Päätökseni lähteä puoluesihteeriehdokkaaksi näyttää herättäneen joissakin hämmennystä. Kansan Uutisten artikkelia lainatakseni:
”Puolueen piirissä huomautetaankin, että linjakysymysten takia ei pitäisi haastaa puoluesihteeriä, vaan puolueen puheenjohtaja.” ”Näillä porukoilla ei ehkä ole hajuakaan siitä, mitä puoluesihteeri tekee, eräs aktiivi sanoo.”
Samoja sävyjä on ollut joissain kommenteissa joissa on katsottu istuvan puoluesihteerin hoitaneen ihan kohtuullisesti ne tiedotukselliset ja hallinnolliset tehtävät joita häneltä on edellytetty.
Syyni lähteä puoluesihteerivaaliin eivät liitykään siihen, että kokoukset olisivat olleet huonosti järjestettyjä, vaalijulisteet huolimattomasti tehtyjä tai kannanottojen kieliasu olisi tökkivä. Kyse on ennemminkin siitä, mitä ei ole tehty.
Oma käsitykseni politiikasta on, että käytäntö on ratkaisevaa. Ylevät ohjelmat ja kauniit julisteet eivät paljoa merkitse, jos tavoitteita ei saada vietyä käytännön toiminnaksi.
Kuten usein on todettu, puoluetta pitäisi rakentaa todellisena kansanliikkeenä. Vasemmistoliiton tavoitteiden läpiviemiseksi tarvitsemme eduskunnassa ja valtuustoissa harjoitetun politiikan lisäksi moninaista perustason toimintaa sekä jatkuvaa poliittista kampanjointia oleellisten poliittisten kysymysten ympärillä. Puolueen on pystyttävä reagoimaan kannanottojen tuottamisen lisäksi myös toiminnallisesti ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin, oli sitten kyseessä lakko, suunnitelma julkisten palvelujen heikentämisestä tai vaikka korruptiopaljastukset.
Näkemykseni mukaan puoluesihteeri on avainasemassa juuri perustason toiminnan ja poliittisen kampanjoinnin kehittämisessä. Ilman tätä toiminnallisuutta ja sen kautta syntyviä kontakteja ihmisiin olemme porvarillisen julkisuuden armoilla. Poliittisen aloitteen ottaminen vasemmiston haltuun edellyttää hyvien ajatusten lisäksi ennen kaikkea toiminnallista heräämistä.
Puoluesihteeri ei voi tätä toki yksin tehdä, mutta uskon, että puoluetoimiston aktiivisuus voisi tehdä paljon toimintakulttuurin kehittämiseksi.
Poliittisen toiminnan organisointi ei ole pelkkä tekninen kysymys, se vaatii myös poliittista näkemystä. Tässä suhteessa en näe, että keskustelu siitä, millaisia yhteiskunnallisia intressejä Vasemmistoliiton pitäisi edustaa, olisi jotenkin asian vierestä.
Puoluesihteerikisan olennainen kysymys on, millaisen puoluesihteerin Vasemmistoliitto nyt tarvitsee: hallinnollisen tiedottajan vai poliittisen organisaattorin.
uutiskirje 
