. Vihollisena on länsimaat taikka sitten Tanska tässä pilakuvakriisissä. Kohde voi olla mikä tahansa, joka voidaan verkostoloogisuuden kautta yhdistää länsimaihin tai Tanskaan.
Sattumanvaraisuus ruokkii ennakkoluuloja. Ennakkoluulot saattavat rakentaa vihollisia kaikista muslimeista – tai kuviteltujen muslimien näköisistä muukalaisista.
Linjakumpu sanoo, että saman logiikan mukaan Suomessakin joku ääri-islamisti saattaisi ryhtyä tekemään tämän tyyppistä politiikkaa.
– Siihen löytyisi perusteet, jos on tarve, koska perusteluketjut voidaan rakentaa väljemmin ja vapaammin, vapaammin kuin vaikka se, miten islamilainen liike toimii egyptiläisessä politiikassa.
Linjakumpu ei kuitenkaan pidä Suomea todennäköisenä iskujen kohteena.
Muslimit eivät kaikki samanlaisia
Linjakumpu toistaa usein puheissaan – oikeaan osuvasti – että muslimit ei ole mikään yksi ja yhtenäinen kuppikunta. Islamilaisen kulttuurin edustajat saattavat olla sekä poliittisesti että uskonnollisesti hyvin toisistaan poikkeavia.
Yleisin väärä mielikuva Suomessa asuvista muslimeista on Linjakummun mukaan se, että heidän elämänsä olisi läpeensä uskonnon sävyttämää.
Linjakumpu puhuu asioita väärin painottavasta uskonnollistamisesta. Siitä kärsivät kaikki.
Hän näkee uskonnollistamiseksi esimerkiksi median helpon tavan kysyä muslimikulttuurista Suomessa asuvilta uskonnollisilta johtajilta. He luonnollisesti painottavan kulttuurinsa uskonnollisia puolia.
– Pitäisi kuunnella monenlaisia ääniä.
Linjakummun mukaan on monenlaista ja monenvahvuista islamia, hyvin maallistunuttakin.
– Eivät kaikki muslimit ajattele koko ajan vain ja ainoastaan sataprosenttisesti elämäänsä uskonnon kautta.
Linjakumpu sanoo rohkeasti, etteivät kaikki muslimit halua välttämättä kasvattaa lapsiansa tiettyyn uskonnolliseen koodistoon:
– Tarkoitan sitä, etteivät he välttämättä halua esimerkiksi naisen asemoituvan tietyllä uskonnollisella koodistolla suomalaiseen yhteiskuntaan.
Rohkeutta islamiin tutustumiseen
Linjakumpu peräänkuuluttaa rohkeutta muslimeihin tutustumisessa. Sitä tarvitaan sekä tutkimuksen että arkielämän tasolla.
Tutkijana Linjakumpu sanoo, että varsinkin poliittista islamia tutkittaessa syyllistytään helposti hyökkäävään asenteeseen tai sitten tutkimuksessa on apologinen kaikki pyhittävä vire.
Samoja helmasyntejä potee suomalainen maahanmuuttokeskustelukin. Ääripäät nousevat esiin.
Linjakummun mukaan maahanmuuttopolitiikassa saatetaan kielteisten asenteiden vastapainoksi kuunnella liiaksi juuri uskonnollisia toimijoita.
– Näin saattaa käydä, kun mietitään, miten pitää toimia esimerkiksi kouluissa ja sairaanhoidoissa.
Linjakumpu sanoo, että on hyvä Suomessakin pohtia ajoissa ilman hysteriaa muslimikulttuurin ja suomalaisen kulttuurin törmäyksen eri piirteitä.
– Olisi hyvä mietti, miten yhdistetään uskonnolliset elementit tällaiseen tasavaltalaiseen tai länsimaisen demokratian malliin. Mitä ovat silloin hallinnon ja politiikan muodot?
Linjakummun mielestä hallittu harkinta on vaikea laji.
– Sitä tosiasiaa ei voida torjua, että valtiot, yhteiskunnat ja kulttuurit muuttuvat. Se pitää hyväksyä.
Erilaisia kulttuurisia virityksiä syntyy vääjäämättä. Silti ei voida Linjakummun mukaan hyväksyä mitä tahansa.
– Ei voida myöntyä kaikkiin vaatimuksiin, jotka ovat mahdollisesti ristiriidassa valtiollisen järjestyksen kanssa.
Linjakumpu sanoo, että pitää löytää kohtuullisia käytännön ratkaisuja.
uutiskirje 