Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen professori Olli-Pekka Ryynänen ja THL:n pääjohtaja Pekka Puska kommentoivat Aamulehdessä (3.8.) British Medical Journalin 18 Euroopan maata koskevaa tutkimusta. Tutkimuksen mukaan terveydenhuollon budjetin koolla ei ole vaikutusta väestön terveyteen. Jos rahat sen sijaan käytettäisiin ennaltaehkäisevästi, Ryynäsen sanoin, ”päihdehuoltoon, mielenterveysongelmaisten palveluihin, syrjäytymisen ja köyhyyden torjuntaan”, vähenisi kuolleisuus selvästi.
Mistä johtuu, että pienituloisemmat kuolevat nuorempina? Entä miksi päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveysongelmia on enemmän maissa, joissa tuloerot ovat suuremmat?
Tällaisiin kysymyksiin tarjoaa vastauksia maineikkaiden brittitutkijoiden Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin viime vuonna ilmestynyt kirja The Spirit Level: Why Equality is Better for Everyone.
Kun tuloerojen pienentämiseen tähtäävästä politiikasta 1990-luvulla luovuttiin, väestö-ryhmien elinajanodotteet erkaantuivat toisistaan.
”Tutkimuksen osoittavat, että stressihormonitasot nousevat korkeimmalle, kun sosiaalinen minä, se, miltä näyttää muiden silmissä, on uhattuna”, kirjoittavat Wilkinson ja Pickett. ”Alhaisella sosiaalisella asemalla on yhteys korkean stressitason kanssa.”
Suurempaan taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyy koventunut kilpailu asemasta ja lisääntynyt pelko sen menettämisestä. ”Vaikka tutkimuksissa eliminoidaan elämäntapatekijöiden, kuten ruokavalion ja liikunnan vaikutukset, on pienituloisempien sairastuvuus suurempaa.”
Mikä avuksi? Lisää lääkitystä ja elämänhallintaoppaita? Ei: ”Tehokkain tapa vähentää syntyviä ongelmia on tuloerojen pienentäminen”, vakuuttaa brittikaksikko.
”Raivokas”.
Näin luonnehti Observer-lehti elokuussa Wilkinsonin ja Pickettin myyntimenestyksestä käytävää väittelyä. Vastaanoton kiihkeyttä suurten tuloerojen Britanniassa selittää poikkeuksellisen kunnianhimoinen tavoite: kirja pyrkii tarjoamaan tutkimukseen perustuvan oikeutuksen tasaisen tulonjaon politiikalle. Onnistumisesta kertoo se, että jopa oikeistohenkisen Economist-lehden varovaisen myönteinen arvostelija tunnusti kirjaa olevan ”vaikea kiistää”. Britannian ohella teosta on osattu jo hyödyntää ainakin Ruotsin vaalikampanjassa.
Wilkinson ja Pickett ovat luoneet uransa tutkimalla eri maiden sosioekonomisten tekijöiden vaikutusta väestön terveyteen. Kirjassa he laajentavat näkökulmaa: yhteensä käsiteltävänä on noin 20 hyvinvoinnin osatekijää ja vertailtavana yli 20 maan pärjääminen kussakin näistä. Tausta on vankka: teos nojaan laajoihin kansainvälisiin tilastoihin ja lukemattomiin aihepiiriä käsitteleviin tutkimuksiin.
Tulosten perusteella maan vaurauden tasolla ei kehittyneissä markkinademokratioissa ole yhteyttä väestön hyvinvointiin. Esimerkiksi Ruotsissa tulotaso on selvästi Yhdysvaltoja alhaisempi. Silti Ruotsissa eletään pitkään, kun yhdysvaltalaisten elinikä on Costa Rican tasolla, ja sosiaaliset ongelmat ovat siellä valtavat.
Ratkaisevaa yhteisön hyvinvoinnin kannalta ei ole vaurauden taso, vaan kuinka se on jakautunut. Nyrkkisääntö on: Mitä pienemmät tuloerot ovat, sitä paremmin ihmiset voivat.
Tarkasteltiinpa melkein mitä tahansa hyvinvoinnin osatekijää pienempien tuloerojen maat pärjäävät paremmin. Poikkeuksia ovat avioerot ja itsemurhat. Kukaan ei tosin ole esittänyt näitä pienistä tuloeroista johtuviksi.
Lyhyt lista tappioista: Suuremmat tuloerot heikentävät terveyttä sekä lisäävät kuolleisuutta, mielenterveysongelmia ja liikalihavuutta; lapset voivat huonommin, menestyvät opinnoissa heikommin ja kouluväkivaltaa on enemmän; henkirikollisuutta on runsaammin ja vankiloissa on enemmän väkeä; kohoaminen ylemmille tulotasoille vaikeutuu ja yhteisön keskinäinen luottamus heikkenee.
Ketkä hyötyvät tasaisemmasta tulonjaosta? Helposti luullaan, että taloudellisen eriarvoisuuden haitat koskevat vain sosiaalisen portaikon alapään edustajia. Näin ei ole; esimerkiksi kun koulutuksen ja terveyden sosiaalisia portaikkoja loivennetaan, nousevat ne samalla ylöspäin.
Jo kauan on tiedetty, että lasten koulumenestykseen vaikuttaa vanhempien koulutus: mitä paremmin vanhemmat ovat koulutettuja, sitä paremmin lapsi pärjää. Wilkinson ja Pickett viittaava kanadalaiseen Douglas Williamsiin, joka tutkimuksissaan on osoittanut, että pienten tuloerojen maissa vanhempien koulutustason merkitys vähenee, jolloin koulutuksen portaikosta tulee vähemmän jyrkkä. Tämä ei kuitenkaan ole haitaksi lapsille, joiden vanhemmilla on korkeampi koulutus: samalla kun portaikon jyrkkyys vähenee, se nousee ylöspäin, jolloin kaikki pääsevät nauttimaan tasaisemman tulonjaon hedelmistä.
Jo yli sata tutkimusta on osoittanut saman hämmästyttävän ilmiön koskevan myös terveyttä ja kuolleisuutta. Mainitussa arvostetussa British Medical Journalissa julkaistulla artikkelilla Wilkinson oli alullepanijana tutkimussuuntauksessa, joka osoittaa, että väestön pienemmistä terveyseroista hyötyy myös hyvätuloisten ryhmä.
Suuntaus puhuttelee myös suomalaisia: Kun tuloerojen pienentämiseen tähtäävästä politiikasta 1990-luvulla luovuttiin, väestöryhmien elinajanodotteet erkaantuivat toisistaan. Alkoholiverotuksen keventämisen jälkeen erot ovat luultavasti kärjistyneet. Myös muilla vaikutusten osa-alueilla Wilkinsonin Pickettin mallien osoitettu ennustekyky synnyttää pahoja aavistuksia.
Maiden kokonaisvertailussa Suomi sijoittuu kuudenneksi. Pärjäämistämme heikentävät muun muassa runsas henkirikollisuus, ylipaino-ongelma ja alhainen elinikä. Maamme esitetään Japanin jälkeen pienimpien tuloerojen maana. Siihen nähden tulos ei siis ole kehuttava.
Tällaiset kilpailut ovat tietenkin aina avoimia arvostelulle. Esimerkiksi toisella tavalla tarkasteltuna, Suomen sijoittumisen naapuripohjoismaiden taakse voi nähdä täysin johdonmukaisena. Tutkijoiden yleisimmin käyttämällä mitalla, Gini-kertoimella, lähestymme tuloeroissa EU:n keskitasoa; kahdessa vuosikymmenessä Suomen tuloerot ovat kasvaneet OECD-maista eniten.
Ulkopuoliselle syntyy kuva, että tuloerotutkimuksen tulokset ovat parhaimmillaan hyvin luotettavia. Arvioni on, että suurin osa kirjassa esille tuoduista alhaisen sosiaalisen aseman ja kielteisten vaikutusten yhteyksistä ylittää rasvaväittelyn lujimpien yhteyksien varmuuden. Osa lienee tätä vahvempia. Taloustekijät vaikuttavat ihmisiin voimakkaasti – Pohjois-Karjalan suurta sydänkuolleisuutta selitti rakennemuutos.
Asioihin voidaan vaikuttaa. ”Suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä ovat köyhyys, syrjäytyminen ja alhainen koulutus”, totesivat Puska ja Ryynänen Aamulehdessä. Suorien julkisten puheenvuorojen vähyys aiheesta silti arveluttaa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja Tampereelta.
uutiskirje 