Kansan Uutisten Viikkolehdessä 8.10. olleen artikkelin mukaan Paavo Arhinmäki sanoi uuteen valtakunnalliseen perusopetuksen kehittämisesitykseen muunmuassa seuraavaa:
”Esitys on hyvin ristiriitainen, mutta siinä painottuu yrittäjyys, ei taide- ja taitoaineet tai yhteiskunta, joita me haluaisimme nostaa esille.”
Taide- ja taitoaineiden asemaa on minunkin mielestäni syytä vahvistaa ja niiden sisältöjä kehittää nykyistä monipuolisemmiksi. Taiteen osalta nostaisin esiin myös esittävän taiteen eri sektoreita, kuten näyttämö- ja sirkustaide.
Lasten ja nuorten spontaani tarve liikkua monipuolisesti ja esittää asioita näyttämisen kautta usein latistuu jo perusopetuksen aikana tehden koulutyöstä ehkä turhankin yksilöpuurtamiseen taipuvaa yhdessä tekemisen ja iloitsemisen kustannuksella.
Yhteiskunnallisten ainesten opetukseen ja käytäntöön tulisi myös paneutua nykyistä enemmän. Demokratian asiat jäävät nykyisin koluissa kovin paperinmakuisiksi ja tämä merkittävä asia kaiken kaikkiaan aika vieraaksi nuorille. Eikä se voi olla heijastumatta aikuisuuteenkaan.
Edelleen Viikkolehti jatkaa:
”Arhinmäen mukaan esityksessä on joitakin elementtejä, jotka murentavat kaikille yhteisen peruskoulun ideaa, vaikka valtaosa opetuksesta onkin edelleen kaikille yhteistä. Esimerkiksi matematiikkaan halutaan tuoda valinnaisuutta, joka tarkoittaa käytännössä tasokursseja. Tuntijaon mukaan kaikkien pitää jatkossakin opiskella matematiikkaa saman verran, mutta opetusta eriytetään.”
Itse matemaattisten aineiden emeritusopettajana voin tässä todeta sen, että aiemmat kokemukseni näistä tasokursseista olivat ristiriitaisia: vaikka opetuksen sisältöä alemmilla tasokursseilla karsittiin usein voimakkaastikin, ei se sittenkään palvellut oppijaansa aivan tarkoitetulla tavalla, motivaation puute oli usein liiankin ilmiselvää.
Toisaalta nämä tasokurssit raakasivat opiskelijat jo yläasteen alusta eri ”kasteihin” tuoden samalla esteitä etenemiseen muissa keskiasteen kouluissa, eikä se koskenut vain lukiota.
Opetuksen eriyttämistä tehdään nytkin normaalien yhteisten opetustuntien aikana, mikä ei sinällään ole siis suurikaan ongelma. Lahjakkaimmat voivat aika ajoin ”eriytyä” jopa eräänlaisiksi toistensa ja hitaammin edistyvien ”tukiopettajiksi”, kun tehdään esimerkiksi parityöskentelyä. Oppimisessa on sekin puoli havaittavissa, että ”opettaja oppii parhaiten” -sanonta pitää aika hyvin paikkaansa myös oppilaiden keskuudessa.
Yläkoulussa on ollut jo pitkään matematiikan lisäkurssin valintamahdollisuus, joten se riittää mielestäni ihan hyvin lahjakkaimille ja motivoituneimmille eriytymikseksi.
Muutoin olen kuitenkin sitä mieltä, että luonnontieteiden ja matematiikan opetuksen asemaa olisi syytä tukea ja parantaa kaikkissa perusopetuksen opetusasteissa. Lisätunti näille aineille olisi hyväksi myös kokonaisopetukselle.
Toisaalta uskonnon opetukseen uhrataan edelleen aivan liian paljon oppituntiresursseja.
uutiskirje 
