Suomen Kuvalehden pääkirjoituksen (26.11.) otsake kertoo: ”Aatteet rappion tiellä”. Tämä mielipidelehti suree kirjoituksessaan kokoomuspuolueen katoavaa konservatismia, siis puolueen vanhaa aatelinjaa, mitä kaikkea siihen nyt sisältyykään. Vaalijulistuksissa sitä muinoin symbolisoi pappi kypärä päässä.
Murheita on muillakin. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kertoo hakevansa puolueelleen uutta nousua menemällä ihmisten keskelle toreille ja marketeille. Olisikohan puolueella jotain tärkeää hukassa? Gallup-otantojen perusteella ainakin osa kannatuksesta on kadonnut.
Kun olen seurannut puoluekellokkaiden toriesiintymisiä, niin puolueet ovat siellä ainakin samaistuneet. Tarjoavat yleisölle hernekeittoa ja kahvia, kättelevät ja puhuvat mukavia hienoista lupauksistaan.
Pitäisikö Jutta-rouvan hakea myös puolueelle hukkunutta tai kadonnutta aatteellisuutta, siis ideologiaa, että tulisi edes hajurakoa työläisiä ja palkannauttijoita kosiviin porvaripuolueisiin nähden. Maailma ja myös Suomi elää kapitalismin julminta kautta. Pankkien harvainvalta ja aseteollisuus murskaavat salaisella kabinettipolitiikalla ihmisoikeuksia ja maapallon väestön enemmistön elinehtoja. Kuka haastaa raharuhtinaat vastaamaan harmaan talouden rikoksista ja väkivallan ylläpidosta?
Marx ja Engels heittivät ylimieliselle kapitalismille haasteen 150 vuotta sitten ja opastivat miljoonaiset poljetut nousuun orjuuden yöstä. Syntyi työväenliike, joka lähti vaatimaan vapautta, oikeutta ja riittävää toimeentuloa. Satavuotinen luokkataistelu on tuonut ihmisoikeuksia pääasiassa Eurooppaan, mutta on myös auttanut sorrettuja siirtomaakansoja aloittamaan oman vapaustaistelunsa.
Porvariston neroutta on ollut, että salaiseen kabinettipolitiikkaan on osattu houkutella vuosikymmenien vieriessä melkoinen määrä työväenpuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen johtajia.
Kun nyt kysellään, missä vika, kun työväenliike ja sen puolueet eivät osaa puolustaa kannattajiensa etuja ja oikeuksia ja ovat muun muassa Euroopassa hävinneet jatkuvasti vaalikannatustaan, niin olisi aika tutkia menneiden vuosikymmenien aikana tehtyjä virheitä ja vääriä menettelytapoja. Nyt uuden tietoliikennekauden aikana historian tutkimus ja aatteiden uudistaminen voidaan tehdä tehokkaammin ja uudistuksen ympärille on helpompi koota kannatusta.
Aatteiden ja ideologioiden valmistelua ja kehitystyötä ei voi toreilla tehdä, niiden aitoutta ja sisältöä siellä kyllä testataan.
Neuvostoliiton konkurssi antaa kommunismia kannattaneille kylliksi tutkimustyötä. On kysyttävä, mihin katosivat äänivaltaiset neuvostot, jotka vallankumousta vetivät. Kysymys on demokratian sisällöstä ja toteutusmuodoista. Sosialistien ja sosialidemokraattien virheiden runsautta riittää ensimmäisen maailmansodan vuosista. Siirtomaiden sorrossa olivat mukana monet lordeiksi ylennetyt työväenjohtajat.
Suomen demaripuolueen ideologinen alamäki alkoi Väinö Tannerista, sitä jatkoivat niin sanotut asevelisosialistit ja viimeisimpiä aatteen hukkaajia ovat olleet Paavo Lipponen ja hänen lähipiirinsä.
Ihmiset tarvitsevat omakohtaista otetta toimintaan. Tarvitaan lähidemokratiaa monella elämänalalla. Hyvin kannatusta saanut yritysdemokratia hanke raukesi, kun Rafael Paasio ja Olavi Lindblom liittoutuivat Työnantajien Keskusjärjestön ja kokoomuspuolueen kanssa. Osuustoiminta-aatteen ja työväenpankkitoiminnan harkittu tuhoaminen ovat eräitä selviä tutkimuskohteita. Porvaripuolueille ja kapitalismille on aukaistu markkinat demokratian kaventamisella. Siitä ovat esimerkkinä myös monet kuntaliitokset ja virkamiesvallan kasvu kaiken määrääväksi tekijäksi.
Kalevalassa pantiin Kullervon leipään kivi, kapitalismi laittaa köyhälle kiven ruokakuppiin. Aatteellisuuden voimaa kaivataan uudelleen.
uutiskirje 
