Esitit Esko Viikkolehdessä runsaasti kysymyksiä käyttäytymisestäni ”työeläkeyhtiöiden rahastointia koskevan poikkeuslain käsittelyssä”. Lähes jokainen ”kysymyksesi” piti sisällään väitteitä, joissa olet käsitellyt totuutta ”sopivasti”. Siksi on tarpeen tarkastella työeläkejärjestelmää hieman laajemmin.
Järjestelmää 60-luvun alussa perustettaessa sen hoito annettiin poikkeuksellisesti yksityisille eläkeyhtiöille. Ne eivät voi toimia voiton tavoittelu ylimpänä johtotähtenään, kuten annat ymmärtää. Sen estää työeläkelainsäädäntö. Työeläkeyhtiöt eivät oikeastaan ole ensisijaisesti yrityksiä, vaan julkisyhteisöjä, kuten Kuntien eläkevakuutus.
Väität vasemmiston kohdelleen työeläkeyhtiöitä silkkihansikkain, ”koska niiden hallintoelimiin on valittu jokunen ay-pamppu”. Väitän vasemmiston suhtautuneen kriittisen asiallisesti, koska vasemmisto on aina kantanut aitoa vastuuta eläkejärjestelmän kestävyydestä ja samalla työntekijöiden tulevista eläkkeistä.
Toinen suomalaisen eläkejärjestelmän erityispiirre on eläkemaksujen rahastointi. Reilu viidennes työntekijöiden ja yritysten maksamista eläkemaksuista rahastoidaan ja lopuilla maksetaan maksussa olevia eläkkeitä. Rahastoja hallinnoivat eläkeyhtiöt, mutta pääomat eivät ole yhtiöiden, vaan tulevien eläkeläisten.
Rahastot keventävät tulevaisuuden työntekijöiden ja yritysten eläkemaksutaakkaa. Kevennys on erityisen tärkeää 2020-luvuilla, kun eläkkeensaajia on nykyistä paljon enemmän ja työntekijöitä vähemmän. Ilman eläkerahastoja eläkemaksut uhkaisivat nousta niin korkeiksi, että eläkkeitä jouduttaisiin todennäköisimmin leikkaamaan.
Mitä suuremmat rahastot ovat, sitä pienemmät ovat eläkemaksut ja sitä korkeammat eläkkeet. Eläkeyhtiöiden toimet rahastojen arvon kasvattamiseksi eivät olekaan ”keinottelua meidän eläkeläisten rahoilla”, kuten sanot, vaan pyrkimystä huolehtia nykyisten ja tulevien eläkeläisten eläkkeistä.
Rahastojen arvo kasvaa, jos niihin sitoutuneen pääoman arvo ja/tai tuotto kasvaa. Valitettavasti pääoman tuoton kasvua haettaessa on yleensä pakko myös kasvattaa sijoitusten riskiä. Osakkeet tuottavat paremmin, mutta niiden arvo voi myös romahtaa. Tästä syntyy eläkerahastojen hoidon perusdilemma: kuinka suurta tuottoa pitää tavoitella kuinka suuren riskin kustannuksella?
Suomalaisissa eläkerahastoissa turvaavuus oli valttia 1990-luvun lopulle saakka. Sitten todettiin, ettei rahastojen tuottojen kasvu riittä eläkemenojen kurissapitämiseksi, vaikka eläkeläisten kiusaksi kehitettiin taitettu indeksi ja elinaikakerroin eläkeleikkureiksi. Sijoitusten ykköstavoite siirrettiin turvallisuudesta tuottoihin.
Kehitys huipentui 2006 lainsäädäntöön, jolla eduskunta yksimielisesti hyväksyi osakesijoitusten enimmäismäärän kasvattamisen eläkeyhtiöiden taseissa. Olen edelleenkin sitä mieltä, että päätös oli oikea, vaikka taisin olla ainoa, joka valiokunnassa suhtautui kriittisesti riskin lisäämiseen. Jo sitä ennen ja sen jälkeen tehtyjen osakesijoitusten tuotot ovat merkittävästi ylittäneet perinteisten joukkovelkakirjojen ja kiinteistösijoitusten tuotot.
Vuoden 2008 suuren romahduksen seurauksena myös eläkerahastojenosakesijoitusten arvot putosivat. Toisin kuin väität, mitään todellista tappiota ei eläkeyhtiölle kuitenkaan syntynyt, koska osakkeiden kurssit ovat jo nousseet takaisin romahdusta edeltäneelle tasolle.
Ongelmaksi tuli, että yhtiöiden tiukat vakavaraisuusmääräykset uhkasivat pakottaa ne myymään tulevien eläkeläisten osakkeita miljardien alihintaan todellisille keinottelijoille. Siksi tarvittiin laki, jolla alennusmyynti estettiin.
Väität sen merkinneen miljardin lahjoitusta ”eläkeläisiltä keinotteleville eläkeyhtiöille”. Miten se miljardi lahjoitettiin, kun lainsäädännöllä ei siirretty eurokaan työeläkelaitoksiin työeläkejärjestelmän ulkopuolelta, vaan eläkeyhtiöiden tase-erästä toiseen? Eläkelaitosten varallisuus ei myöskään muuttunut. Eduskunnan yksimielinen päätös pelasti vähintään 10 miljardia eläkeläisten rahoja. En ole kuullut muiden kuin sinun suhtautuvan vastenmielisesti pelastusoperaatioon.
Laki oli määräaikainen ja tänä keväänä hallitus esitti sen jatkamista vuoden 2012 loppuun. Kysyt, miksi kannatin ”meidän eläkeläisten rahoilla tapahtuvan keinottelun riskin poiston jatkamista”? En kannattanut keinottelun, vaan eläkeläisten rahojen turvaamisen jatkamista tilanteessa, jossa pakkomyynnin riski on toki vähentynyt, muttei poistunut kokonaan.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla eläkeyhtiöiden vakavaraisuussäännösten muuttaminen. Tarkoituksena on saada aikaan säännökset, joiden mukaisesti vakavaraisuus turvataan myös markkinoiden häiriötilanteessa.
Siitä olen samaa mieltä, että eläkeyhtiöiden sijoituksia kotimaahan tulisi lisätä. Yrityksillä on kuitenkin koko ajan ollut mahdollisuus takaisinlainaukseen, mutta sen käyttö on ollut vähäistä, koska ne ovat saaneet muualta edullisempaa rahaa. Syvin lama muutti tilanteen, mutta ei konkurssin uhkaamien yritysten käyttöpääomapelastus eläkerahojen säilyvyyden kannalta aivan riskitöntä ole.
Esityksesi eläkeyhtiöiden osakkeiden ottamisesta valtiolle hintana riskin pienentämisestä on mielenkiintoinen. Entä jos yhtiöiden osakkaat eivät haluaisikaan luopua osakkeistaan? Mikä vaihto yhtiöille jäisi? Osakemyynti alehintaan. Lisääntyneen sosialismin sijasta saisimme keinottelijoiden pääomaksi kasautunutta entistä eläkevarallisuutta. Mieluummin kannatan vanhanmallista vallankumousta. Yritettäiskös yhdessä Esko!?
uutiskirje 
