Tukholmassa kokoontui lauantaina 4. elokuuta joukko äärioikeistoryhmiä. Kansainvälisen tapaamisen järjestivät muun muassa Stop Islamiziation of Nations (SION) ja English Defence League (EDL). Tarkoituksena heillä oli koota maailmanlaajuinen islamisaation ja jihadin vastainen ryhmittymä sekä pitää julkinen mielenosoitus.
Osanottajia tapahtuma keräsi 80–100. Puheenvuoroja käytettiin islamin ”uhasta”, ”hyökkäyksestä” ja jopa Euroopassa käynnissä olevasta ”sisällissodasta”.
Suomalaisista paikalla oli Finnish Defence Leaguen (FDL) Mimosa Koiranen. Puheessaan hän kritisoi muun muassa suomalaisia tekopyhiä poliittisia eliittiryhmiä, jotka ”etsivät mitä tahansa kuvaustilanteita osoittaakseen, kuinka suvaitsevaisia ja monikulttuuria he ovat”.
English Defence Leaguessa toimii ihmisiä, jotka ovat valmiita väkivaltaan.
Lausuntoa voidaan pitää sikäli mielenkiintoisena, että FDL itse yritti muutama viikko sitten osallistua Tampereen Pridelle omien sanojensa mukaan populistisista ja käytännöllisistä syistä. Priden järjestäjät kielsivät sen osallistumisen, sillä heidän arvomaailmansa poikkeaa vastajihad-järjestön aatteista. Pinkkipesuyritykset jäivät sillä kertaa lyhyeen. Toissa viikon sunnuntaina FDL puhuikin jo sujuvasti homostelijahihhuloijista Facebook-sivullaan.
Vastajihadistien kokouksen osuessa Tukholman Pride-viikolle ottivat myös ruotsalaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen HLBTIQ-järjestöt näkyvästi kantaa kokoontumiseen todeten, ettei se saa minkäänlaista tukea Pridelta.
Järjestöt kritisoivat vastajihadistien yrityksiä kärjistää konflikteja eri ryhmien, tässä tapauksessa muslimien ja HLBTIQ-ihmisten, välillä. ”He luovat valheellista kuvaa eri ryhmien vastakkainasettelusta sekä tekevät näkymättömäksi ihmisiä, jotka identifioituvat sekä HLBTIQ-ihmisiksi että muslimeiksi.”
Vastustajia ympäri Eurooppaa
Äärioikeistoa vastustamaan saapui Tukholmaan ihmisiä niin ikään ympäri Eurooppaa. Noin 500–600 henkilöä kerännyt Stoppa EDL (European Defence League) -mielenosoitus eristi vastajihadistit mellakkapoliisirivistöjen taakse. Mielenilmauksia tehtiin muun muassa metelöimällä vuvuzeloin äärioikeiston puheiden päälle.
Viikonlopun aikana pidettiin myös seminaari, jossa toimittajat, aktivistit ja tutkijat muun muassa Ruotsista, Tanskasta ja Italiasta analysoivat nykyistä äärioikeistoa. Suomalaispuhujana seminaarissa nähtiin Li Andersson, joka kirjoittaa Äärioikeisto Suomessa -kirjaa yhdessä Dan Koivulaakson ja Mikael Brunilan kanssa.
Seminaarissa nykypäivän äärioikeistolaiset liikkeet jaettiin karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäinen koostuu erilaisista uusnatsiryhmistä, jotka puhuvat edelleen roduista, ovat antisionistisia ja vastustavat esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia (vrt. Suomen vastarintaliike).
Toinen on 9/11-terrori-iskujen jälkeen verkossa syntynyt ja laajentunut islamofobinen liike, joka rotujen sijaan puhuu kulttuureista. Nämä vastajihad-ryhmät eivät juurikaan harrasta rotubiologista puhetta tai perinteisiä äärioikeistolaisia symboleita, vaan sanovat puolustavansa seksuaalivähemmistöjen ja naisten asemaa sekä ihmisoikeuksia, sananvapautta ja suvaitsevaisuutta. Retoriikassa toistuu usein lännen sota islamia vastaan.
Äärioikeisto valtaa rakenteita
– EDL on vaarallinen, koska siinä toimii ihmisiä, jotka ovat valmiita väkivaltaisiin tekoihin islamofobisen agendan nimissä. Englannista on useita todisteita siitä, kuinka EDL:n toimijat ovat hyökänneet muun muassa muslimeja, moskeijoita, vasemmistolaisia ja Occupy-liikettä vastaan, Andersson kommentoi.
Omassa esiintymisessään Andersson summasi Suomen kokemuksia siitä, kuinka äärioikeiston toimijat valtaavat niin nettikeskustelun kuin parlamentaariset rakenteet sekä tämän vaikutuksista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Erityisesti painottui Suomen Sisun rooli vaikuttajana perussuomalaisten sisällä.
– Sisulaiset ovat määrätietoisesti pyrkineet toteuttamaan islamofobista ja osin rasistista projektiaan perussuomalaisten kautta.
Uhkia yhteiskunnalle
Andersson näkee selkeitä uhkia yhteiskunnalle kaduilla toimivien fasististen liikkeiden ja oikeistopopulististen puolueiden vuorovaikutuksessa.
– Suurin vaara on, että myös marginaalit levenevät, kun yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri muuttuu konservatiivisemmaksi. Vaikka puoluerakenteissa vaikuttavat keskustelijat eivät ikinä menisi kaduille, eivätkä syyllistyisi minkäänlaisiin väkivallan tekoihin, löytyy myös ihmisiä, jotka ovat valmiita ryhtymään toimiin samanlaisen agendan ajamiseksi.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
– Vasemmiston tehtävä on osoittaa, että yhteiskunnalliset ristiriidat ja konfliktit eivät johdu kulttuurisista eroista vaan taloudellisesta ja sitä kautta sosiaalisesta epätasa-arvosta, Andersson vakuuttaa.
lehti 