KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Koomikko kapinakenraalina

Pirjo Hämäläinen
12.7.2010 6.46

Kolumni / Pirjo Hämäläinen

Nyttemmin linjaansa terävöittänyt WSOY julkaisi vuonna 1938 kirjan, jonka kannessa liehui tai suorastaan liekehti punalippu. Taustalla häämötti palaneen talon savuhormi ja pätkä vankileirin piikkilankaa.

Kirjan esipuheen ja kommentit oli laatinut majuri Uljas Vesa Rauanheimo, joka kuului Järnefeltin aatelissukuun, joskaan ei sen kaikkein kukkeimpaan haaraan. Vaikka Rauanheimoissa ja osin koko suvussakin esiintyi äärioikeistolaista mielenlaatua, Uljas Vesa saattoi olla poikkeus.

Kun ihmisiltä aletaan kysellä vanhoista tapahtumista, äänensä korottavat vauraat ja kunnialliset, pikkulotat ja suojeluskuntapojat.

Kirjan pateettinen nimi oli Viimeinen taisto ja alaotsikon mukaan se käsitti Punaisen rintamapäällikön muistelmia v:lta 1918. Nimen sitaattimerkit eivät tietenkään olleet silkkaa koristetta, vaan viittaus siihen, ettei peli ollut vielä kokonaan pelattu.

Mutta kuka oli kirjailija? Hän oli Jalmari Parikka, mies, johon törmäsin Kalle Holmbergin Viimeistä erää (Siltala 2010) lukiessani. Viimeinen taisto ja Viimeinen erä ovat melkein sama asia, minkä Holmberg on varmasti huomannut, mutta hänen kiinnostuksensa alkuperäinen syy oli Mikkelin työväen näyttämöstä kasvanut Mikkelin teatteri.

Kun teatteri täytti kahdeksankymmentä vuotta, Holmbergiä, Mikkelin omaa poikaa, pyydettiin juhlapuhujaksi. Aulaan kootussa näyttelyssä Holmbergin katse osui valokuvaan, jossa frakkipukuinen käppänä liehakoi isokokoista diivaa. Koominen käppänä paljastui Parikaksi, näyttämön johtajaksi, ohjaajaksi, näyttelijäksi ja lavastajaksi.

Parikka, kiperä ja kupera kuin lepän käpy, kuten Holmberg kirjoittaa, toimi teatterinjohtajana myös Ensossa, Vaasassa, Porissa ja Viipurissa. Valtakunnalliseen kuuluisuuteen hän nousi kuitenkin elokuvatähtenä, jonka filmografiassa on runsaat viisikymmentä mainintaa.

Jotakin Parikan lahjakkuudesta kertoo se, että Nyrki Tapiovaara käytti häntä vakionäyttelijänään, mutta hyvin hän kelpasi vähemmän työväenhenkisillekin ohjaajille. Kulkurin valssi, Rosvo-Roope ja Niskavuoren naiset eivät valmistuneet ilman Parikkaa ja Villin Pohjolan hiekkakuopissa hän esitti mieliin painuvasti Mustaa Pekkaa.

Jalmari Parikka syntyi vuonna 1891 Sortavalassa, kävi koulua Pietarissa ja opiskeli käsinlatojaksi Kajaanissa. Kun kansalaissota syttyi, hän johti Enson työväenteatteria. Ja kuten tiedetään, Enso on yhtä kuin Svetogorsk, imatralaisittain Sveto, entinen ja nykyinen tehdaspaikkakunta.

Kansalaissodan punaisella puolella päälliköitä sai hakemalla hakea. Tampereella Työväen Teatterin johtaja Aarne Orjatsalo pistettiin osaston kärkeen ja samalla logiikalla Parikasta tehtiin Vuoksenlaaksossa kapinakenraali. Hän oli nuori ja hintelä miehenpätkä, mutta näyttämöllä hän oli toki komeljanttareita komennellut.

Sodan alkuvaiheissa Parikkaa huolestutti, miten teatteri selviäisi tovin ilman johtajaa, mutta muuten tunnelma oli korkealla: ensin valloitetaan tämä ja tuo ja sitten palataan onnellisesti kotiin. Elä rovoseeraa, sanottiin pessimisteille.

Viipurissa Parikka tapasi haavoittuneen ystävänsä Jukka Rahjan, joka oli sen verran suuri suomalainen, että antoi neljä vuotta myöhemmin nimensä rautatieasemalle ja kokonaiselle taajamalle, Pohjois-Inkerin Rahjalle.

Parikan mielestä Jukka Rahjalla, herkällä tunneihmisellä, oli lennokas fantasia, perinpohjaiset tiedot ja nautittava ilmaisukyky. Rahjan kiroilemistakin oli suunnattoman hauska kuunnella, sillä leniniläiseen malliin hän ei osannut ääntää ärrää ja hoki peukele peukelettä.

Kaikki eivät olleet yhtä ihastuneita Rahjan persoonaan ja rautatieasemien ja muiden kunnianosoitusten takana oli tietysti se, että kesällä 1920 hänet ammuttiin Kuusisen klubin välienselvittelyssä hengiltä.

Murhaopposition jäsenistä kuolemantuomion saivat kansanedustaja Voitto Eloranta ja hänen vaimonsa, viisikymppinen näytelmäkirjailija, Sorbonnessa opiskellut Elvira Willman, joka oli samaa sukua kuin Aila Meriluodon isä, alkuaan Kaarlo Willman.

Klubin uhrit haudattiin Petrogradin komeimmalle nurmikolle, Mars-kentälle, sadantuhannen surijan saattelemina ja muistotilaisuus pidettiin Eremitaashissa. Tyrmistynyt kansa uskoi, että joukkomurhan tekivät verenhimoiset valkosuomalaiset, mutta todellisuudessa niin ampujat kuin ammututkin olivat bolshevikkeja.

Jalmari Parikan sotamuistelmat kiehtovat minua siitäkin syystä, että niissä puhutaan sivukaupalla Enson naapurista Konnusta, äitini kotikylästä, josta olen tehnyt edelleen melko siedettävältä tuntuvan kirjan.

Yksi ratkaiseva puute kirjassani kuitenkin on. Kun ihmisiltä aletaan kysellä vanhoista tapahtumista, äänensä korottavat vauraat ja kunnialliset, pikkulotat ja suojeluskuntapojat. Köyhät ja vähäväkiset sen sijaan vaikenevat niin kuin heillä ei olisi menneisyyttä ollutkaan.

Muistamisesta tulee helposti luokkakysymys, mikä ilmenee parhaiten vuoden 1918 kokemuksista. Omat informanttini eivät näin kaukaista aikaa muistaneet, mutta heillä oli tiedossaan paljon tarinoita ja niiden perusteella minulle syntyi kuva vahvasti valkoisesta Konnusta.

Parikan näkemys on täsmälleen päinvastainen: yleinen mielipide oli Konnussa punainen ja valkoisten rintamalle oli mennyt osuuskaupan hoitajan lisäksi vain isoimpien talojen isäntiä ja poikia. Sitä paitsi kylässä oli työväenyhdistys, mistä kukaan ei minulle koskaan hiiskunut.

Täysin nuhteettomasti kaartilaiset eivät silti Konnussa käyttäytyneet, sillä jotkut Lauritsalan urhot keksivät murtautua osuuskauppaan. Seurauksena oli Villin lännen kohtaus, jossa ylipäällikkö Parikka julmisteli hevosen selässä tyhjä revolveri ojossa, hairahtuneet seisoivat käpälät ylhäällä ja repuista kiskottiin esiin rikkinäisiä kahvikuppeja.

Filmielkeitä vakavampaan väkivaltaan Parikka ei kaiketi sortunut, mutta Viipurin kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Aikanaan tuomio vaihtui elinkautiseksi, ja armahduksen saatuaan Parikka päätyi Vaasan työväenteatteriin. Kohta teatterissa oltiin kuitenkin puilla paljailla, sillä kaupunki ei halunnut punikkia avustaa.

Mutta palataan alkuun. Miksi porvarillinen kustannusyhtiö julkaisi vuonna 1938 näinkin umpipunaisen kirjan? Siksi että sodan aavistettiin olevan lähellä ja työväestöltä kerjättiin ymmärrystä ja malttia. Keino tepsi ja aseet suunnattiin lopulta sinne minne pitikin.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Voisiko puutarhanhoidon nähdä myös toivon ja tulevaisuususkon käytännön politiikkana, kysyy tutkija Noora Kotilainen

Lentäminen lisääntyy koko ajan, vaikka samaan aikaan kampanjoidaan lentoboikottien puolesta.

Miksi vasemmistolaisuus tuntuu joskus raskaalta elämäntavalta? – Vastaus löytyy vasemmistoverosta

Emme auta palestiinalaisia kyttäämällä toistemme festivaaliosallistumisia

Itäisen Keski-Euroopan vaaleista tehdään julkisessa keskustelussa EU-vaalit, koska emme osaa tai edes halua syventyä maiden sisäpolitiikkaan

Uusimmat

Rönni-Sällinen leikkausten vaikutuksista palvelualojen työntekijöihin: ”Sitten ei osteta lääkkeitä tai talvikenkiä tai tingitään ruoasta”

Keskiviikkona julkaistun tutkimuksen mukaan Ilmaston lämpeneminen johti tänä kesänä hellekuolemien kolminkertaistumiseen Euroopassa.

Perussuomalaiset uhosi julkisuudessa ilmastopolitiikasta, taipui hiljaa hallituksessa ja eduskunnassa

Timo Furuholm.

Kansanedustaja huolissaan mediakentästä: ”Ministeri on käyttänyt koko hallituskauden Ylen moukarointiin”

Työn ja talouden tutkimus Laboren raportti Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista palvelualojen ammattilaisiin julkaistiin torstaina.

Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset iskevät osa-aikatyötä tekeviin naisiin, kertoo Laboren selvitys

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Anna Kontula: ”Sivistyneitä ihmisiä ei kasvateta niin, että tarjotaan heille vain oikeita oppeja”

 
02

Minja Koskela: ”Tulevaisuuden metsäteollisuutta ei rakenneta sellun varaan”

 
03

Tutkija löysi lisää kikkailuja hallituksen budjettiriihestä, säästöjä neljäsosa luvatusta

 
04

Katsoin seitsemän kautta West Wingiä ja tajusin, miksi länsimaiset liberaalit ovat tuomittuja häviämään

 
05

Suomen on lahjoitettava Daavidin linko Palestiinalle, esittää Vasemmistonuoret

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Britannia tunnustamassa Palestiinan viikonloppuna – vasemmistoliitto, SDP ja vihreät vaativat Suomelta samaa

18.09.2025

Suomalainen media ei osaa käsitellä oman alansa kriisiä – Ala-arvoinen keskustelu STT:stä osoittaa sen

18.09.2025

Puolustusvoimien asehankinnat tukevat palestiinalaisten kansanmurhaa, kertoo Amnestyn selvitys

18.09.2025

Persut hävisi ensimmäisen erän räyhäkkäillä maahanmuuttopuheillaan, osoittaa HS-gallup, nyt käynnissä on toinen

17.09.2025

Mai Kivelä: Raakkutuho ei saa toistua – vesistöjen suojavyöhykkeet saatava lakiin

17.09.2025

Suomi ajamassa itseään häpeäpaaluun, Honkasalo kommentoi hallituksen päättämättömyyttä tunnustaa Palestiina

17.09.2025

Todisteet Israelin suorittamasta palestiinalaisten kansanmurhasta ovat kiistattomat, Suomen ja muun lännen ikuinen häpeä on, että sen sallitaan jatkua

17.09.2025

ETLAn ja Pellervon vuoro vetää matto Orpon talousoptimismin alta

17.09.2025

Matti Vanhanen ohittaa metsäesseessään sen tutkimustiedon, mitä meillä metsistä jo on

17.09.2025

Populistinen keskustelu maahanmuuttajien sosiaaliturvasta kaipaa muutaman tarkennuksen

16.09.2025

Velkajarru voi pakottaa leikkaamaan taantumassa, Laboresta vaihtoehto

16.09.2025

Israelin ylin poliittinen johto yllytti kansanmurhaan Gazassa, katsoo YK:n alainen tutkimusryhmä

16.09.2025

Seitsemän vuoden päästä Suomessa on 100 000 koululaista vähemmän – Väestöennusteiden numeroista ei kyetä edes keskustelemaan, saati sitten toimimaan

16.09.2025

Viestit muuttuvat seksuaalisiksi jopa alle tunnissa – väkivalta vaanii tyttöjä verkossa

16.09.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Kenen käsissä on Euroopan huoltovarmuus?

09.09.2025

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään