KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Kansallista itsetutkiskelua

Tuula-Liina Varis
14.2.2010 6.00

Anatoli Rybakovin Arbatin lasten toisen osan suomennoksen liepeeseen kustantaja on poiminut muutaman otteen kirjailijan maanmiehiltään saamasta kirjetulvasta. Rybakov kirjoitti teostaan 20 vuotta, mutta se uskallettiin julkaista vasta glasnostin aikaan vuonna 1987. Oli mitä virallisimmin paljastettu ja tuomittu stalinismi, oli eletty suojasäät ja pitkä, ikävä stagnaation kausi, mutta Stalinin terroria ei julkisesti saanut käsitellä. Kun Rybakov kysyi teoksensa julkaisumahdollisuuksien perään, hänelle vastattiin, että se voidaan julkaista vasta, kun koko hänen sukupolvensa on kuollut. Rybakov oli kuitenkin vielä elossa, kun Arbatin lapset Neuvostoliitossa julkaistiin. Hän kuoli vuonna 1998.

Tyypillistä Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan jakomielisyydelle on se, että epäsuosioon joutunut, Siperiankin kokenut Rybakov oli saanut kirjailijantyöstään myös kaikkein korkeimman tason kiitosta, Stalinin palkinnon vuosina 1948 ja 1951. Virallisinkaan tunnustus ei Stalinin terrorin alla taannut mitään, ei asemaa, ei vapautta, ei edes henkeä. Kenelle tahansa saattoi käydä kuin Arbatin lasten Sasha Pankratoville: yhtenä hetkenä jostakin täysin itsellesi käsittämättömästä syystä sinut viedään, eikä sen jälkeen mikään normaalin elämän logiikka enää toimi.

Venäläisille lukijoille Arbatin lapset oli vapauttava kokemus. ”Suunnaton kiitos puolueelle, että se on vihdoin tapahtunut”, eräs lukija riemuitsee. Mutta kaikki eivät iloinneet. ”Siinä, että romaaninne ’Arbatin lapset’ on julkaistu on joku taas tehnyt virheen. Älkää panko nuorten päätä pyörälle, älkää synkistäkö ikätovereittenne kauniita nuoruudenmuistoja”, kirjoitti eräs. Toinen leimaa kirjan vahingolliseksi ja valheelliseksi ja syyttää kirjailijaa katkeruudesta omaa kohtaloaan kohtaan. ”Turha teitä on sääliä… Ajatuksiani ’Arbatin lapsista’ aion kertoa myös lehdistölle ja mahdollisesti lähetän kirjeen myös KGB:hen.”

Taiteen keinoin voidaan tutkia historiaa, harjoittaa kansallista itsetutkistelua ja terapoida mieliä, joita vuosikymmenten takaiset tapahtumat yhä katkeroittavat. Niin voitaisiin tehdä Suomessakin, mutta vähän sitä tehdään.

Olipa systeemi mikä hyvänsä, aina on niitä, jotka rakastavat vankilaansa ja suutelevat ruoskaa pitelevää kättä.

Arbatin lapset tulee parhaillaan Yle Teemalta 16-osaisena sarjana. Jo ensimmäisen osan jälkeen oli kaivettava hyllystä esiin kolmiosainen romaani. Se on nyt luettu. Lukukokemus oli yhä vaikuttava eikä mitenkään laimenna mielenkiintoa tv-versioon, ennemminkin päinvastoin.

Yleä voi haukkua miljoonasta asiasta, mutta jostain sitä voi myös kehua: Teema-kanavan hienoista venäläisistä tv-sarjoista, joiden pohjana on niin klassikoiden kuin uudempien kirjailijoiden teoksia. Ehdottomasti vaikuttavimpana on mieleen jäänyt Mihail Bulgakovin maailmankuulun romaanin pohjalta tehty hurja ja energinen, julman kaunis Saatana saapuu Moskovaan. Mutta melkein ilosta itkin myös F. M. Dostojevskin Idiootin ja Karamazovin veljesten ääressä. Neuvostoliiton ajan historiaa on analysoitu myös Aleksander Solzhenitsynin Ensimmäisen piirin ja Boris Pasternakin Tohtori Zhivagon pohjalta tehdyissä sarjoissa. Äärimmäisen mielenkiintoisia nekin, vaikka eivät taiteen tuotteina yltäneet samalle tasolle kuin parhaat, joihin Arbatin lapsetkin kuuluu.

Paljosta on jäänyt paitsi se, joka ei ole hoksannut avata telkkariansa, silmiänsä ja mieltänsä uudelle venäläiselle tv-elokuvalle.

Uusi venäläinen taide on mitä suurimmassa määrin kansallista itsetutkistelua, silloinkin kun se pohjaa pre-sosialistisiin klassikoihin. Maan historiallisessa tilanteessa se on sitä tietysti välttämättä: jotta pystyy suunnistamaan eteenpäin, on ymmärrettävä, mistä on tultu. Kaikki kunnia tieteelliselle historiankirjoitukselle, dokumenteille ja ”objektiiviselle” argumentaatiolle, sitä tietenkin tarvitaan välttämättä. Mutta kansalliseen itseymmärrykseen tarvitaan myös korkeatasoista, vilpittömin motiivein tehtyä, vaativaa taidetta, joka vaikuttaa sekä älyn että tunteen kautta.

Rybakov luo Arbatin lapsissa hyytävän kuvan Stalinista ja niistä määrätietoisista menetelmistä, joilla hän ajoi maansa kaaokseen ja suisti kansansa psykoosin kaltaiseen tilaan. Mutta romaani on silti ennen kaikkea yksilöiden tarina. Rybakovin ihminen ei ole hyvä tai paha, hän on molempia: hyvää tarkoittaessaankin paha, paha tehdessäänkin avuton elämänsä edessä.

Arbatin lapset, parhaat heistä, uskovat isänmaahansa, sen järjestelmään ja puolueeseen. Juuri heillä on suurin vaara tuhoutua, koska he eivät millään voi uskoa, että aina oikeassa oleva puolue, yhteiskunnan ”hyvä”, voisi tehdä mitään järjetöntä saati pahaa. Koska Sasha on otettu kiinni, hänen on täytynyt tehdä jotain väärin, muu ei ole mahdollista.

Ihminen, joka elää järjestäytyneeksi uskomassaan järjestelmässä, ei voi mitenkään uskoa mielivaltaan. Juuri tämä luja epäusko tekee mielivallan mahdolliseksi. Valtakoneisto, joka rusentaa ihmiset rattaissaan, ei ole olemassa mistään järjellä käsitettävästä syystä vaan siksi, että mielivalta pysyisi. Stalin ymmärsi juuri tämän, ainakin Rybakovin Stalin.

Taiteen keinoin voidaan tutkia historiaa, harjoittaa kansallista itsetutkistelua ja terapoida mieliä, joita vuosikymmenten takaiset tapahtumat yhä katkeroittavat. Niin voitaisiin tehdä Suomessakin, mutta vähän sitä tehdään. Uusia tapoja lähestyä kansallisia kohtalonkysymyksiä ja kohtalonvuosia ei oikein tunnu olevan. Ennemmin tuntuu, että on peräännytty vanhaan, että monessa suhteessa meillä ovat heränneet henkiin asenteet, joiden on luullut viimeistään 1960-luvulla tulleen kuopatuiksi.

Meillä huudetaan kyllä kurkut suorana Kekkosen ajan rähmälläänolosta, vaaditaan totuuskomissiota ”syyllisten” rankaisemiseksi ja Tiitisen listoja paljastettavaksi. Halutaan syntipukkeja, joiden niskaan historian sontaämpärit voisi kaataa. Talvisodan merkkivuotta on vietetty kuin ei sodan ja nykyhetken välillä olisi ollenkaan ollut niitä 70 vuotta, joina tapahtui yhtä ja toista niin globaalisti kuin kansallisestikin. Yksi kiillottaa Mannerheimia, toinen Koskenniemeä, yksi on värittänyt uudelleen Linnan Pohjantähden.

Joskus sitä oikein ihmettelee, missä maailmassa elää.

Kirjoittaja on joensuulainen toimittaja ja kirjailija.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Veikka Lahtinen.

Rukoilen: Älä äänestä demareita

YK:n työntekijät kuvattiin 10. toukokuuta UNRWA:n entisen koulun raunioilla.

Kansanmurhasta huolimatta Euroopan tuki Israelille jatkuu

Noora Kotilainen.

Elämänpuolustajan soturikunnia

Lontoossa 1. kesäkuuta järjestetyssä mielenosoituksesa vaadittiin Venäjää palauttamaan Ukrainasta pois viedyt lapset. Kyltissä vaaditaan sodan lopettamista.

Miten rauha voitetaan reaalimaailmassa?

Uusimmat

Adoptioon kaapatun Sarah Kanferin äiti Eusebia Portillo ja hänen tyttärensä, Sarahin sisko Rosa María Portillo kodissaan El Salvadorissa.

El Salvadorin sisällissodassa rehotti lapsikauppa – Sadat ulkomaille adoptoidut etsivät nyt perheitään

María Ysabel Cedano (vas.) osallistuu mielenosoitukseen Limassa vaatien oikeutta ja korvauksia pakkosteriloinnin uhreille. Cedano on Cecilia Ramosin omaisia edustavan järjestön asianajaja Amerikkojen välisessä ihmisoikeustuomioistuimessa.

Peru pakkosteriloi tuhansia naisia vielä 2000-luvun alussa – nyt he vaativat oikeutta

Kuvituskuvassa nuori perhe Havannan Ramón González Coro -äitiys- ja lastensairaalan edustalla.

Köyhyys hautaa lapsitoiveet Latinalaisessa Amerikassa – Latinot haluavat lapsia, mutta heillä ei ole siihen varaa

Bellincatin Sofia Kärkisen pakomatka ei jännitä tarkoitetulla tavalla Taavi Soininvaaran Mustassa legendassa

Taavi Soininvaaran uusin trilleri Musta legenda on kuin lukisi maailmanpolitiikasta reaaliajassa

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

 
02

Peru pakkosteriloi tuhansia naisia vielä 2000-luvun alussa – nyt he vaativat oikeutta

 
03

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

 
04

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

 
05

Taavi Soininvaaran uusin trilleri Musta legenda on kuin lukisi maailmanpolitiikasta reaaliajassa

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Pyhä hete, henkimaailma ja kaunaa kaunan päälle – Kati Roudan Kuollut karkuteillä on vuoden erikoisin dekkari

12.07.2025

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

09.07.2025

Javier Milein sota Argentiinan mediaa vastaan: ”Emme vihaa toimittajia tarpeeksi”

08.07.2025

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

07.07.2025

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

06.07.2025

Chilen etelän haava – Mapuche-kansan maakiista hakee ratkaisuaan

06.07.2025

Elina Backmanin Saana Havas -dekkarit kaipaisivat voimakasta uusiutumista

05.07.2025

Latinalainen Amerikka kiristää otettaan kansalaisjärjestöistä

05.07.2025

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

03.07.2025

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

02.07.2025

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

01.07.2025

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

01.07.2025

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

30.06.2025

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

29.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään